Kuin saavista kaatamalla

Selvisin tästä maanantaista melkein ilman bluesia, mahtavaa! Aamulla satoi aivan kaatamalla vettä. Siis niin paljon että tein uuden nopeusennätyksen juostessani kulman takana olevalle metroasemalle. Kyllä harmitti etten silloin ostanut niitä matalavartisia kumppareita kun olivat tarjouksessa, nyt ei ole kumppareita ollenkaan! Korkkareissa juoksin. Myrskytuuli on jatkunut koko päivän ja huomenna saadaan ilmeisesti lisää vettä. Hyvästi kesä 2010?

Töissä on jännät paikat sillä työhaastattelut ovat loppusuoralla. Kahteen avoimeen työpaikkaan tuli yli kolmesataa hakemusta, joista parikymmentä hakijaa kutsuttiin ensimmäiselle haastattelukierrokselle. Toiselle kierrokselle karsiutui kuusi kandidaattia ja nyt sitten odotellaan mitä pomo & co. päättävät. Hauska huomata miten minun ensivaikutelmani kandidaateista osuivat yksiin haastattelijoiden kanssa. Usein työnhakijoista sai jo ensi kättelyssä positiivisen tai negatiivisen yleiskuvan; joistakin en tykännyt ollenkaan, toisten kanssa tuli heti juttuun. Ja joka kerta päädyimme kollegoiden kanssa samaan lopputulokseen. Tästä opin että omaan "kuudenteen aistiin" kannattaa siis luottaa!

Kohta lähden kuntosalille ja sitten pitkästä aikaa taas saunaan hakemaan piristystä tähän tuuliseen ja sateiseen maanantai-iltaan. Mukavampaa viikon alkua sinne teille ruudun toiselle puolen!

P.S. Ai niin, oli minulla surullisiakin uutisia: Anne Frankin 170-vuotias kastanjapuu kaatui tänään myrskyssä. Anne kirjoitti sisäpihalla kasvavasta puusta kuuluisassa päiväkirjassaan Prinsengrachtin yläkerran huoneesta käsin. Puu haluttiin kaataa vuonna 2007 koska se oli kovin vanha ja laho, mutta kaato estettiin oikeuden päätöksellä ja puun vahvistamiseen käytettiin 100 000,- €. Vahvistetun puun piti pysyä pystyssä vielä ainakin 25 vuotta. Ups.