sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Säihkettä elämään ja pohjakosketus

Tuhkimon juliste
(kuva täältä
)


Takana on kertakaikkisen uuvuttava viikko. Siitä kohta lisää, mutta ensin vähän säihkettä blogiin. Kävin torstaina entisen työkaverini kanssa baletissa Amsterdamin Musiikkiteatterissa. Ohjelmassa oli Tuhkimo, uuden koreografian ja lavastuksen kera. Musiikki sentään oli tuttua Prokofjeviä.

Prinssi ja Tuhkimo
(kuva täältä)


Ilkeät sisarpuolet
(kuva täältä)


Teatteri oli aivan täynnä, sillä olimme huomaamattamme tilanneet liput ensi-iltaan. Onneksi täällä ei ole mitään pukukoodia teatteriin tai konsertteihin, meillä ei ollut päällä mitään iltapukuun viittaavaakaan. Yleisö oli kaikenkirjavaa, vaatetusta näkyi vanhoista farkuista minkkiturkiksiin.
Itse esitys oli hurmaava! Videoprojektorilla lavalle luotiin tanssin ohessa monenmoista tunnelmaa, huojuvasta puusta eri vuodenaikoihin ja tähtitaivaaseen. Tiukan klassinen balettikoreografia oli vaihtunut vapaampaan, modernimpaan tanssiin. Erityisen hauska oli ilkeän, juopuneen äitipuolen (hallitun) holtiton tanssahtelu linnan juhlissa. Ja loppu oli tietysti niin onnellisen suloinen, että moni sai pyyhkäistä silmäkulmaansa liikutuksesta.



Lämpiössä sai osallistua kilpailuun, jonka palkintona on tämä Tuhkimon kenkä... oikean jalan kengän saa ilmeisesti kaupan päälle? Osallistuimme tottakai.

Työviikko olikin sitten vähemmän säihkyvä. Pohjanoteerauksena oli uuvuttava perjantai, jolloin ensin pahoitin mieleni mauttomasta kommentista ja kävin työpäivän päätteeksi ostoksilla. Pyöräilin kotiin raskaiden kassien kanssa ja sitten alkoikin sataa kaatamalla. Vesi piiskasi naamaa, myssy kastui, takki, kengät ja sukat myös, onneksi oli edes sadehousut jalassa. Toiseksi viimeisellä sillalla pyörän etuvalo sanoi yllättäen sopimuksensa irti ja pomppasi paikaltaan ohiajavan auton alle, joka vielä roiskautti mennessään kuravedet kengille. Silloin minulla oli jo niin surkea olo ja paha mieli, että alkoi kyynelet virrata sadeveden mukana poskille, oikein kunnon buu-huuuun säestämänä. Samalla tosin alkoi hillittömästi naurattaa se etuvalo, joten seurauksena oli hallitsematon itku-nauru, onneksi selvisin kaatumatta kotiin. Noh, siitä sitten rauhoituin ja eilen ja tänään olen lataillut akkuja mukavassa seurassa - eilen oltiin kaverilla syömässä ja tänään paistoin pipareita kummipojan ja tämän veljien sekä äidin seurassa.

Viime viikkojen työrupeama alkaa ilmeisesti ottamaan voimille. Ei sitä jaksa enää samalla tavoin paahtaa kuin muutama vuosi sitten, vaan on hidastettava tahtia. Ihan hyvään saumaan tulee lyhyt joulupaussi, vielä kun saisi hyvillä mielin sinniteltyä nämä viimeiset työpäivät. Eli päivä kerrallaan joulua kohti!

6 kommenttia:

  1. Voi ei :( Säihke kyllä näytti upealta, olisi mahtava päästä balettiin tai teatteriin ylipäätään (varsinkin, jos kerran minkkiturkiksia ei tarvita), mutta sää ja pyöräily, ne eivät tosiaan aina ilahduta mieltä! Voimia vielä ennen lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Tuhkimoon taitaa olla vielä joitakin lippuja jäljellä, suosittelen! Ja maaliskuussa tulee kuulemma Romeo & Julia-baletti, sinne sitten :-D

      Poista
  2. Mua vähän nauratti, kun kuvittelin tuota tilannetta, vaikka silloin ei varmasti naurattanutkaan. ;-) Mieleeni muistui yksi kerta, kun minä vollotin Delftin kaduilla. Mulla oli viisaudenhammas tulehtunut, kävin toisessa hammaslääkärissä kuin tavallisesti ja sain antibioottireseptin. En kuitenkaan löytänyt mistään apteekkia! Aikani etsittyäni aloin vollottaa kadulla, olin niin kivuissanikin. Ihmiset katsoivat vähän kummissaan. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se koominen tilanne ;-D Nyt on pyörässä uusi lamppu, vielä kun muutaman työpäivän jaksaisi pysyä hereillä (köh köh) niin sitten tulee ansaittu tauko...

      Poista
  3. Istanbulissa autoilijat viis veisaavat jalankulkijoista. Minäkin muistan yhden koulusta paluun, kun väsytti, nälätti ja oli pissahätä. Satoi vettä ja bussipysäkillä odottaessani bussia, auto ajoi tuhatta ja sataa ja roiskutti minut litimäräksi vyötäröstä alaspäin. Silloin oli itku lähellä. Muutin sen tulenpalavaksi kiukuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilkeää!! Täälläkin saa usein kuravedet vähintään kengille jos ei ole tarkkana :-( Mulla ei ole enää voimia kiukkuun, voimat on aika lopussa. Tämän viikon ykköstavoitteena onkin pysyä hereillä... ja saada suunnilleen kaikki tarvittavat hommat valmiiksi ennen joulua..

      Poista