keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Kohta mennään

Paluumatkalla Suomesta, jossain Tanskan yllä

Laukku on melkein pakattu ja kohta ollaan jo lomatunnelmissa. Aamulla aikainen herätys ja sitten menoksi. Madeira kutsuu! Blogi jää tauolle - nähdään parin viikon kuluttua! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistakin!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Yetta is back!


Selailin tänään uusinta Marie Claire-lehteä ja silmiini osui tämä takki (H&M Fashion Against Aids collection).

Hetkinen...näyttää tutulta.

Totta tosiaan!!



Samantyylinen takkihan kuuluu Yettan vakiopuvustukseen tv-sarjassa The Nanny!

Hihhih, Yetta rules!

Kuvat
H&M-takki: hmfaacollection.com
Yetta: kufarmgirl.com

Kirjannälkä


Läheinen matala kanava on muuttunut lummelammeksi

Viikonloppu on sujunut rennon rauhallisesti. Kävin pikku ostoksilla, olen kokkaillut, siivoillut, käynyt kuntosalilla, lukenut ja sen sellaista. Sain tänään päätökseen Outi Pakkasen Ruohonleikkaajan. Ihan mukava kirja, kohtalaisen kepeää kesälukemista. Päätin seuraavaksi aloittaa englanninkielisen kirjan lukemisen, tuntuu että nielaisen nuo suomenkieliset purematta parissa päivässä! Kyllä kirja saisi lepäillä siinä yöpöydällä vaikka viikon verran että mieli ehtii mukaan. Mutta joskus on vaan sellainen kirjannälkä, tai suomen kielen nälkä että tulee hotkittua!

Vähän alkaa jo vatsanpohjassa kipristellä tuo lähestyvä loma. Vielä pari työpäivää ja sitten on lähtö edessä. Pakkausta yritän - perinteiseen tyyliin - vältellä viimeiseen asti! Tony on muuten jo pakannut...

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Herttainen kirja

Suomesta tarttui viime viikolla mukaan varsin herttainen kirja: Hanna Tuurin (kyllä, Antti Tuurin tytär) Irlantilainen aamiainen. Lyhyitä tarinoita elämästä Länsi-Irlannin maaseudulla, Mayon kunnassa. Mukava tunnelma, kuvaileva kieli. Kertomuksia Irlannin historiasta, kelttiläisyydestä, sateesta, kissoista ja naapureista.

Suosittelen lämpimästi kaikille joita Irlanti kiehtoo ja kiinnostaa! Ja lähistöllä asuvat, täältä löytyy kirja lainaan!


keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Vinkkejä työnhakijoille

Pari päivää työhakemuksia plärättyäni mielessäni alkoi muotoutua kiivasluonteinen valituspostaus hakemusten puutteellisuudesta. Päätin kuitenkin muotoilla postauksen positiivisempaan muotoon otsikolla Vinkkejä työnhakijoille. Vinkit perustuvat parin viime päivän kokemuksiini ja aion itse muistaa nämä myös tulevaisuudessa. Useat kohdat ovat monelle varmasti täysin itsestäänselvyyksiä, mutta valitettavan usein törmäsin aivan käsittämättömiin möhläyksiin hakemuksia lukiessani.

Eli tässäpä näitä:

  • Ilmoita selvästi mitä paikkaa haet (varsinkin jos firmalla on avoinna useampi työpaikka)
    Tämä on hyvä ilmoittaa aivan hakemuksen alussa, vaikkapa otsikossa. Lukijalle on varsin turhauttavaa löytää näinkin tärkeä tieto kirjeen toiseksi viimeisestä kappaleesta.
  • Merkitse kutsumanimesi selkeästi (kuten alleviivaamalla) myös ansioluetteloon
    Monilla katolilaisilla on usein jopa viisi etunimeä ja silti kutsumanimenä saattaa olla aivan jotain muuta, kuten lapsena saatu lempinimi. On rassaavaa yrittää päätellä hakijan etunimeä vaikkapa sähköpostiosoitteesta.
  • Ilmoita syntymäaikasi
    Tämä kuuluu mielestäni aivan hakemuksen perustietoihin, kuten osoite ja puhelinnumerokin. Kyse ei ole ikärasismista, vaan työnantajan tarpeesta muodostaa nopea yleiskuva hakijasta.
  • Lähetä ansioluettelo aina hakemuksen mukana!
    Hakemukset, jotka päättyvät lauseeseen "jos haluatte, lähetän teille mielellään ansioluetteloni" ohitetaan valitettavan nopeasti. Oletko kiinnostunut paikasta vai et?
  • Pitkä ansioluettelo ei aina vakuuta
    Viiden sivun mittainen ansioluettelo 24-vuotiaalla voi periaatteessa olla varsin vakuuttava, mutta kaikkia työ- ja opiskelukokemuksia ei ole tarpeen selostaa romaanin tavoin. Tähän liittyy myös seuraava vinkki:
  • Mieti mitkä työkokemukset ja -paikat ilmoitat ansioluettelossasi
    Kaikki työkokemukset eivät välttämättä ole oleellisia. Opiskeluaikoina viitenä kesänä kaupan kassana toimiminen ei ole välttämätöntä informaatiota työnantajalle, joka etsii yliopistokoulutuksen omaavaa työntekijää. Vähemmän merkittävät työpaikat (kuten lyhyet kesätyörupeamat) voi koota yhteen lauseeseen, kuten "olen myös ollut (kesä)töissä seuraavissa firmoissa ...".
  • Pidä hakemuksesi lyhyenä ja ytimekkäänä
    Työnantaja saattaa saada luettavakseen satoja hakemuksia. Älä siis jaarittele hakemuksessasi usean sivun verran, vaan koeta kertoa itsestäsi ponnekkaasti yhdellä sivulla. Miksi juuri sinä olet sopiva ehdokas avoimeen työpaikkaan?
  • Ei kirjoitusvirheitä!
    Näistä tulee pitkä miinus. Tarkistuta hakemuksesi ja ansioluettelosi vaikka kaverilla ja lue tekstit sataan kertaan varmistaaksesi virheiden puuttuminen. Pisimmän miinuksen saavat ne, jotka kirjoittavat firman nimen väärin... (Harvoin olen nähnyt niin monta eri kirjoitusversiota meidän orkesterin nimestä kuin viimeisen kahden päivän aikana, ei hyvää päivää...)

Meille on nyt toistaiseksi tullut sellaiset 150 hakemusta kahteen avoimeen paikkaan ja lisää näyttää tulevan päivittäin. Hakuaikaa on elokuun alkuun asti. Jyvät erottuvat nopeasti akanoista, esimerkiksi olemme saaneet paljon hakemuksia henkilöiltä jotka hakevat mitä vain paikkaa pakon edessä ja pysyäkseen työttömyysturvan piirissä. Minä ja työkaverini luemme hakemukset niiden saavuttua mutta emme toimi siivilänä - kaikki paperit päätyvät pomon luettavaksi asti. Luulen että suuremmissa firmoissa siivilä toimii tehokkaammin.
Ja huomenna taas hakemusten pariin ja hampaita kiristelemään.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Lyhyt filmi "Sinfonietta Strijkersdag"

Tässä lyhyt filmi vuoden kiireisimmästä työpäivästäni eli Sinfonietta Strijkersdag-lastenpäivästä! Paikkana Muziekgebouw aan 't IJ (Amsterdam), huhtikuussa 2010.
Seuraava lastenpäivä on tulossa varmaankin joulukuussa.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Kesätöitä

Kesäinen pelto ja pilvenhattara ovat muisto vain

Suomen reissu on takana ja nyt on palattu heinäkuun arkeen. Töissä riittää tekemistä ja meitä on mukavasti paikallakin; vain kaksi työkaveria on tällä hetkellä lomailemassa. Tämän päivän vietin kahlatessa läpi työpaikkahakemuksia - meillä on parhaillaan pari paikkaa auki ja hakemukset kulkevat minun kautta pomolle. Jännät kuukaudet on siis edessä, mahdollisesti saan kaksi uutta työkaveria.

Kesäsää jatkuu täälläkin ja huomiseksi on luvattu +31C. Lämmintä alkuviikkoa itse kullekin...

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Kesähelteessä!

Kesäterveiset Suomesta! On jäänyt bloggailu vähälle lähinnä helteen takia - tässä tietokonehuoneessa on niin kuuma ettei tässä kärsi istua kauaa kerrallaan! Mutta eipäs valiteta, Suomen kesä on kaunis ja aurinkoinen. Tähän mennessä olen uinut kolmessa eri järvessä, tavannut sukulaisia ja kavereita, pitänyt sylissä ihan pikkuruista vauvaa, istuskellut terassilla ja syönyt kahta eri mansikkakakkua (nam!).

Tässä kuvia menneiltä päiviltä. Viikonloppuna on edessä paluu Hollantiin, kuulemma sinne on lupailtu kovia helteitä ensi viikoksi, uuh!

Hiekkaa kesävarpaiden välissä

Iltakävelyllä

Tuonne olisi ollut hauska mennä katsomaan

Juna sinne vie, minne lie

Uimaan

Yksi sadoista tuhansista

Kosteus 86%, lämpötila +28C

Vinkeri matkalla ylös Pielisjokea

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Ei sittenkään

Helteinen ja auringonpaahtama Rembrandtplein muutama tunti ennen pelin alkua

Paras joukkue voittakoon - ja anna sen olla Hollanti! Näin kippistimme toiveikkaina pelin alkaessa. Melkein 120 minuuttia hikeä ja kynsien puremista - ja parempi joukkue todella voitti, Hollanti kunnostautui komeasti keltaisten korttien keräilyssä, mahtuipa joukkoon yksi punainenkin.

Terassit täyttyivät kovaa vauhtia iltapäivän mittaan

Näin iloisilta näytettiin ennen peliä

Mutta ei niin ei. Kättelimme ja onnittelimme baarin espanjalaiset fanit ja poistuimme apeina takavasemmalle. Kotiin pyöräiltiin hiljaisena yhdessä satojen muiden oranssipaitojen kanssa, ei soinut enää autojen torvet eikä vuvuzelat. Yöllä oli aivan hiirenhiljaista. Tämä taisi olla once in a lifetime-tilaisuus, liekö Hollannin seuraavaan MM-finaaliin taas 32 vuotta.

Mutta lisää jalkapalloa on tulossa: hollanninsuomalaisille tiedoksi, että jalkapallon EM-karsinnat alkavat pian ja 7. syyskuuta Suomi pelaa Rotterdamissa Hollantia vastaan! Mietimme tässä lippujen hankkimista.

Nyt on aika palata loma-arkeen ja pakkaamaan. Helle jatkuu vielä hetken, iltapäiväksi on luvattu rankkoja sade- ja ukkoskuuroja. Pian on edessä Suomeen siirtyminen, helteet taisivat mennä jo edeltä.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Ihana kesä!

Olimme eilen kaveriporukalla Marco Borsaton konsertissa Amsterdamin Westerparkissa. Borsato on 43-vuotias hollantilainen poplaulaja ja tunnettu lähinnä Hollannissa monista Top 10-hiteistään, kuten Dromen zijn bedrog, Binnen ja Rood. Itse asiassa lähes kaikki keikan aikana soitetut biisit olivat ainakin etäisesti tuttuja radiosta. En ole mikään varsinainen fani, mutta satuin saamaan lipun kaverin kautta joten mikäs siinä oli viettää ilta nederpopin tahtiin!

Me Suomi-tytöt pistettiin jalalla koreasti

Ilta ei olisi sään puolesta voinut täydellisempi: lämmin auringonpaiste ja kesäinen tuulenvire

Puistossa oli paikalla noin 17000 kuulijaa. Tilaa oli kuitenkin sopivasti ja tunnelma oli rauhallinen.

Keikka oli ihan ookoo, soittivat ehkä vähän liian monta nyyhkyballadia - toisaalta niistä Borsato taitaa olla parhaiten tunnettu. Yleisö tuntui tykkäävän, mitään megabile-tunnelmaa ei kuitenkaan ollut kuten Musen ja Scissor Sistersin keikoilla. Ja meillä oli mukavaa - onni on lämmin kesä ja ystävät!

Aloitin tänään tämän kesän ensimmäisen lomani ja tein nyt keskiviikkona viime hetken lomasuunnitelmia: varasin lentolipun Suomeen! Lähden alkuviikosta kotikonnuille lyhyelle visiitille, kivaa! Toivottavasti säät suosivat ja pääsen pulahtamaan järveen!

Sitä ennen kuitenkin vielä jalkapalloa eli sunnuntain finaali. Media pursuaa oranje-uutisia ja Amsterdamin kaupunki suunnittelee suurta juhlaa ensi tiistaille, voittipa Hollanti maailmanmestaruuden tai ei. Ja Amsterdamiin on tulossa arviolta miljoona juhlijaa... uuh. Ei haittaa jos ne bileet jäävät väliin!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Nyt tapahtuu!

Katsokaas mikä me bongattiin sattumalta keittiön ikkunasta viime sunnuntaiaamuna!

Ihan oikea, ketteräliikkeinen ilmalaiva! Oli siinä meille ihmettelemistä.

Lämmin kesä jatkuu. Tämä ollaan kyllä ansaittukin lumisen ja kylmän talven jälkeen! Miten ihanaa onkaan polkea aamuisin t-paidassa ja sandaaleissa töihin, ja vapaapäivänä köllötellä puistossa.

Tämä viikko on kovin tapahtumarikas. Olimme maanantaina (mies)porukalla Scissor Sistersin konsertissa Paradisossa - mitkä megabileet! Hauskaa, uutta tanssimusaa hieman 1970-luvun diskon tyyliin, paljasta (mies)pintaa (miehille) ja loistava show ja tunnelma! Mieleenpainuva ja hauska keikka kertakaikkiaan.

Terassin jalkapallokatsomo valmistautuu matsiin

Eilen olimme Timon ja Saran kanssa katsomassa Hollanti-Uruguay-jalkapallo-ottelua läheisen kuppilan terassilla, Amstel-joen varrella.

Terassille oli raahattu useampi suuri tv-ruutu sekä pistetty pystyyn kaljatiski, jossa kaljanlaskijana toimi oranssimekkoinen mies

Varsinaisen kuppilan edusta kadun toisella puolella täyttyi myös nopeasti enemmän tai vähemmän oranssipukuisista jalkapallokannattajista

Minäkin puin päälleni kirkkaanoranssin paidan, pitää sitä nyt sen verran kannustaa!

Niin pääsi Hollanti jalkapallofinaaliin! Tv:n selostaja sekoili onnellisen hämmentyneen-pöllämystyneenä sanoissaan, toinen tunnusti liikuttuneensä kyyneliin finaalipaikan selvitessä. Hollanti on ollut kahdesti aiemmin MM-jalkapallofinaalissa, vuosina 1974 ja 1978, ja hävinnyt molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla Länsi-Saksaa vastaan, toisella kertaa vastustajana oli Argentiina. Kuinka mahtaa käydä kolmannella kerralla... Lähes koko maa on kuitenkin jo aivan sekaisin tähänastisesta jalkapallomenestyksestä. Eilistä peliä seurasi jo pelkästään Hollannissa (jonkinlaisen laskutavan mukaan) yli 11 miljoonaa tv-katsojaa ja esim. Amsterdamin Museumpleinillä (siinä Concertgebouw:n ja Rijksmuseumin välissä) peliä katsoi suurilta screeneiltä lähes 70 000 fania !! Eli jos jalkapallo ei sen kummemmin kiinnosta niin kannattaa kiertää Hollanti kaukaa tulevina päivinä!

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Se on sit 2-1 !

Tänään tehtiin töitä toimistolla kuuliaisesti kello viiteen asti ja sitten juostiin samassa talossa sijaitsevaan Bimhuisiin (jazz-sali) katsomaan Hollanti-Brasilia-pelin toista puoliskoa. Illalla soittavan brasilialaisbändin (!) soundcheck oli saatu ajoitettua ennen ja jälkeen pelin, joten me talossa työskentelevät pääsimme nauttimaan pelistä isolta valkokankaalta.

Mekkoon tuli - ilmastoinnista huolimatta - hikiläiskät kainaloiden kohdalle ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa viimeiset kymmenen peliminuuttia. Ja mikä peli se olikaan! Sinne jäi Brasilia kyynelehtimään ja oranssipaidat pääsivät jatkoon - kukapa olisi uskonut!