Kotimatkalla

Tänään olin iltapäivän vapaalla ja innostuin nappailemaan kotimatkalla kuvia.
Kotimatka alkaa neliötalojen katveessa. Aamulla ja illalla pyörätiellä on enemmän liikennettä, nyt sai polkea rauhassa.

Neliötalotieltä siirrytään siltaa pitkin Java-saarelle. Saaren paikalla oli alunperin 1800-luvulla rakennettu IJ-joen aallonmurtaja, mistä sitä pikku hiljaa levennettiin keskustan suuntaan. 1990-luvulla saaresta kehitettiin asuinalue lukuisine kerrostaloineen. Saaren poikki kulkee neljä kanavaa.

Minä poljen keskellä saarta kulkevaa pyörätietä pitkin. Täällä tapaa usein kissoja.

Saaren itäpuolella on lauttapysäkki. Tästä kulkee lautta IJ-joen toiselle puolen 20 minuutin välein. Lautasta onkin jo pari postausta niin en tänään enää kuvannut.

Joen toisella puolella seurasin hetken vastahakoista koiraa. Oikealle puolelle jää ruma tehdas, siitä poljen aina lujaa ohi.

Pian tehtaan jälkeen alkaa puisto. Täällä olen ajellut ties mitä reittejä pitkin ja eksynyt pari kertaa. Polkuja on useita ja ne kaikki näyttävät samalta. Nyt tiedän jo mikä on parhain reitti puiston läpi. Tie on välillä aika kapea ja kuoppainen joten pitää pitää ajaessa kieli keskellä suuta.

Puiston jälkeen ajan pikku pätkän Nieuwendammerdijkillä, missä kävin kuukausi sitten sunnuntaiajelulla (tässä linkki siihen juttuun). Tämä vihreä kulmatalo olisi myytävänä, netissä kertovat että hintapyyntö on 450 000 €. Tykkään tuosta joutsenkuvasta talon kulmassa.

Kulman takana on lisää vanhoja taloja. Tosi kodikkaan näköisiä ja nättejä.

Idyllisten katujen jälkeen siirrytään sillan ali modernimmalle puolelle. Edessä on puistonpätkä ja hiljainen pyörätie.

Tämän tien päässä käännyn vasemmalle, puikkelehdin parin kerrostalon välistä, sitten tien yli ja siinä onkin jo kotitalo edessä. Jäi sitten ottamatta kuva, mutta parempi onkin lopettaa nättiin ja keväiseen vihreään näkymään. Meidän talo kun on tylsää kiveä ja ympäristö (rumaa) ostoskeskusta. Huomenna sitten poljetaan samaa reittiä toiseen suuntaan.

Minireissulla

IJmuidenista lähtiessä paistoi aurinko

Perjantaina astuimme Marian kanssa laivaan ja seilasimme yön yli Newcastleen. Se oli mini-irtiotto arjesta ja töistä. Ja oli tarpeen! Kävimme lauantaina Newcastlessa pienillä ostoksilla, kävelimme ympäri keskustaa, söimme hyvin ja joimme paljon kahvia. Sunnuntaiaamuna olimme takaisin Amsterdamissa. Reissu oli tosi lyhyt, ja ilmainen - Maria sattui voittamaan risteilyn työpaikan arvonnassa.

Nähtävää riitti laivastakin käsin (Newcastle)

Englannissa oli kylmää, kosteaa, harmaata ja tuulista. Satamasta Newcastlen keskustaan vei (ja toi takaisin) kaksikerroksinen bussi, ikkunat huurussa.  

Meidän poissaollessa Hollantiin oli tullut kesä. Tänäänkin oli lämmintä yli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi pilviverhon takaa. Poljin töihin korkkareissa ilman sukkia - aika hurjaa kun vielä viime viikolla oli villahanskat kädessä! Lämpöä riittää useammaksikin päiväksi. Nautitaan!

Nyt tarkenee (kuva täältä)

Katse kohti tulevaa

Tässä kuvia viime viikolta. Uusi lauttayhteys (lyhentää pyörämatkaa muutamalla minuutilla), konsertteja, lastenpäivä Groningenissa.

Käteen jäi uupumus ja kipeä kurkku. Ja helpotus että lastenpäivä sujui suuremmitta ongelmitta.

Vielä pitäisi tsempata töissä parin viikon ajan, sitten helpottaa. Siltä ainakin näyttää. Minä suuntaan jo katseen tuleviin reissuihin ja yritän löysentää pantaa pään ympärillä. Elämässä on muutakin kuin työtä vaikka ei siltä aina tunnukaan!

Ennen konserttia Tilburgissa

Musis Sacrum-sali, Arnhem

Lasten jousiorkesterin harjoitus Groningenissa

Lasten workshopin harjoitus Groningenissa

Barack Obama Rijksmuseumissa pääministeri Mark Rutten kanssa
(ruutukaappaus: vk.nl)

Tämän päivän suurin uutinen on Obaman vierailu Hollannissa. Sekä suuri ydinasehuippukokous Haagissa. Seuraan mielenkiinnolla kotisohvalta käsin.

Zen

Pyörämatka töihin ja takaisin on välillä vähän puuduttavaa. Joko aamulla tai illalla on aina vastatuuli, joskus jopa mennen tullen. Paras hetki on joen ylitys lautalla. Se on varsinainen zen-hetki, siinä vain seisot lautalla pyörään nojaten ja katselet joelle. Ja jos on hyvä sää (kuten eilen kotimatkalla), niin voi vain antaa ajatuksen juosta, katsella aaltoja ja kuvitella olevansa lomamatkalla :)
Zen-täytteistä viikonloppua!

Hollannin edustaja euroviisuissa 2014

Tässäpä tämä, esiintyjinä Ilse de Lange ja Waylon. Mitäpä mieltä?

Minusta on vähän flegmaattinen. Laitoin suurin odotuksin kuulokkeet korville ja alku kuulostikin aika lupaavalta. Mutta eihän tässä oikein tapahdu mitään. Olisivat nyt voineet vaikka laittaa pari uutta sointua biisin toiselle puoliskolle niin olisi saatu vähän vaihtelua. Höh! Pettymys :(

Sunnuntaina

Sunnuntait ovat sitten pitkiä päiviä. Kolme viikkoa on kulunut Tonyn lähdöstä; muuten on sujunut ihan ookoo mutta sunnuntaisin on kyllä ollut vähän tylsää. Tulevien kolmen sunnuntain "ongelma" on tosin jo ratkaistu: olen töissä.

Tänään paistoi aurinko joten lähdin pienelle pyörälenkille täällä Noordissa. Meidän asunnon ikkunoista näkyy lähinnä kerrostaloja ja ostoskeskus (ihan nätin näköistä pimeän aikaan), mutta jo parin minuutin pyörämatkan päästä löytyy onneksi puistontynkää ja vihreää ns. luontoa. Ja vettä. Joka puolella on jos jonkinmoista rapakkoa, lampea, kanavaa ja puroa. Ei mitään kauniisti virtaavaa vettä, mutta kuitenkin. 

Jo pian poljin Nieuwendammerdijkillä, padolla. Jos tulette Amsterdamiin, niin vuokratkaa pyörä ja käykää katsomassa, niin nättiä siellä oli. Pikkuisia taloja vieri vieressä kuin vanhassa kalastajakylässä.

Tämä sininen mökki olisi myytävänä. Piti heti kotiin tultua käydä netistä urkkimassa lisätietoja - ihan pikkurahalla ei sininen 120 neliön koti lähde, hintapyyntö on 650 000 €.

Kuvat täältä

No, ehkä minä jatkan sittenkin haaveilua omasta talosta Skotlannissa Amsterdamin sijaan. Eikä se lottovoittokaan olisi pahitteeksi!

Kiertotietä kotiin

Tuntui että en tänään herännyt ollenkaan. Vieläkin väsyttää, no onneksi kohta on taas nukkumaanmenoaika. Taistelin kuitenkin aamun töissä ja iltapäivällä matkustin joen poikki eri lautalla toiselle puolen Noordia. Sää oli valitettavan harmaa, mutta oli kuitenkin lämmin (+10C) eikä satanut vettä.

Kävin taas pitkästä aikaa kahvilla Noorderlicht-kuppilassa. Parhaimmillaan paikka on kesällä (kuten viime vuonna), silloin voi istua rauhallisella terassilla ja katsella IJ-joelle. Nyt istuin sisällä sohvalla kamiinan vieressä, ei paha sekään.

Kotiin pyöräilin uutta reittiä. Joen tältä puolen löytyy jos jonkinmoista vanhaa rakennusta ja hallia. Ja monta rakennustyömaata, varsinkin noita vanhoja rähjiä rakennuksia remontoidaan (toimisto)käyttöön kovaa vauhtia.

Ja kas, täällä on kevät. Taidettiin hypätä talven yli, ei saatu lunta eikä pakkasta! Huomiselle lupaavat - yllätys yllätys - tuulta ja sadetta.

Myrsky sisällä ja ulkona

Tällä viikolla ovat planeetat tainneet olla vähän vinksallaan. Herne on ollut herkästi nenässä ja olen ärsyyntynyt sekunnin sadasosassa liiankin monesta asiasta. Jouduin jopa käsirysyyn kopiokoneen ja kauppakassin kanssa. Riitelin lisäksi puhelimitse kahden sähköfirman kanssa, kinasin ja tiuskin loputtomiin töissä niin työkavereiden kuin pomonkin kanssa. Töissä homma kääntyi onneksi välillä nauruksi, kun myönsin avoimesti olevani erittäin huonolla tuulella. Ja jos joku sattuu löytämään työmotivaationi, niin lähettäkää se takaisin!

Keskiviikkona kävin luovuttamassa verta, ilman riitaa tosin. Se menikin paremmin kuin ensimmäinen kerta puolisen vuotta sitten, silloin oli vähän heikko olo pari päivää toimenpiteen jälkeen. Ihan ensimmäistä kertaa kävin luovuttamassa verta heti sen jälkeen kun täytin 18 vuotta (vaikka äiti pistikin vastaan), se kun oli yksi niistä asioista mitä olin päättänyt tehdä kun tulen täysi-ikäiseksi. Seuraavan kerran menen todennäköisesti taas syksyllä.

Uusi kevätliina on vihreä

Tänään ajattelin oikaista planeetat paikoilleen ja aloittaa päivän hyvillä mielin. Myrskytuuli ulvoo ulkona, tällä viikolla on saatu useammatkin myrskynrippeet Iso-Britannian suunnalta. Käyn kohta ostamassa uudet kukat maljakkoon, leivon ja illemmalla menen katsomaan kummipoikia ja kissanpoikia. Hyvää viikonloppua!

P.S. Lintukuva on netistä, mutta en kuollaksenikaan muista miltä sivulta. Kuvaa hyvin viikon tunnelmia.

"Kevätleskenä"

Kevättä ruokapöydällä

 Viisumi saapui eilen, tänään saatoin Tonyn lentokentälle ja nyt vilkuilen Moskovan lentoa Flightradarista:

Vähän on pallo hukassa, mitäs tässä nyt tehdään? Lähtö oli tietysti jo kauan tiedossa, mutta vasta nyt sitä alkaa tajuta että Tony on kolme kuukautta poissa. Nähdään toukokuussa!

Arki se kuitenkin jatkuu. Huomenna menen varmaan joogaan jos jaksan nousta aikaisin, sitten metsästän synttärilahjaa ystävälle. Ja teen kauppalistaa. Ostin nimittäin joulun lahjakorteilla kaksi keittokirjaa:

 

Jamie Oliverin kirjasta olenkin jo paria reseptiä kokeillut. Huvittaa vain joka kerta kirjan nimi: Jamie 15:ssa minuutissa. Minulla kun menee se vartti jo pelkän reseptin ymmärtämiseen, puhumattakaan kokkauksesta... Tuo toinen kirja on "vihannesraamattu". Paljon tietoa vihanneksista ja herkullisia reseptejä. Kukkakaalicurrya jo tein, mutta siitä tuli vähän liian tulista. Tarvitaan vielä paljon harjoittelua, mutta tässähän on koko kevät aikaa :)

Maukasta viikonloppua!

Lunta, Alpit ja lämpimiä muistoja

Komea hotellimme Dublinin liepeillä

Viime viikolla pääsin orkesteriin matkaan konserttikiertueelle. Pyrähdimme vuorokauden verran tihkusateisessa Dublinissa. Vuorokaudessa ehtii yllättävän paljon, pääsin jopa Bootsiin! ;D Siinä sitä riittikin riemua.

Irlannissa on vihreää, myös konserttisalissa

Dublinista lentokone vei Sveitsiin ja viivyimme kaksi yötä Zug-nimisessä kaupungissa. Zugissa riitti leipomoita, konditorioita ja kahviloita. Vesi kielellä katselin herkkuja lasin takana.

Konsertti pidettiin paikallisessa kirkossa (yllä kuva harjoituksista). Ulkona pikku pakkanen, kirkas tähtitaivas, sisällä lämmin, vierellä omat työkaverit. Tauolla yleisö poistui kirkon etuovesta ulos, minä seurasin mielenkiinnosta mukana. Pihalla odottivat tarjoilijat termoskannujen ääressä, mukeihin saatiin höyryävää glögiä. Siinä hetkessä oli taikaa!  

Sumuinen aamu Zug-järvellä

Zugista jatkettiin bussilla Alppien yli/läpi/ali Saanen-kylään. Henkeäsalpaavat maisevat, varsinkin näin Sveitsin-ensikertalaiselle. Istuin nenä ikkunassa kolmituntisen matkan ajan.

Pit stop Interlakenissa

Saanenissa oli lunta. Konsertin aikana sitä satoi vielä kymmenkunta senttiä lisää! Enpä ollut lunta vielä tänä talvena nähnytkään. Oli aivan kuin joulu!

Konsertti pidettiin taas kirkossa, tällä kertaa pienessä sellaisessa vuodelta 1604. Puupenkkien alla oli lämmitys ja ulkona kunnon lumipyry. Yleisönä oli paikallista kermaa kampauksista, rypyttömistä kasvoista ja turkiksista päätellen. Kuulimme muuten, että suurin osa paikallisista oli samana iltana Monacon Carolinen pojan häissä, jotka pidettiin lähellä sijaitsevassa Gstaadissa. Piti tietysti googlata että pitikö se paikkansa ja kyllä vain, tästä linkistä lisää. Itse hääjuhlaan oli kuulema kutsuttu tuhat vierasta. Ilmankos ei meidän konsertti ollut loppuunmyyty...

Joulu!

Sunnuntaina orkesteri jatkoi Saksaan, minä matkustin junalla Baseliin.

Kiertelin aikani kaupungilla, istuin kuppiloissa ja lensin illalla takaisin Amsterdamiin.
Lämpimät muistot jäi tästä pikku reissusta. Kaikki sujui oikein hyvin ja aikataulun mukaan (varsinkin Sveitsissä), mikäs siinä oli kulkea matkassa mukana. Minulla ei varsinaisesti ollut muuta työnkuvaa kuin orkesterin Facebookin ja Twitterin päivitys pari kertaa päivässä, joten oli ihan lomafiilis. Oli aivan upeaa nähdä Sveitsin Alpit ensi kertaa.

Täällä kotona elämä jatkuu harmaasti, tässä odotellaan edelleen Tonyn lähtöä Venäjälle töihin. Viisumin pitäisi saapua lähipäivinä, lähtö on mahdollisimman pian sen jälkeen. Mutta hei, tällä viikolla on koettu jo kaksi valopilkkuakin:
1) töistä lähtiessä (noin klo 17.15) on vielä valoisaa!
2) on ruusu- eli haisulikaali-aika! Ostin kilon hintaan 0,89 €. Arvatkaa mitä meillä syödään koko viikon ajan lisukkeena?? :D