Muistoja 1950-luvulta

Eilen olin Rotterdamissa myymässä cd:tä meidän konsertissa. Menomatkalla ihailin Rotterdamin uutta päärautatieasemaa, joka avattiin maaliskuussa seitsemän vuoden remontin jälkeen. Kerrassaan hieno rakennus - on tilaa, korkeutta, leveyttä, valoa. Se entinen assa oli aivan kauhean ruma. Avattu vuonna 1957 ja se näytti tältä:

Rotterdamin entinen päärautatieasema (kuva: Wikipedia)

Muutin itse vuonna 1996 Hollantiin, Rotterdamiin, ja muistan hyvin kuinka pidin rakennusta alusta alkaen rumimpana koskaan näkemänäni.

Uudessa asemassa on virtaviivaisuutta.

Tänään kävin tutustumassa IJ-joen varrella olevaan Kompaszaal-kahvila/ravintolaan. Sepä oli vasta erikoinen paikka, aivan kuin olisin matkustanut ajassa 1950-luvulle. Rakennus on peräisin tuolta vuosikymmeneltä ja toimi silloin KNSM-varustamon lähtö- ja tulohallina.

Wikipedia tietää kertoa, että suurimmillaan varustamo oli vuonna 1939, jolloin se omisti 79 laivaa. Laivoista jopa 48 tuhoutui toisessa maailmansodassa, mukanaan lähes 250 henkilöstön jäsentä - syynä liittoutuneiden miinat, torpedot, pommit ja kranaatit. Ala-aulan seinällä oli tästä muistolaatta. 

Kompaszaalissa järjestetään nettisivun mukaan usein tanssi-iltoja (musiikkia 1920-1960-luvuilta, tangoa) ja elokuvailtoja. Ulkona on terassi IJ-joki-näkymällä. Tänään siellä oli aika hiljaista (sain rajattua ne muutamat asiakkaat kuvien ulkopuolelle), kesällä varmaan riittää enemmän kävijöitä.

Minä luin lehteä ja herkuttelin. Tilasin brownien ja se oli näin sievän näköinen.
Luulen että tässä paikassa tullaan käymään vielä useamman kerran.

Suomalaisen Naisen Päivillä

Tänä viikonloppuna vietettiin Suomalaisen Naisen Päiviä hotellissa Nunspeetissä. Meitä oli paikalla yli sata Suomi-leidiä! Voi sitä riemua, energiaa, iloa ja yhteenkuuluvuudentunnetta. Vanhoja ja uusia tuttuja ja mukana oli Suomen Alankomaiden suurlähettiläskin, Liisa Talonpoika. Hän avasi päivät ja ilmoitti samalla osallistuvansa viikonloppuun yksityishenkilönä, joten kaikki pönötys voidaan unohtaa ;D

Meitä oli monesta tuulensuunnasta: vasemmalla Suomen kartta mihin merkittiin lapuilla mistä oltiin lähdetty, oikealla Hollannin ja Belgian kartat ja nykyiset kotipaikkakunnat.

Ja sitten me herkuteltiin. Paljon! Syömisen lisäksi ohjelmassa oli paljon erilaisia workshoppeja. Minä osallistuin kirjoitussessioon luonnon helmassa, sauvakävelyyn ja ihonhoito-kurssille.

Näin monta meitä oli! Tässä pikanäpsäys omalla kameralla ennen "virallisen" kuvan ottoa.

Päivien ja erityisesti lauantain iltajuhlan teemana oli idoli - minä en keksinyt itselleni idolia, mutta käytävillä tuli vastaan monenmoista Audrey Hepburnista Pikku Myyhyn ja Angry Birdseihin! Ja katsokaas kehen minä törmäsin - Lenitaan!!! Kun meillä oli samantyylinen vaatetuskin niin pitihän se yhteiskuva ottaa.

Illan esiintyjänä oli Koop Arponen Flute of Shame-bändinsä kanssa. Koopin nimi oli tuttu ja muistelin että hän on Idols-voittaja muutaman vuoden takaa, mutta muutapa en sitten hänestä/bändistä tiennytkään (aukko sivistyksessä?). Hyvin svengasi ja me tanssittiin ja tanssittiin.

Esiintymisen jälkeen laulettiin vielä alakerran klubissa pianon säestyksellä Suomi-hittejä aamun pikkutunneille. Nostalgiaa!
Mikä viikonloppu! Kunnon irtiotto arjesta, omanlaisten joukossa. Toista suomalaista - ainakaan suomalaista naista - ei kyllä korvaa mikään. Kiitos leidit!

Kotimatkalla

Tänään olin iltapäivän vapaalla ja innostuin nappailemaan kotimatkalla kuvia.
Kotimatka alkaa neliötalojen katveessa. Aamulla ja illalla pyörätiellä on enemmän liikennettä, nyt sai polkea rauhassa.

Neliötalotieltä siirrytään siltaa pitkin Java-saarelle. Saaren paikalla oli alunperin 1800-luvulla rakennettu IJ-joen aallonmurtaja, mistä sitä pikku hiljaa levennettiin keskustan suuntaan. 1990-luvulla saaresta kehitettiin asuinalue lukuisine kerrostaloineen. Saaren poikki kulkee neljä kanavaa.

Minä poljen keskellä saarta kulkevaa pyörätietä pitkin. Täällä tapaa usein kissoja.

Saaren itäpuolella on lauttapysäkki. Tästä kulkee lautta IJ-joen toiselle puolen 20 minuutin välein. Lautasta onkin jo pari postausta niin en tänään enää kuvannut.

Joen toisella puolella seurasin hetken vastahakoista koiraa. Oikealle puolelle jää ruma tehdas, siitä poljen aina lujaa ohi.

Pian tehtaan jälkeen alkaa puisto. Täällä olen ajellut ties mitä reittejä pitkin ja eksynyt pari kertaa. Polkuja on useita ja ne kaikki näyttävät samalta. Nyt tiedän jo mikä on parhain reitti puiston läpi. Tie on välillä aika kapea ja kuoppainen joten pitää pitää ajaessa kieli keskellä suuta.

Puiston jälkeen ajan pikku pätkän Nieuwendammerdijkillä, missä kävin kuukausi sitten sunnuntaiajelulla (tässä linkki siihen juttuun). Tämä vihreä kulmatalo olisi myytävänä, netissä kertovat että hintapyyntö on 450 000 €. Tykkään tuosta joutsenkuvasta talon kulmassa.

Kulman takana on lisää vanhoja taloja. Tosi kodikkaan näköisiä ja nättejä.

Idyllisten katujen jälkeen siirrytään sillan ali modernimmalle puolelle. Edessä on puistonpätkä ja hiljainen pyörätie.

Tämän tien päässä käännyn vasemmalle, puikkelehdin parin kerrostalon välistä, sitten tien yli ja siinä onkin jo kotitalo edessä. Jäi sitten ottamatta kuva, mutta parempi onkin lopettaa nättiin ja keväiseen vihreään näkymään. Meidän talo kun on tylsää kiveä ja ympäristö (rumaa) ostoskeskusta. Huomenna sitten poljetaan samaa reittiä toiseen suuntaan.

Minireissulla

IJmuidenista lähtiessä paistoi aurinko

Perjantaina astuimme Marian kanssa laivaan ja seilasimme yön yli Newcastleen. Se oli mini-irtiotto arjesta ja töistä. Ja oli tarpeen! Kävimme lauantaina Newcastlessa pienillä ostoksilla, kävelimme ympäri keskustaa, söimme hyvin ja joimme paljon kahvia. Sunnuntaiaamuna olimme takaisin Amsterdamissa. Reissu oli tosi lyhyt, ja ilmainen - Maria sattui voittamaan risteilyn työpaikan arvonnassa.

Nähtävää riitti laivastakin käsin (Newcastle)

Englannissa oli kylmää, kosteaa, harmaata ja tuulista. Satamasta Newcastlen keskustaan vei (ja toi takaisin) kaksikerroksinen bussi, ikkunat huurussa.  

Meidän poissaollessa Hollantiin oli tullut kesä. Tänäänkin oli lämmintä yli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi pilviverhon takaa. Poljin töihin korkkareissa ilman sukkia - aika hurjaa kun vielä viime viikolla oli villahanskat kädessä! Lämpöä riittää useammaksikin päiväksi. Nautitaan!

Nyt tarkenee (kuva täältä)

Katse kohti tulevaa

Tässä kuvia viime viikolta. Uusi lauttayhteys (lyhentää pyörämatkaa muutamalla minuutilla), konsertteja, lastenpäivä Groningenissa.

Käteen jäi uupumus ja kipeä kurkku. Ja helpotus että lastenpäivä sujui suuremmitta ongelmitta.

Vielä pitäisi tsempata töissä parin viikon ajan, sitten helpottaa. Siltä ainakin näyttää. Minä suuntaan jo katseen tuleviin reissuihin ja yritän löysentää pantaa pään ympärillä. Elämässä on muutakin kuin työtä vaikka ei siltä aina tunnukaan!

Ennen konserttia Tilburgissa

Musis Sacrum-sali, Arnhem

Lasten jousiorkesterin harjoitus Groningenissa

Lasten workshopin harjoitus Groningenissa

Barack Obama Rijksmuseumissa pääministeri Mark Rutten kanssa
(ruutukaappaus: vk.nl)

Tämän päivän suurin uutinen on Obaman vierailu Hollannissa. Sekä suuri ydinasehuippukokous Haagissa. Seuraan mielenkiinnolla kotisohvalta käsin.

Zen

Pyörämatka töihin ja takaisin on välillä vähän puuduttavaa. Joko aamulla tai illalla on aina vastatuuli, joskus jopa mennen tullen. Paras hetki on joen ylitys lautalla. Se on varsinainen zen-hetki, siinä vain seisot lautalla pyörään nojaten ja katselet joelle. Ja jos on hyvä sää (kuten eilen kotimatkalla), niin voi vain antaa ajatuksen juosta, katsella aaltoja ja kuvitella olevansa lomamatkalla :)
Zen-täytteistä viikonloppua!

Hollannin edustaja euroviisuissa 2014

Tässäpä tämä, esiintyjinä Ilse de Lange ja Waylon. Mitäpä mieltä?

Minusta on vähän flegmaattinen. Laitoin suurin odotuksin kuulokkeet korville ja alku kuulostikin aika lupaavalta. Mutta eihän tässä oikein tapahdu mitään. Olisivat nyt voineet vaikka laittaa pari uutta sointua biisin toiselle puoliskolle niin olisi saatu vähän vaihtelua. Höh! Pettymys :(

Sunnuntaina

Sunnuntait ovat sitten pitkiä päiviä. Kolme viikkoa on kulunut Tonyn lähdöstä; muuten on sujunut ihan ookoo mutta sunnuntaisin on kyllä ollut vähän tylsää. Tulevien kolmen sunnuntain "ongelma" on tosin jo ratkaistu: olen töissä.

Tänään paistoi aurinko joten lähdin pienelle pyörälenkille täällä Noordissa. Meidän asunnon ikkunoista näkyy lähinnä kerrostaloja ja ostoskeskus (ihan nätin näköistä pimeän aikaan), mutta jo parin minuutin pyörämatkan päästä löytyy onneksi puistontynkää ja vihreää ns. luontoa. Ja vettä. Joka puolella on jos jonkinmoista rapakkoa, lampea, kanavaa ja puroa. Ei mitään kauniisti virtaavaa vettä, mutta kuitenkin. 

Jo pian poljin Nieuwendammerdijkillä, padolla. Jos tulette Amsterdamiin, niin vuokratkaa pyörä ja käykää katsomassa, niin nättiä siellä oli. Pikkuisia taloja vieri vieressä kuin vanhassa kalastajakylässä.

Tämä sininen mökki olisi myytävänä. Piti heti kotiin tultua käydä netistä urkkimassa lisätietoja - ihan pikkurahalla ei sininen 120 neliön koti lähde, hintapyyntö on 650 000 €.

Kuvat täältä

No, ehkä minä jatkan sittenkin haaveilua omasta talosta Skotlannissa Amsterdamin sijaan. Eikä se lottovoittokaan olisi pahitteeksi!