maanantai 30. tammikuuta 2012

Valas


Musiikkitalon aulaan on ilmaantunut tällainen valas. Projektori heijastaa seinälle jatkuvasti liikkuvaa kuvaa valasmaalauksista ja kaiuttimista kuuluu merenalaisia ääniä. Näyttää aivan siltä kuin valas uisi seinällä. Näyttely alkaa joka päivä auringon laskiessa ja päättyy talon sulkiessa yöksi ovensa. Luojan nimi on Jacco Olivier.





Taidan huomenna istua pidemmäksi aikaa penkille katsomaan uivaa valasta. Jotain rauhoittavaa siinä on.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Viilenee

Tämän iltapäivän sää

Tony palasi kylmissään kauppareissulta (It's freezing out there!) ja painui suoraa päätä sohvalle lämmittelemään. Minä virnuilin vierestä ja taputin innoissaan käsiäni. Ehkä saamme sittenkin kokea hetken oikeaa talvea tämän lämpimän kauden jälkeen? Narsissit ovat kukkineet jo viikkotolkulla, krookukset kurkkivat maasta. Minä toivoisin edes vähäsen lunta.

De Telegraaf ennakoi jo vuosisadan ensimmäistä kylmäaaltoa

Hollantilaiset puolestaan tahtovat pakkasta. Ei lumella väliä, kunhan vain pakastaa ja mielellään monen monta päivää ja yötä peräkkäin. Luistimet on kaivettu esiin jo muutama päivä sitten. Luonnonjään paksuutta mitataan päivittäin ja uutisoidaan tarkkaan.

Kymmenen päivän ennuste

Idästä tuulee ja tosiaan viilenee. Tony ei suostu enää menemään ulos kuin pakon edessä, minä tiirailen ikkunasta olemattomia lumihiutaleita ja hollantilaiset riemuitsevat luistimiensa kanssa. Kolmen kulttuurin elämää :-)

(sääkuvat: ruutukaappauksia täältä, De Telegraaf-uutinen täältä)

lauantai 28. tammikuuta 2012

Mekkohinku

kuva täältä

En ole ennen tainnut postailla juuri mitään vaatteista, lukuunottamatta sadevaatteita (aina yhtä ajankohtainen aihe Hollannissa). En ole mitenkään muotitietoinen, tänään vaan intouduin surffaamaan netissä ja katselemaan mahdollista mekkoa kavereiden toukokuisiin häihin. Vielä en ole mitään tilannut, matti kun katselee kukkarosta, ehkä sitten vähän keväämmällä. Sittenhän löytyy varmaan jo kesäisempääkin valikoimaa kaupoista. Mutta hei, onneksi nettisurffailu on muuten maksutonta kun on vain nettiyhteys ja läppäri :-D

Vaatteita katselen mieluiten englantilaisilta sivustoilta. Amsterdamista löytyy kyllä myös putiikkeja, vaikka pääostoskadun valikoima onkin tosin surkean puutteellinen: H&M (5-6 liikettä), Vero Moda (3-4 liikettä), Vila (pari liikettä), Mexx ja Esprit. Zara ja Mango löytyy myös mutta niiden vaatteet ovat minulle useinmiten kovin pikkuruisia. Ja joo River Islands on myös, sieltä olen eläessäni ostanut yhden ainoan vaatekappaleen: mustan kissakorvaisen pipon, muuten ei ole oikein minun tyylinen liike. Ja sitten löytyy lähinnä niitä teinikauppoja mihin minulla ei (mielestäni) ole asiaa.


Topshop sininen mekko £ 37
Next roosa-musta mekko £ 45
Topshop kukkamekko £ 36

Sininen mekko pisti silmään sen takia koska siinä on perhosia! Ihanaa!
Roosa mekko miellyttää jollain tapaa silmää, mutta on ehkä kuitenkin vähän liian sisäkkömäinen. Mekkoa löytyy myös todella palvelijattarenversiossa; musta-valkoisena.
Ihastuin myös päättömästi Topshopin kukkamekkoon. Se on niin ysärityyliä, ihan oksat pois. Tässä mekossa olisi kesätunnelmaa.


ASOS pitsi-koppakuoriaislaukku £ 17,50
Victoria Delef musta laukku € 36,95

Jos hankin mekon niin sitten on ehdottomasti hankittava uusi laukkukin. Tai on ainakin haaveiltava uudesta korumaisesta clutchista.
Asoksen valikoimista löytyisi aivan perhosmekon värinen, kovakuorinen laukku. Muodikasta pitsiä! Zalandon nettisivulla pisti silmään musta, ruusukoristeinen laukku - tykkään!


New Look "krokotiilinnahkainen" laukku £ 12,99
Topshop sifonkilaukku £ 25

Punainen laukku olisi aika makea. Vai onko laukun parasta olla samanvärinen kenkien kanssa? Olisin oikea täti punainen jos olen varpaita myöten sonnustautunut kirkkaanpunaiseen... Ehkä sittenkin musta laukku, mustat kengät?


Zara "Messenger Bag" € 12,95
Dorothy Perkinsin mustavalkoinen laukku £ 8
New Look lehtikuvioinen kovakuorinen laukku £ 34,99

Laukkuja riittää moneen makuun. Ja hintaan, katselin nyt ihan tavan tallaajan budjetille sopivia merkkejä. Vaikea valita. Katselin muuten myös kenkiä, mutta löysin niin paljon ihania että meni pää melkein pyörälle. Odottelen innolla kevät- ja kesävalikoimaa...

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Valopilkkuja


Maanantai sisälsi jopa kaksi valopilkkua. Ilmoittauduimme Anne-Marin kanssa Suomalaisen Naisen Päiville - siitä onkin monta vuotta kun viimeksi osallistuttiin! Tyttöjen viikonloppu siis edessä maaliskuun lopulla; sauvakävelyä, mukavaa yhdessäoloa, workshoppeja. Ja vanhojen tuttujen tapaamista. 

Toinen valopilkku oli Pohjois-Irlannista saapunut hääkutsu! Tonyn lapsuudenystävä menee naimisiin toukokuun alussa ja meidät on kutsuttu juhliin. Lentoliput on jo varattu ja suurin ongelma on tietysti että mitä sitä sitten laittaa päälle ;-)



Kävimme eilen tyttöjen kanssa katsomassa The Iron Ladyn. Suosittelen elokuvan katsomista tyttöporukalla, Thatcherin elämää on aika lailla muokattu ja romantisoitu. Ei siinä mitään, me kyllä tykättiin ja Meryl Streep oli todella hyvä! Ehkä olin itse odottanut vähän enemmän dokumenttimaista kuvausta, tämä oli ennemminkin viihdyttävä draamaleffa.

Töissä mennään päivä kerrallaan. Joka päivä eteen ilmaantuu lisää pieniä ja suuria tekemättömiä hommia, siinä on vain pidettävä pää kylmänä. Ja lähdettävä ajoissa kotiin eikä jäädä työkoneelle iltakausiksi. Lempisanontani tällä hetkellä onkin "morgen is weer een nieuwe dag" (huomenna on taas uusi päivä). Myös se piristää että päivä valkenee jo pikkuisen aikaisemmin, ja kotiin pyöräillessä on melkein jo koko matkan valoisaa :-) Ja nyt on keväälle tullut jo monta valopilkkua joita odottaa!

(kuva Naisen Päivistä: ruutukaappaus täältä,
The Iron Lady: täältä)

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Sämpyläsunnuntai


Tänään oli sämpyläpäivä. Leipomisinto syntyi pelkästä turhautumisesta - olen todennut että tästä maasta ei kertakaikkiaan saa kunnon leipää. Sellaista kunnon purtavaa jossa on makua, ei välttämättä ruisleipää, vaan mukavan rouheista ja maukasta leipää. Ruokakaupasta kyllä löytyy monen väristä ja muotoista viljatuotetta, mutta ne kaikki maistuvat aivan samalta hötöltä. Miten tuo on edes mahdollista?? En ymmärrä. Silloin tällöin haen sitten parempaa kalliimpaa leipää lähileipomosta tai luomukaupasta, mutta monet heidän leivistä ovat todella raskasta purtavaa - tiivistä ja painavaa taikinaa, josta ainakin minun massu menee pariksi kolmeksi päiväksi ihan jumiin.
Ei siis auta muu kuin kääriä hihat ja ryhtyä itse hommiin. Ajattelin myös ehkä pyytää kaverilta leipäkoneen lainaan ja kokeilla tehdä sillä itse omat purtavat. Sämpylöitä oli kyllä mukava pyöritellä (taikinaterapiaa!), mutta en usko että jaksan vaivata taikinaa joka viikonloppu.


Viikonloppu on ollut oikein mukava ja rauhallinen rankan työviikon jälkeen. Työ on kertakaikkisen uuvuttavaa tällä hetkellä, paljon on lähestyviä deadlineja ja runsaasti hommaa apurahahakemusten kanssa. Myös lähestyvät (lasten)konsertit aiheuttavat lisästressiä. Torstaisin olenkin usein jo aika sippi, päätä särkee ja sitä rataa.
Tiedän kyllä että tämä on tilapäistä - huhtikuussa pitäisi hieman helpottaa ja kesällä voi sitten taas kompensoida ylityötunteja. Kun vain nyt jaksaisi ahkerasti sinnitellä sinne asti eikä antaisi väsymykselle ja kiireelle ylivaltaa. Valopilkkukin häämöttää edessä: lennän huhtikuussa Suomeen viikoksi.

Onneksi tänä viikonloppuna oli muutakin ohjelmaa kuin töiden murehtimista. Kävimme eilen illalla kaveriporukalla pienessä Ostade-teatterissa katsomassa englanninkielisen näytelmän Arsenic and Old Lace (vähän epäselvä kuva yllä). Yksi näyttelijöistä on hyvä kaveri ja teki upean roolisuorituksen :-)


Näytelmän jälkeen piipahdettiin vielä lähikuppilassa, tyypillisessä hollantilaisessa bruin caféssa, lasillisella. Toinen kaveri tilasi pullollisen "Tasty Lady"-olutta (kuva alla), huvitti pullon etiketti ja nimi ;-D


Tänään ei olekaan enää muuta ohjelmassa kuin sohvalle täkin alle käpertymistä ja Playstationilla pelaamista Tonyn kanssa. Kyllä, luitte oikein - Tony kun sattui hankkimaan PS3-lastenpelin nimeltä Ratchet & Clank: All 4 One, jota voi pelata max. neljän henkilön kanssa. Ja niin minäkin hurahdin pleikkarin ihmeelliseen maailmaan. Pelailin pari vuotta sitten jo itseksenikin mutta kyllästyin. Kahdestaan on hauskempaa, ainoa vaan että tulee kädet ja sormet kipeäksi siitä näpyttelemisestä ;-D Ja välillä loppuu Tonylla kärsivällisyys kun minä aloittelijana tupeksin.
Rauhallista iltaa teillekin!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Aikamatkalla


Viime viikon hulinassa jäi blogi ihan hunningolle, kovasti oli töitä ja kaikenlaista muuta menoa. Konserttiprojekti Ellen ten Dammenin kanssa on nyt minun osaltani ohitse. Orkesteri matkustaa keskiviikkona vielä Eindhoveniin, minulla on vapaailta (lucky me!).


Viime viikon keskiviikkona pääsin lähtemään ajoissa töistä kun oli hyvä syykin: pressanvaalit. Äänestyspaikka löytyi pienen etsinnän jälkeen eikä joutunut edes jonottamaan. Hassua oli nähdä suomen- ja ruotsinkieliset tekstit ovenpielessä ;-D

Rotterdam ja Euromast


Eilen oli vuorossa erikoinen tapaaminen: matkustin junalla Rotterdamiin tapaamaan reilun kymmenen vuoden takaisia opiskelukavereitani konservatoriosta. Muutamaa heistä en todellakaan ollut nähnyt kymmeneen vuoteen! Meitä oli paikalla seitsemän henkeä, pari peruutusta oli tullut viime tipassa. Asetuimme kahdeksan hengen pöytään ja totesimme kahdeksannen tuolin saaneen suorastaan symbolisen merkityksen - paljon pidetty opettajamme kuoli muutama kuukausi sitten 63-vuotiaana, jos hän olisi ollut paikalla tuoli olisi ollut hänen.

Ilta hurahti niin nopeasti! Muistelimme menneitä, vaihdoimme kuulumisia, mietimme mitä muille opiskelutovereille nykyisin kuuluu. Kauhistelimme kuinka vanhoja meistä onkaan tullut (ryhmän ikähaarukka oli nyt 34-41 v.) ja totesimme ettei kukaan ollut ulkoisesti paljoa muuttunut - melko lailla samalta näytettiin kymmenen vuotta sittenkin. Kolmella seitsemästä oli lapsia, kaksi oli mennyt naimisiin.

Kaikilla meillä oli musiikki vieläkin tavalla tai toisella mukana elämässä, vaikka muutama oli täysin vaihtanut alaakin: joukosta löytyi nyt mm. asianajaja ja kelloseppäkin.
Söimme ravintolassa lähellä entistä opinahjoamme ja kävelymatka metroasemalta sinne olikin täynnä tunteita ja muistoja - kaikki oli niin tuttua mutta kuitenkin niin erilaista. Alue (Coolhaven) oli huomattavasti siistiytynyt, kunnostettu ja remontoitu ja Rotterdam tuntui oikealta suurkaupungilta. Metrot ja metroasemat olivat niin moderneja, kiiltäviä, ihan hävetti tulla takaisin Amsterdamiin ja astua 1970-luvun rämisevään ja kolisevaan metrovaunuun!
Vaihdoimme puhelinnumeroita ja toivoimme että seuraava tapaaminen järjestyisi jo vaikkapa tämän vuoden puolella. Tulin puolilta öin kotiin ja olo oli kuin aikamatkalta palanneelta, ihan oli pää pyörällä ;-) Lisää tällaisia kivoja iltoja!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Konserttiruuhkaa


Olin perjantai- ja lauantai-iltana töissä, orkesterin mukana Groningenissa ja Zwollessa. Tässä uudenvuodenprojektissa on solistina hollantilainen singer-songwriter (ja pianisti, viulisti, näyttelijä yms.) Ellen ten Damme. Repertuaari on aika pop- ja rockpainotteista. Sinfoniettalla on tapana kutsua uudenvuodenkiertueen solistiksi esiintyjä klassisen musiikin ulkopuolelta, tänä vuonna on Ellenin vuoro.



En tuntenut Ellen ten Dammenia ennestään juuri ollenkaan, hyvin tuntuu kuitenkin klikkaavan Sinfoniettan kanssa ja konsertista on tullut varsin viihdyttävä show.
Minulla riittää konserteissa kiirettä orkesterin ystävien tiskillä, koska myymme siellä Ellenin uutta levyä. Eipähän tarvitse peukaloita pyöritellä, hyvin käyvät cd:t kaupaksi. Konsertin jälkeen solisti tulee vielä signeeraamaan levyjä.




Tänään on konserteista ja töistä vapaapäivä. Päässä kyllä pörrää ja suhisee tuon ruuhkan jälkeen, eikä oikein keskittymiskyky tunnu pelaavan. Sain iltapäivällä kuitenkin muuta (tervetullutta) ajateltavaa, kun kävin Punaisen Ristin kaverini Matin luona. Kuuntelimme musiikkia ja tutkimme kevätkauden konserttitarjontaa Amsterdamissa. Näyttää siltä, että menemme helmikuun alussa latin/jazz-konserttiin :-)
Nyt lepään, luen, menen aikaisin nukkumaan ja hyppään huomenna taas orkesterin matkaan.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Myrskyssä

Kas! H&M:n super-alesta tilatussa pöytäliinassa
on kovin isänmaalliset värit :-)

Uusi vuosi on alkanut varsin tuulisesti. Eilen pyyhälsi varsinainen myräkkä tästä ylitse eikä päivä tuntunut valkenevan ollenkaan. Katselin aamupalaa syödessä ulos ikkunasta ja ajattelin etten todellakaan lähde polkemaan pyörällä tuohon säähän. Mutta... lähtiessä huomasin, että olin unohtanut kukkaron työpaikalle... ja kukkarossa oli OV-chipkaart eli julkisen liikenteen matkustuskortti. Argh! Ei muuta kuin vaatteenvaihtoon, villasukat ja kumpparit esiin ja pyörän selkään. Piti laittaa pyörään valot päälle kun oli niin hämärää. Sade piiskasi naamaa mutta loppujen lopuksi olin töissä aika nopeasti sillä suurimman osan matkasta myrsky työnsi pyörää eteenpäin ;-)
Illansuussa tuuli oli jo jonkun verran tyyntynyt, mutta "sain" silti kohottaa kuntoa navakkaan vastatuuleen polkiessa.


"Kettukarkkeja" on (toistaiseksi) jäljellä
vielä näin paljon!

Tänään tein puolikkaan työpäivän ja painuin iltapäivällä vuoden ensimmäiselle kuntosalikäynnille. Meni aika mukavasti, mutta nyt arveluttaa että pääsenkö aamulla ylös sängystä...
Seuraava myrskytuuli saapuu meille jo tänä iltana/yönä, joten syksysää jatkuu. Ja matkustuskortti odottaa jo valmiina ruokapöydällä!