Lunta, Alpit ja lämpimiä muistoja

Komea hotellimme Dublinin liepeillä

Viime viikolla pääsin orkesteriin matkaan konserttikiertueelle. Pyrähdimme vuorokauden verran tihkusateisessa Dublinissa. Vuorokaudessa ehtii yllättävän paljon, pääsin jopa Bootsiin! ;D Siinä sitä riittikin riemua.

Irlannissa on vihreää, myös konserttisalissa

Dublinista lentokone vei Sveitsiin ja viivyimme kaksi yötä Zug-nimisessä kaupungissa. Zugissa riitti leipomoita, konditorioita ja kahviloita. Vesi kielellä katselin herkkuja lasin takana.

Konsertti pidettiin paikallisessa kirkossa (yllä kuva harjoituksista). Ulkona pikku pakkanen, kirkas tähtitaivas, sisällä lämmin, vierellä omat työkaverit. Tauolla yleisö poistui kirkon etuovesta ulos, minä seurasin mielenkiinnosta mukana. Pihalla odottivat tarjoilijat termoskannujen ääressä, mukeihin saatiin höyryävää glögiä. Siinä hetkessä oli taikaa!  

Sumuinen aamu Zug-järvellä

Zugista jatkettiin bussilla Alppien yli/läpi/ali Saanen-kylään. Henkeäsalpaavat maisevat, varsinkin näin Sveitsin-ensikertalaiselle. Istuin nenä ikkunassa kolmituntisen matkan ajan.

Pit stop Interlakenissa

Saanenissa oli lunta. Konsertin aikana sitä satoi vielä kymmenkunta senttiä lisää! Enpä ollut lunta vielä tänä talvena nähnytkään. Oli aivan kuin joulu!

Konsertti pidettiin taas kirkossa, tällä kertaa pienessä sellaisessa vuodelta 1604. Puupenkkien alla oli lämmitys ja ulkona kunnon lumipyry. Yleisönä oli paikallista kermaa kampauksista, rypyttömistä kasvoista ja turkiksista päätellen. Kuulimme muuten, että suurin osa paikallisista oli samana iltana Monacon Carolinen pojan häissä, jotka pidettiin lähellä sijaitsevassa Gstaadissa. Piti tietysti googlata että pitikö se paikkansa ja kyllä vain, tästä linkistä lisää. Itse hääjuhlaan oli kuulema kutsuttu tuhat vierasta. Ilmankos ei meidän konsertti ollut loppuunmyyty...

Joulu!

Sunnuntaina orkesteri jatkoi Saksaan, minä matkustin junalla Baseliin.

Kiertelin aikani kaupungilla, istuin kuppiloissa ja lensin illalla takaisin Amsterdamiin.
Lämpimät muistot jäi tästä pikku reissusta. Kaikki sujui oikein hyvin ja aikataulun mukaan (varsinkin Sveitsissä), mikäs siinä oli kulkea matkassa mukana. Minulla ei varsinaisesti ollut muuta työnkuvaa kuin orkesterin Facebookin ja Twitterin päivitys pari kertaa päivässä, joten oli ihan lomafiilis. Oli aivan upeaa nähdä Sveitsin Alpit ensi kertaa.

Täällä kotona elämä jatkuu harmaasti, tässä odotellaan edelleen Tonyn lähtöä Venäjälle töihin. Viisumin pitäisi saapua lähipäivinä, lähtö on mahdollisimman pian sen jälkeen. Mutta hei, tällä viikolla on koettu jo kaksi valopilkkuakin:
1) töistä lähtiessä (noin klo 17.15) on vielä valoisaa!
2) on ruusu- eli haisulikaali-aika! Ostin kilon hintaan 0,89 €. Arvatkaa mitä meillä syödään koko viikon ajan lisukkeena?? :D

Hyvän mielen iltapäivä

Eilen tapasin pitkästä aikaa Punaisen Ristin kaverini Matin. Olin Matin vapaaehtoisena kaverina reilun vuoden verran projektissa Samen in Amsterdam ("Yhdessä Amsterdamissa") aina joulukuulle 2012 saakka. Sen jälkeen hän sai toisen vapaaehtoiskaverin ja minä jatkoin ensiapukurssille. Matin nykyinen kaveri on pitkällä ulkomaanreissulla, joten minua pyydettiin kavaljeeriksi. Kävimme Matin ja tämän vaimon kanssa tutustumassa Hermitagen Gauguin, Bonnard, Denis-näyttelyyn.

Mukava oli nähdä pitkästä aikaa. Matin kunto on huonontunut viime vuoden aikana (hänellä on MS-tauti), muutama kuukausi sitten hän muutti hoitokotiin. Mieli oli kuitenkin pirteä ja huumori edelleen kohdallaan.

Édouard Vuillard: Lapset

Päivän päätteeksi saatoin Matin invataksilla takaisin kotiin. Lähtöä tehdessäni liikutuin. Matti kiitti iltapäivästä ja sanoi, että tällaista hoivaa (huolenpitoa ehkä parempi käännös) ei saa ostettua rahalla. Se oli minusta paras kiitos minkä olen vapaaehtoistyöstä saanut. Mikä pieni vaiva minulle, suuri ilo ja hyvä mieli meille molemmille. Menemme keväämmällä jazz-konserttiin, jos Matti jaksaa. Toivon niin.

Kesäsuunnitelmia harmauden keskellä

Keskellä tammikuun harmautta ja tihkusadetta on hyvä suunnitella tulevaa kesää. Viime viikolla sähköpostilootaan ilmaantui nimittäin vahvistus kesän vapaaehtoishommasta: pakkaan taas rinkan ja lähden puutarhuroimaan Skotlantiin! Tuonne punaiseen pisteeseen:

Eri paikka kuin viime kesänä ja eri säätiön kautta. Viime kesänä pääsin tämän National Trust for Scotlandin jonotuslistalle, tällä kertaa tärppäsi. Tuolla pisteessä on 1800-luvulla perustettu suuri puutarha, jossa on paljon eri puu- ja kasvilajeja ympäri maailmaa. Meitä on kahdeksan hengen ryhmä viikon verran kuopsuttamassa maata. Mennen tullen näen vielä muitakin maisemia - meidät haetaan Edinburgista ja palautetaan sinne viikkoa myöhemmin. Onpahan taas mitä odottaa.

Ensi viikolla on lähtö päiväksi (!) Irlantiin ja sieltä orkesterin mukana Sveitsiin. Alkaa tuo toimistolla istuminen ja töiden paljous kieltämättä jo kyllästyttää joten breikki tulee ihan hyvään saumaan. Ja hyvä uutinen tässä harmaudessa on myös se, että pikku hiljaa mennään kohti kevättä! Jee! :D

Tammikuun kuulumisia

No nyt, viimeinkin. Aika korkata vuosi 2014 täällä blogissakin!
Oma elämä on ollut viime viikot pausella töiden takia, nyt taitaa olla eka vapaapäivä pariin viikkoon. Orkesteri oli ja on edelleen kiertueella hollantilaisen De Dijk-bändin kanssa. De Dijk on vähän niinkuin Hollannin Rolling Stones tai sinne päin? Musiikkityyli on rock- ja blues-vaikutteista ja on sinne ohjelmaan laitettu muutama klassinenkin biisi väliin.

Kuulin konsertin viisi kertaa, eilen viimeksi ja kyllä siellä vielä jalka vipatti mukana. Nyt kyllä keskityn jo ihan mielellään toimistohommiin sekä lähenevään Euroopan kiertueeseen (12 konserttia kuudessa maassa), minne minäkin lähden muutamaksi päiväksi mukaan. Tässä alla lyhyt filmi tulevasta. Ai niin, kiertueen amerikkalainen solisti näyttää ihan Eric Forresterilta ;D

Kotonakin on jännää. Tony on lähdössä piakkoin, todennäköisesti ensi viikolla, Venäjälle töihin. Kolmeksi kuukaudeksi. Joo no on kai se parempi kuin työttömänä olo mutta kolme kuukautta on aika pitkä aika!
Tällaista täällä tänään. Odotellaan viikonloppua ja sitä että olisi enemmän vapaa-aikaa!

2014!

Meidän joulunpyhät ja -vapaat täällä Hollannissa sujuivat syöden, nukkuen ja lukien. Keskustassa pyörähdin kerran, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä että tulin pakokauhuisena kotiin. Huomenna on työpäivä, illalla kilistämme uuden vuoden tervetulleeksi täällä kotisohvalla. Vuoden 2014 otan avosylin vastaan.

Hyvää, parempaa ja iloisempaa vuotta 2014!

 

Joen tuolla puolen

Näin sitä on asetuttu joen tuolle puolen eli pohjois-Amsterdamiin. Tämän kaupunginosan erottaa vanhasta Amsterdamin keskustasta IJ-joki, jonka ylitse kuljen aamuin illoin lautalla. Lautat ovat ilmaisia ja niitä kulkee keskusrautatieaseman takaa kolmeen eri "satamaan" pohjoisrannassa. Kaksi satamaa on täällä meilläpäin ja lyhyempi lauttamatka kestää vain parisen minuuttia, pidempi noin neljä minuuttia. Pyörän saa ottaa mukaan ja moponkin.

Työmatkaa kertyy pyörällä yhteen suuntaan 5 kilometriä. Maisemat vaihtelevat lähes päivittäin - eräänä aamuna viime viikolla joen yllä leijui tällainen sumu. Viime torstaina puolestaan myrskysi ja iltapäivällä lauttaliikenne jopa pysäytettiin puuskaisen tuulen vuoksi.

Töihin pääsee toki bussillakin (ja ratikalla rautatieasemalta) jos tulee tarve tai laiskotus. Tai jos on kauhean kylmä tai märkä. Tänä aamuna maassa oli kuuraa.

Lauttanäkymä. Aamulla ennen yhdeksää siellä ollaan kuin sillit purkissa, iltapäivästä/illasta on yleensä enemmän tilaa. 

Kermit-takki!!

Tässä kuvassa näkyy lautalta käsin kaksi tai oikeastaan kolmekin muuta lauttaa.

Täällä kotona purkaminen on vielä täysin kesken. Billy-kirjahyllyt ovat hieman kärsineen näköisiä viime aikojen muuttojen jäljiltä, pitää ensin naputtaa ne vasaralla kuntoon ennen kuin pääsee purkamaan kirjalaatikoita. Joka päivä täällä kuitenkin edistytään pikkuisen, eikä tässä nyt jaksa stressata niin purkamisesta kuin joulustakaan. Hyvä on mieli kun meillä on taas tilaa ja avaraa ja asunto tuntuu jo kodilta. Ja uusi kuntosalikin löytyi lähistöltä. Joen tuolla puolen kaikki hyvin!

Uudessa kodissa

Täällä ollaan! Uudessa kodissa. Tavarat ovat levällään, sänky kokoamatta, laatikoita ja hyllyjä joka puolella, selkää pakottaa, ikkunoista puuttuu verhot. Mutta enkelikello pyörii vinhaa vauhtia ja joulutähti saatiin ikkunalaudalle. Ja täällä on lämmin - kerrankin asunto joka on osattu eristää! Ei lepata enää lahkeet tuulessa sohvalla istuessa.

Lämmintä joulukuun alkua!

Maalia ja laminaattia

Nyt ovat seinät saaneet kerroksen maalia ja betonilattia on peitetty laminaatilla. Lattialistat vielä puuttuu. Remonttireiskat ovat ahkeroineet uudella asunnolla, muutto on ensi viikolla (apua!).

Nykyinen asunto alkaa näyttää lohduttomalta; seinät ovat autiot, hyllyt tyhjät. Pakkausta on vielä vaikka millä mitalla, ei sitten yhtään huvittaisi. Onneksi perheen miehet ovat ahkeria pakkaajia... Moni muukin asia on vielä kesken - verhojen hankinta, lamput, matot. Kohta helpottaa sen verran että asutaan yhdessä asunnossa, eikä tarvitse poukkoilla paikasta toiseen viemässä tai hakemassa tavaroita.

Yhtä poukkoilua on tämä elämä tällä hetkellä, niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Eilen sentään rauhoituin joogassa ja lopuksi saatiin kuulla tämä Jeff Buckleyn cover-versio Hallelujah-biisistä. Buckley kuoli vain 30-vuotiaana, hukkui uintiretkellä. Onneksi jäi sentään musiikki. Peace.

Pohjoiseen!

No nyt tärppäsi! Tänään allekirjoitettiin vuokrasopimus tähän taloon, mihin muutamme tasan kuukauden kuluttua.

Asunto sijaitsee 11. kerroksessa. Talo on pohjois-Amsterdamissa, työmatkat taittuvat tulevaisuudessakin pyörällä ja bussi kulkee myös. Ennen muuttoa on kuitenkin tehtävä remonttia - seinät kaipaavat maalia ja lattia on tällä hetkellä pelkkää betonia. Tulevana viikonloppuna neuvotellaan remonttireiskan kanssa ja operaatio "asunto kuntoon" alkaa ensi viikolla. Ai niin ja sitten pitäisi vielä pakatakin tässä kotona, yök! Ei voi valittaa että olisi jotenkin tylsää! Iltaisin tulen töistä, syön ja menen nukkumaan, kaikki tämä häslinki väsyttää. Jos jollain on ylimääräistä energiaa niin lähettäkää tänne päin :)

Viime viikolla kävimme Tonyn kanssa Suomessa juhlimassa isän synttäreitä. Paljon mahtui mukavaa ohjelmaa ja tapaamisia muutamalle päivälle, valitettavasti vierailu oli taas ihan liian lyhyt... Lensimme takaisin Amsterdamiin maanantaina eli myrskypäivänä - pahin myrsky oli onneksi jo ohitse mutta kyllä se laskeutuminen oli aika kuoppainen! Vähän heikotti kun päästiin ulos koneesta. Amsterdam oli kärsinyt kovastikin myrskyn aikana. Työmatkan varrella, Haarlemmerpleinillä, oli kaatunut suuri puu ja tämä opiskelija jäi melkein alle:

Haarlemmerplein (kuva täältä)

Puita lojuu edelleen tuolla kanavien varsilla, raivaustyöt ovat käynnissä.

Nyt syvennyn hetkeksi Ikean kuvastoon ja haaveilen näteistä kattolampuista. Ja sitten nukkumaan.
Hyvää yötä!

Etsintä jatkuu

Oman pihan satoa. Loput 20 omppua
odottavat vielä puussa.

Asunnonmetsästys jatkuu. Tähän mennessä on nähty neljä kämppää, mutta vielä ei ole tärpännyt.

Tämä asunto oli kertakaikkisen upea lukuunottamatta toista makuuhuonetta - se oli suunnilleen vaatehuoneen kokoinen. Olisi sinne ehkä juuri ja juuri vauvansänky mahtunut.
Eräs toinen asunto taas oli kuvissa huomattavasti kauniimman näköinen kuin oikeasti. Kolmas oli niin uudessa kerrostalossa, että hissikin oli vielä suojapapereissa. Se kämppä olisi pitänyt laittaa itse aivan alusta asti - maalata seinät, laittaa lattiat jne. Tehtiin pikainen laskelma mitä se maksaisi ja lähdettiin allapäin kotiin.
Allapäin onkin aika osuva sana kuvaamaan viime viikkojen tunnelmaa.

Muuten menee onneksi ihan hyvin. Töissä kauhea kiire. Viime lauantaina totesin, että mulla on päässä niin kiire etten kuule omia ajatuksia.
Keskiviikkona kävin katsomassa ja kuuntelemassa uuden lastenesityksen kenraaliharjoitusta. Siellä oli kyllä hymy herkässä (kuvat yllä ja alla), hauska esitys ja kaunista (klassista) musiikkia.

Yksi mikä rauhoittaa on Philip Glassin minimalistinen musiikki. Tässä pätkä hänen hypnotisoivaa musiikkia harpisti Lavinia Meijerin soittamana. Lavinia on myös meidän ensi viikolla alkavan projektin solisti. Sitten päästäänkin taas tien päälle ja syömään yömyöhään huoltoasemien kuivahtaneita juustoleipiä.

Kissa ja Damista Damiin

Elviksestä eli naapurin kissasta sitä on sitten paljon iloa. Aamuisin se on usein kyttäysasemissa pihalla - pyörän tai mopon päältä on hyvä tarkkailla näkyykö perivihollisia eli harmaa-valkoista luihua kissaa tai pikimustaa pantterikissaa.

Elvis ei paljoa puhu, maukuu vain tositilanteessa ja silloin sitä ääntä lähteekin. Piha raikaa vihollisten kohdatessa. Joskus menen avuksi jos on meidän piha kyseessä, silloin saa vihollinen pullosta pläjäyksen kylmää vettä niskaan.

***

Viime sunnuntaina olin taas vapaaehtoisena ensiapujoukoissa, tällä kertaa tien varressa. Päivystimme Dam tot Dam-loopin eli Damilta Damille-juoksun osallistujia. Aamulla 16 kilometrin reitillä olivat ensin vuorossa pyöräilijät ja klo 11 alkaen juoksijat. Matka alkoi Amsterdamista ja päättyi viereiseen Zaandamiin - Damista Damiin siis :).

Meidän päivystyspisteessä ei ollut kiirettä, kuulimme kyllä myöhemmin (ja luin lehdestä) että yhteensä 14 juoksijaa oli saanut ambulanssikyydin sairaalaan. Lämmin ja kostea ilma teki ilmeisesti monelle tepposet. Muutaman viikon päästä on sitten seuraava päivystysvuoro soutukilpailussa.

Jos muuten muistatte niin pitäkää tulevana lauantaina peukkuja pystyssä: menemme silloin katsomaan muutamaa uuden uutukaista asuntoa Pohjois-Amsterdamissa. Paperit on laitettu hakuun, katsotaan hyväksyykö asuntoyhtiö meidät asukkaiksi, jännää on myös onko niihin paljon hakijoita. Katsotaan kuinka käy!

Syyskuulumisia

Sateiset syysterveiset sohvalta! Viikot vilahtavat huomaamatta, ei käy aika pitkäksi.

Kävin reilu viikko sitten muutaman päivän pyrähdyksellä Pohjois-Irlannissa. Kierrettiin Tonyn kanssa sukulaisissa Antrim-Omagh-akselilla ja ehdittiin Belfastiinkin päivävisiitille.

Irlannissa ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolella! Kaunista oli, vehreää, ilma oli puhdasta, ihmiset ystävällisiä. Siinä sitä taas mietittiin että mitä hittoa me vieläkin täällä Hollannin ruuhkissa ja happosateissa junnataan, eikö sitä jo viimein voisi muuttaa pois. Meitä täällä pidättelee lähinnä lama, työpaikat siellä haaveilukohteessa eli Skotlannissa ovat kiven alla ja ennen sitä Suurta Muuttoa olisi saatava rahaa kasaan. Rahaa taas ei kasaannu jos toisella ei ole töitä, mikä on tänäkin vuonna ollut valitettavan monen kuukauden ajan ongelmana. Nyt onneksi taas tärppäsi ja Tonylla alkaa huomenna työt (joksikin aikaa).

Anopin tekemä Irish coffee (oli hyvää!)

Ennen Suurta Muuttoa on kuitenkin vielä edessä pienempi muutto Amsterdamin sisällä (ihan tarpeeksi hommaa jo siinäkin!). Asunnon etsintä on nyt "korkattu", kävimme viime viikolla katsomassa ensimmäistä kämppää. Itse asunto oli ihan ok mutta rakennus ja ympäristö sitten eivät niinkään innostaneet. Häntä painui alas jo taloa lähestyttäessä - tälle alueelle me ei kyllä muuteta! Nukkavieru, harmaa ja meluisa katu - kiitimme kohteliaasti ja palasimme suorinta tietä nykyiseen kotiin.
Suurin ongelma asunnonhaussa on tällä hetkellä se, että me ollaan liian aikaisessa - suurin osa nyt tarjolla olevista asunnoista on joko vapaana heti tai 1. lokakuuta alkaen. Koeta siinä sitten löytää asunto 1. joulukuuta alkaen...

Mutta juu, valitukset sikseen! On täällä tapahtunut parin viime viikon aikana paljon kivaakin. Kävimme esim. viime sunnuntaina Tonyn kanssa Rijksmuseumissa, mistä kirjoitinkin jo keväällä täällä. Upeasti remontoitu paikka ja valtava! Jaksettiin kiertää puolet museosta, toinen puoli jäi seuraavaan kertaan.

Kirjastoonkin pääsee kurkistamaan laidan yli

Nämähän kävis kivasti meidän olohuoneeseen...

Jozef Israëlsin maalaus. Niin kaunis!

Töissäkin on mukavan kiirettä tällä hetkellä - ensi viikolla on orkesterin 25-vuotiskonsertti ja tässä sitä on ihmetelty että miten yhden konsertin järjestämisessä voikin olla niin paljon hommaa. 25-vuotisjuhlaa varten teetettiin mm. myös erikoisjuhlajulisteita (kuva yllä) - muusikot valokuvattiin menneenä kesänä ympäri Amsterdamia heille tärkeissä paikoissa ja nyt julisteita on ympäri kaupunkia. Juhlakonsertti-iltana julisteita on myös nähtävillä Musiikkitalossa.
Minä vastaan konsertin kutsuvieraslistasta (pitäkää peukkuja etten ole tehnyt virheitä!) sekä nyt elokuun alusta myös orkesterin Facebook-fanisivusta sekä Twitteristä. Mieluisaa hommaa eikä pääse kyllästymään :D
Täkäläisestä syyssateesta huolimatta aurinkoista viikonjatkoa! Hännät vain pystyyn :)