Taudista on selvitty ja massu on tyytyväinen, juhuu! Toimistolla on kaikilla päät ja kädet täynnä töitä. Ensi vuoden esite on pian valmis, muuta materiaalia vielä valmistellaan. Ensi viikolla alkaa taas uusi projekti kamarikuoron kanssa. Meidän toimistolaisten työhön projekti ei juuri vaikuta sillä kyseessä on kuoron proggis jossa me ollaan vierailijoina. Hengessä ollaan mukana ja mennään tietysti kuuntelemaan parin viikon päästä.
Tällä viikolla jouduin jo kaksi kertaa tytöttelyn ja/tai alentavan suhtautumisen kohteeksi. Siitä jos mistä menee herne nenään (grrr)! Ei ole aina helppoa olla uusi, naispuolinen työntekijä joka ei ehkä vielä tiedä aivan kaikkea. Ensimmäinen tapaus (jo selvitetty) oli väärinkäsitys erään vanhemman herran puolelta. Sain töykeän vastauksen kohteliaaseen sähköpostiviestiini tyyliin "Riitta, älä kuvittele että minulla on aikaa hoitaa tällaisia asioita". Toinen tapaus sattui tänään puhelimessa. Soitin erääseen teatteriin Amsterdamin ulkopuolella. Esittelin itseni ja olin hädin tuskin päässyt kysymykseni puoliväliin, kun mies linjan toisessa päässä tokaisi "Kuule, minulla ei kertakaikkiaan ole aikaa puhua kanssasi, lähetä sähköpostia". Varmistaessani sähköpostiosoitetta hän totesi pitkästyneenä että "kyllä se osoite sieltä teidän tiedostoista löytyy". Kumma kyllä herra suvaitsi vastata sähköpostiviestiini tunnin sisällä. Onkohan tämä joku pinna kireällä-viikko? Miksi pitää olla niin töykeä tuntemattomalle ihmiselle? Tiedän kyllä että kyseiset henkilöt ovat isoja ja tärkeitä herroja, mutta liekö tärkeys kohonnut päähän? Onneksi viikkoon on mahtunut mukaviakin kohtaamisia, kuten tänään puhelimitse erään tärkeän hollantilaisen musiikkitieteilijän kanssa. Siinä vasta hauska setä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti