tiistai 27. marraskuuta 2012

Musiikkia ja joulunodotusta

Kippis!

Pimeä viikko takana! Aamulla töihin polkiessa on sentään valoisaa, muttä sieltä lähtiessä tuntuu kuin kello olisi jo yli puolenyön. Viime viikon riesana oli myös jatkuva päänsärky, istun varmaan liikaa tietokoneella, sekin alkaa jo tympäisemään. Onneksi viikolle sattui myös muutamia valopilkkuja.

Perjantai-iltana istuin hulppean kanavatalon olohuoneessa kuuntelemassa Wishful Singing-lauluyhtyettä. Kyseessä oli tyttöjen varojenkeruukonsertti, mihin sain kutsun - en suinkaan pankkitilini ansiosta, vaan kiitokseksi avustamisesta. Yhtyeellä on nimittäin ohjelmassa muutama suomalainen kappale ja olen auttanut ääntämisessä sekä hiukan tekstien kääntämisessä. Vaihtelu virkistää!


Lauantaina kävimme Matin kanssa konsertissa kuuntelemassa Purcellin musiikkia teatraalisesti höystettynä, Concertgebouw-orkesterin muusikoiden esittämänä (IJ-Salon). Se olikin varsin hauska ja rento konsertti, konserttikonseptiin kuuluu mm. musiikin, teatterin ja spontaaniuden yhdistäminen, sekä hauskuus ja yllätyksellisyys, siellä ei turhia pingoteta. Ja tauolla tarjotaan viulistin äidin leipomia pikkuleipiä. Tammikuussa uudelleen jos vain ehdin!


Tänään levittelin jo hiukan jouluvaloja ympäri olohuonetta. Ja viime viikolla löytyi joulukalenterikin, hurraa! Jos minulta kysytään, niin saa joulu jo tulla. Minä olen valmis!


lauantai 17. marraskuuta 2012

Näin meillä


Meillä on saatu nauttia viikon verran kuivasta, tuulettomasta ja viileästä syyssäästä. Pyöräillessäni olen taas saanut perinteiseen tyyliin kauhistella hollantilaislasten pukeutumista - ei hattua, hansikkaita, puoli kinttua paljaana kylmässä viimassa. Tänä syksynä olen myös saanut (jälleen kerran) kauhistella hollantilaisten rakennustaitoja. Meidän kerrostalokompleksi on rakennettu vuonna 2001 ja aiemmin kesällä kuvittelin kuinka mukavan lämmintä täällä on asua talven tullen. Ja kattia kanssa, voi kuinka väärässä olinkaan! Ihan yhtä kylmä täällä on kuin siellä entisessä asunnossa, joka oli rakennettu 1900-luvun alussa. Hollantilaisten lämpöeristystaidot eivät ole kehittyneet sadassa vuodessa millin vertaa. (Tupla)ikkunoista hohkaa kylmä, varsinkin makuuhuoneessa. Onneksi olen kuudentoista Hollannin vuoden aikana karaistunut sen verran, että nukun hyvin viileässä. Ja onneksi meillä on paksu täkki. Kaikkeen ilmeisesti - osittain - tottuu ajan kanssa!

Nyt alkoi vapaa viikonloppu, kirjaimellisesti. Kaikki romanttiset viikonloppusuunnitelmat Tonyn kanssa voi välittömästi unohtaa, sillä tänään ja huomenna Tony viettää aikaansa toisen suuren rakkautensa, Playstationin, seurassa. On Playstation Double Point Weekend, kaikki ansaitut pisteet tuplataan, eli Riitta sanoo kiitos ja näkemiin. Ensin Zumbaan, sitten Timon kanssa glögitreffeille. Huomenna käyn ehkä tutustumassa Zaandamin Primark-vaatekauppaan, tai vingutan Museokorttia. Mutta en istu kotona kuuntelemassa sitä sadatusta ja taktikointia. Adios!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tulevaa musiikkia

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, kuullaan Sinfoniettan konserteissa parin viikon päästä perinteisempää musiikkia. Minun klassisen musiikin lempikauteni ajoittuu tuonne 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen joten nyt on häntä jo valmiiksi pystyssä! Ohjelmassa on mm. Edvard Griegin Jousikvartetto jousiorkesterille sovitettuna. Tässä lyhyt pätkä Sinfoniettan soittamana (volyymi kovalle!):




Tammikuun konserteissa vaihdetaan sitten enemmän viihteelle - edessä on crossover-projekti kolmen hollantilaisen pop/jazz-laulajan kanssa. Tämän Breder dan klassiek-projektin kolme solistia ovat Wouter Hamel, Kris Berry ja Ruben Hein. Who? Kysyimme työkavereiden kanssa kuorossa kun saimme kuulla solistien nimet. En ollut aiemmin kuullut muiden kuin Wouter Hamelin nimen, hän on hieman tuttu Bisquitsin kautta joka taitaa olla oikea Wouter-fani, eikö vain? Wouter kuulostaa tältä:




Jännittävää. Vaihtelu virkistää eikä käy aika pitkäksi!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kissa, kakkuja ja konsertteja

Naapurin kissan lauantaiunet
meidän sohvalla

Kas näin on taas viikko vierähtänyt. On yhtä työ-koti-jumppa-rallia elämä nykyisin, ollut jo monta kuukautta. Viime perjantaina olinkin suorastaan pyörällä päästäni kun kävin töiden jälkeen keskustassa. Siellä oli ostoskadulla jouluvalot ja kaikki, ihanaa! Reissullani oli vain yksi kohde: Hema. Se on hollantilainen sekatavarakauppa, moderni sellainen ja ihan trendikäskin. Sieltä löytyy lähes kaikkea mahdollista: pyöränpaikkaustarvikkeita, kynttilöitä, vaatteita, meikkejä, kirjoitusvälineitä, ruokaa, maaleja, verhoja, keittiötavaraa - melkein mitä vain. Minä keräsin koriini leikkuulaudan, ihonhoitotarvikkeita, lahjapaperia, marsipaania ja (loppujen lopuksi väärän värisen) huulipunan. Se oli kyllä aivan heräteostos, en käytä juurikaan huulipunia mutta puikon väri houkutti puoleensa. Kotona kokeilin peilin edessä ja tulos oli aivan eri värinen kuin miltä tuubissa näyttää, se siitä sitten.  




Viime viikkoon mahtui kaksi konserttia, olin molemmissa läsnä työn merkeissä. Ohjelmassa oli hollantilaista nykymusiikkia säveltäjältä nimeltä Michel van der Aa, vähän sellaista päänsärkymusiikkia jos minulta kysytään. No, oli siellä ihan kiinnostavia tehosteita mukana, kuten kasettinauhuri, ääninauha ja lyhytelokuva valkokankaalla. Parin viikon kuluttua olevissa konserteissa palataan sitten melodisen musiikin (Haydn, Shostakovits, Grieg) pariin, huh!

Moni kakku päältä kaunis

Lauantaina intouduin kokeilemaan uutta cupcake-reseptiä. Kakuista tuli uunissa tulivuoren näköisiä, olivat kovia kuin tennispallot. Maussakaan ei ollut kehumista. Koristelin kuitenkin muutaman kokeeksi ja kyllähän nuo ovat jo parempiin suihin kadonneet. Syytä oli varmasti leipurissakin, mutta tätä reseptiä en kokeile enää uudelleen!



Tänä iltana avaamme Timon kanssa kodin glögikauden. Saa joulu tulla!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Hurraa ja piristystä


Viime viikosta tuli loppujen lopuksi todella hyvä. Tony pääsi viimeinkin jatkamaan töitä, ainakin toistaiseksi, ja siinä riittikin hurraamista useammalle päivälle!


Täällä blogissa tulee enimmäkseen kerrottua vain positiivisista asioista ja tapahtumista, mutta voi kyllä tällä elämällä on nurjakin puolensa. Turha luulla että täällä eletään ruusuilla tanssien! Ei vain tee mieli tulla tänne nurkumaan ja valittamaan - moneen muuhun verrattuna asiat kun ovat ihan hyvin. 

Synkille hetkille löytyy onneksi monenlaista pelastajaa. Viime viikon piristys oli neljäs perättäinen Amsterdamin Sellobiennaali - festivaali, joka piti reilun viikon ajan majaa Musiikkitalossa eli samassa talossa kuin missä meidän toimistokin on. Viikon aikana tuli istuttua usein konserttisaleissa ja vielä mitä oudoimpiin aikoihin, kuten torstaina klo 09.30 (Bach & Breakfast-konsertti), perjantaina klo 15.00 (kuulimme mm. uutta suomalaista musiikkia), sekä lauantaina klo 13.30 (lastenkonsertti, työhommaa).

Lauantai-iltapäivänä aulassa kaikui myös Mozartin oopperaa nuorten muusikoiden esittämänä:


Lastenkonsertin rekvisiittaa

Toinen synkkyyden karkottaja on Museokortti, suosittelen kortin ostoa jos asut Hollannissa :-) Sillä pääsee vuoden ajan kävelemään jonojen ohi useimpiin museoihin, kuten vaikka juuri uudelleen avattuun Stedelijk Museoon, missä kävimme viime sunnuntaina. Harmi vain että noin miljoona muuta ihmistä oli myös päättänyt juuri tuolloin vierailla samaisessa museossa. Muutamassa huoneessa oli niin tunkua että piti pysähtyä jonottamaan...


Van Goghia Stedelijkin kokoelmassa






Musiikin ja museoiden jälkeen liittäisin arjen harmauden piristäjien listaan vielä liikunnan. Vaikka on kyllä niin hankalaa saada takamus ylös sohvalta näinä pimeinä iltoina... Mutta sisulla vain, ei anneta periksi. Ei muuta kuin pari kertaa viikossa reippaasti jumppaan tai joogaan, takaisin tullessa on aina hyvä mieli ja joskus vielä tärisevät lihaksetkin, jos on nostellut vähän liian painavia painoja.

Nyt teetä, joululahjojen metsästystä netistä (yksi minun hauskimmista harrastuksista!) ja sitten ajoissa nukkumaan. Iloa, valoa ja lämpöä teidän iltaan!