Aikamatkalla

Viime viikon hulinassa jäi blogi ihan hunningolle, kovasti oli töitä ja kaikenlaista muuta menoa. Konserttiprojekti Ellen ten Dammenin kanssa on nyt minun osaltani ohitse. Orkesteri matkustaa keskiviikkona vielä Eindhoveniin, minulla on vapaailta (lucky me!).

 

Viime viikon keskiviikkona pääsin lähtemään ajoissa töistä kun oli hyvä syykin: pressanvaalit. Äänestyspaikka löytyi pienen etsinnän jälkeen eikä joutunut edes jonottamaan. Hassua oli nähdä suomen- ja ruotsinkieliset tekstit ovenpielessä ;-D

Rotterdam ja Euromast

Eilen oli vuorossa erikoinen tapaaminen: matkustin junalla Rotterdamiin tapaamaan reilun kymmenen vuoden takaisia opiskelukavereitani konservatoriosta. Muutamaa heistä en todellakaan ollut nähnyt kymmeneen vuoteen! Meitä oli paikalla seitsemän henkeä, pari peruutusta oli tullut viime tipassa. Asetuimme kahdeksan hengen pöytään ja totesimme kahdeksannen tuolin saaneen suorastaan symbolisen merkityksen - paljon pidetty opettajamme kuoli muutama kuukausi sitten 63-vuotiaana, jos hän olisi ollut paikalla tuoli olisi ollut hänen.

Ilta hurahti niin nopeasti! Muistelimme menneitä, vaihdoimme kuulumisia, mietimme mitä muille opiskelutovereille nykyisin kuuluu. Kauhistelimme kuinka vanhoja meistä onkaan tullut (ryhmän ikähaarukka oli nyt 34-41 v.) ja totesimme ettei kukaan ollut ulkoisesti paljoa muuttunut - melko lailla samalta näytettiin kymmenen vuotta sittenkin. Kolmella seitsemästä oli lapsia, kaksi oli mennyt naimisiin.

Kaikilla meillä oli musiikki vieläkin tavalla tai toisella mukana elämässä, vaikka muutama oli täysin vaihtanut alaakin: joukosta löytyi nyt mm. asianajaja ja kelloseppäkin.
Söimme ravintolassa lähellä entistä opinahjoamme ja kävelymatka metroasemalta sinne olikin täynnä tunteita ja muistoja - kaikki oli niin tuttua mutta kuitenkin niin erilaista. Alue (Coolhaven) oli huomattavasti siistiytynyt, kunnostettu ja remontoitu ja Rotterdam tuntui oikealta suurkaupungilta. Metrot ja metroasemat olivat niin moderneja, kiiltäviä, ihan hävetti tulla takaisin Amsterdamiin ja astua 1970-luvun rämisevään ja kolisevaan metrovaunuun!
Vaihdoimme puhelinnumeroita ja toivoimme että seuraava tapaaminen järjestyisi jo vaikkapa tämän vuoden puolella. Tulin puolilta öin kotiin ja olo oli kuin aikamatkalta palanneelta, ihan oli pää pyörällä ;-) Lisää tällaisia kivoja iltoja!