Opetus

Tämänaamuinen työmatka sujui vähemmän sujuvasti. Lähdin pahaa aavistamatta polkemaan toimistoa kohti, matkalla rapsahti niskaan muutama kevyt sadepisara. 20 minuuttia myöhemmin käännyin toimiston kadulle, ja silloin se alkoi - käsittämätön kaatosade, aivan tyhjästä. Tuulenpuuskat piiskasivat meitä pyöräilijöitä, oli pakko pysähtyä sillä muuten tuuli olisi kaatanut nurin. Kastuin minuutissa melkein läpimäräksi ja talsin siitä sitten pyörän kanssa, tuulta vastaan taistellen toimiston alaovelle. Alakerran pyörävarastossa kaadoin vedet pois korkkareista ja lompsin vettä valuen hissiin, onneksi ei tullut ketään vastaan! Toimistolla löysin vanhan pyyhkeen jonka kietaisin turbaaniksi hiuksille, ne kun valuttivat vettä tietokoneen näppäimistölle. Siinä sitä riittikin lystiä työkavereille. Myöhemmin huomasin pomon katsahtavan huvittuneesti pöyhkeää hiuspehkoani - tulipahan todettua että tuo paikallinen "happosade" tekee kuontalosta erittäin kuohkean ilmestyksen!
Kesti vielä pitkälle iltapäivään että farkut ja kengät kuivuivat, hyi että!

Mitä tästä opimme? 1) Kannattaa luottaa säätiedotukseen! Jos edeltävänä iltana sääneiti kertoo telkussa että aamuksi on luvassa sadekuuroja, se voi pitää paikkaansa! 2) Pitää tarkistaa Buienradar-säätutka ennen lähtöä! 3) On hankittava kevyt, mukava, hengittävä sadetakki tuon muovisen tilalle! Sellainen mikä myös näyttää hyvältä ja mitä ehkä kehtaa pitää muulloinkin kuin sadekelillä.

(kuva: fietsjunk.nl)