torstai 7. elokuuta 2014

Skotlannin reissu - osa 2


Viime viikko aherrettiin Inverewe Gardenissa. Puutarha on aivan mieletön kokoelma eksoottisia kasveja ja puita ympäri maailmaa, monta kertaa piti hieraista silmiä kun vastaan tuli mitä kummallisempia kasveja, joiden kuvittelisin kasvavan vain eteläisemmillä leveysasteilla (tai kasvitieteellisissä puutarhoissa). Kasveja keräsi puutarhaan 1860-luvulta alkaen sen perustaja, Osgood Mackenzie. Puutarha on nykyisin National Trust for Scotlandin omistuksessa ja sitä hoitaa kuuden puutarhurin joukko. Alue on suuri (puutarha itse noin 20 hehtaaria ja lisäksi sen ympärillä suuret alueet metsää), joten ei ole mikään ihme että sinne haetaan säännöllisesti vapaaehtoisia avustamaan. Kasvit ja puut menestyvät alueella leudon golfvirran ansiosta.




Ja kas, vastaan tuli palmupuitakin! Huomatkaa kuvassa viikon tärkein asuste: hyttysverkko. Ilman verkkoa en olisi selvinnyt hengissä - tämä ei ole liioittelua. Luoteis-Skotlannin "erikoisuutena" on nimittäin pieni musta kärpänen, midgie (tai highland midge), joka jahtaa miljoonien muiden lajitovereidensa kanssa erityisesti ihmisten verta. Joinakin päivinä näitä kärpäsiä pörräsi ympärillä sankkoina pilvinä. Siitä oli nauru kaukana ja kaikista varotoimista (paita housun sisään, sukat lahkeiden päälle, käsineet käteen, verkko päähän) huolimatta sain nelisenkymmentä puremaa, jotka kutisivat ensimmäiset päivät lähes lakkaamatta. Vyötärön seudulla koreilee edelleen kymmenkunta punaista pistettä!

Viikon toinen kiusaus olivat punkit, mutta niiden suhteen päästiin helpolla: meidän ryhmässä todettiin (löydettiin) vain kaksi punkinpuremaa ja ne punkit saivat nopeasti kyytiä.



Puutarhan keskellä on tämä vuonna 1937 valmistunut komea talo, jossa asui aikoinaan puutarhan perustajan Osgood Mackenzien tytär Mairi. Pääsimme viimeisenä päivä kurkistamaan sisälle tyhjillään olevaan taloon. Talo on päässyt pahasti rappeutumaan ja odottaakin parhaillaan peruskorjausta (ja rahaa mikä peruskorjaukseen tarvitaan).

Tässä kuvassa näkyy meidän "toimisto" eli alppiruusu-viidakko.
Kaadetut oksat ja juurakot poltetaan.

Metsässä vakioseuralaisina olivat ihmisiä pelkäämättömät punarinnat





Viimeisenä päivänä pääsimme opastetulle kiertokävelylle puutarhaan. Siellä tuli vastaan tämä jättigunnera, jonka alle mahtui seisomaan.
Puutarhassa voisi kierrellä tuntikausia, nähtävää on todella paljon. Siellä kävikin aika paljon turisteja, jo ensimmäisenä päivänä näin parkkipaikalla kaksi hollantilaista turistibussia. Vastaan tuli myös paljon saksalaisia, amerikkalaisia ja espanjalaisia ryhmiä - espanjalaiset erotti jo kaukaa iloisen papatuksen ansiosta ;) Mikäli liikutte Skotlannin luoteisrannikolla niin tämä puutarha on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka!


Puutarha sijaitsee niemessä ja niemennokasta avautui aivan kuin suomalainen järvimaisema! Täällä nähdään kuulemma usein saukkoja ja näätiä (ei tullut vastaan).

Se oli hieno viikko, hieno kokemus. Oli kiva tehdä jotain aivan muuta kuin istua tietokoneen takana toimistolla. Mutta oli se myös rankkaa ja uuvuttavaa tällaiselle puutarhaummikolle, joka ei ole tottunut fyysiseen työhön eikä työkaluihin. Mutta ihan hyvin pysyi saha ja raivaussakset (ne oli vielä Fiskarsin!!) kädessä ja siinähän sitä oppi tehdessä.

Ensi kesän leirit tulevat loppuvuodesta nettiin, voi olla että innostun lähtemään uudelleen. Vaihtoehtoja on monia, ympäri Brittein saaria.
Mutta nyt lomailen Hollannissa, ensi viikkokin on vielä vapaata! :D

2 kommenttia:

  1. Voi hitsi millaisessa puutarhassa oot taas ollut! Pientä kateutta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä taas ollaan kateellisia Suomen kesähelteille!! Jopa telkun meteorologitkin muistavat harva se päivä mainita kuinka helle Suomessa vain jatkuu ja jatkuu!

      Poista