lauantai 27. syyskuuta 2014

Amsterdamissa kääntymässä


Kuten olen jo aiemmin maininnutkin, arkiaamu alkaa ja työpäivä päättyy joen ylityksellä. Yleensä poljen leppoisasti puiston läpi lautalle, mutta tällä viikolla lähdin parina aamuna jostain syystä liian myöhään, joten sain kiitää rantaan renkaat ulvoen. Yleensä joki näyttää aamuisin tältä (yläkuva). Taivas ei suinkaan näytä usein pilvettömältä, tässä nyt vain kävi hyvä tuuri.


Tänä vuonna ollaan saatu entistä useammin ihastella näitä kelluvia kerrostaloja. Tässä on parkissa vuonna 1996 valmistunut Mein Schiff 1, tulee silloin tällöin vastaan Amsterdamissa.


Ja siellä menee AIDAsol, IJ-joen vakiovieras. On tässä matkalla kääntymään joen leveämmässä kohdassa. Käännöksen jälkeen se parkkeeraa Musiikkitalon viereen. Aida on helppo tunnistaa keulaan maalattujen silmien ja hymyhuulien ansiosta.


Eilen aamulla seurattin lautalta käsin jännityksellä MSC Magnifican käännösoperaatiota. Saa siinä olla kapteenilla kieli keskellä suuta, ei jäänyt paljoa tilaa joen rannoille. Yllättävän ketterästi kääntyminen kuitenkin sujui ja niin saatiin keula jo valmiiksi lähtösuuntaan.


Meidän toimiston ikkunat ovat keskustan suuntaan ja siitä saadaankin seurata turistien virtaa keskustaa kohti. Luulen että useimmat matkustajista ovat amerikkalaisia, ainakin lenkkareista päätellen (hohtavan valkoiset). Juu tiedän kyllä, valkoiset lenkkarit (ja vyölaukku pullean vatsan somisteena) ovat niin klisee, mutta aivan totisinta totta ainakin näillä risteilylaivoilla.
Turistien virta käy iltapäivällä takaisin, laivat parkkeeraavat yleensä vain noin 8-10 tunnin ajaksi ja jatkavat sitten matkaa. Joskus töräyttävät lähtiessä torvea niin että toimiston ikkunat helisevät.

                                                                               ***

Tänään käväisin toisella lautalla keskustassa sekä kahvilla Suomi-kaupassa. Mukaan lähti myös vaihtokirjoja (siellä on kirjahyllyllinen suomalaisia kirjoja joita voi ostaa ja vaihtaa), pari lehteä, ruisleipää ja suklaata.



Aarre!
Suomi-ikävä saattaa edelleenkin näiden vuosien jälkeen yllättää ja silloin on hyvä että meillä on tämä oma Suomi-kauppa Amsterdamissa. Siellä vaihdetaan kuulumiset, selataan lehdet, katsotaan onko hyllyyn tullut uusia kirjoja ja tuotteita. Juttelin kahvipöydässä myös erään hollantilaisen rouvan kanssa, joka on Suomi-fani (erityisesti Lappi-fani). Hän oli aikoinaan opiskellut Suomen kieltä, kiinnostunut sen myötä kulttuurista ja käynyt lukuisia kertoja Suomessa. Yritin kysellä miksi se Suomi niin kiinnostaa, mutta hän ei osannut selittää sitä sen kummemmin, kertoi vain tykkäävänsä maasta ja kaikesta suomalaisesta. Ja silloinhan A Piece of Finland-kauppa on ihan oikea paikka.

Nyt letunpaistoon. Iloista viikonloppua!

maanantai 15. syyskuuta 2014

Loppukesän kuvia


Vuosi on karannut jo syyskuun puoliväliin ja minä odottelen syksyä. Sitä ei ole vielä näkynyt tai kuulunut, tällekin viikolle on luvattu yli +20C asteen lämpötiloja. Eipä siinä muuta kuin vapaapäivänä terassille, eilen istuskeltiin lähikuppilan pihalla (yllä). Kesä jatkuu Amsterdamissa, kuten näistä kuvista näkyy.

Lämmin loppukesä on esimerkiksi tarjonnut monipuolista näkymää keittiön ikkunasta:



Keskustan kanavissa järjestetään puolestaan kesäisin vaikka minkälaista menoa. Tässä esimerkiksi menossa kanavakonsertti ponttoonilavalla:


Ja tältä näytti Prinsengracht asuntolaivoineen parisen viikkoa sitten:


Minä olen laukannut viime viikot tukka hulmuten paikasta toiseen. On ollut paljon töitä, Punaisen Ristin kursseja, ensiapuvuoro ja syyskuun alussa tulikoekin: meidän Punaisen Ristin uusi valmiusryhmä joutui tositoimiin Diemenissä. Siellä tapahtui kaasuräjähdys kerrostalossa, minkä seurauksena 180 asukasta evakuoitiin. Olimme läpi yön auttamassa ruoan ja juomien jakelussa, evakuoitujen kuljetuksessa eri majapaikkoihin sekä erityisesti kuuntelemassa ja keskustelemassa. Se oli hieno ja opettavainen kokemus eikä varmasti ikinä unohdu.

Tuon onnettomuuden jälkeisenä päivänä lensin tokkuraisena Tonyn kanssa Pohjois-Irlantiin tapaamaan Tonyn vanhempia. Molemmat vanhemmat ovat sairaana ja enemmän ja vähemmän heikossa kunnossa, mutta siitä huolimatta vietimme iloisen viikonlopun perheen kesken.

Kävin myös Tonyn kanssa tutustumassa lähellä sijaitsevaan siirtolaismuseoon (Ulster American Folk Park), tässä kuvia sieltä. Siellä oppaat kertoivat entisajan elämästä Pohjois-Irlannissa sekä siirtolaisten matkasta Uuteen Maailmaan, Yhdysvaltoihin. Käymisen arvoinen paikka! :D





Kiireiset ajat jatkuvat, mutta hyvä näin. Eipähän käy aika pitkäksi!