Hymyä huuleen

Kuva: Marco Borggreve

Työpaikan nettisivulle saatiin viimein meistä tammikuussa napatut kuvat, tässäpä mie. Kaikki ollaan kovin valkoisia ja kalvakkaita, mutta ainakin hymyillään!

Vielä viikko

Työputken puolivälissä ollaan, enää viikko jäljellä. Ihmeen kiirettä on ollut niin hotellilla kuin toimistollakin. Tänään seurattiin töiden lisäksi tietysti myös Schipholin lentoturmaa. Ensimmäinen tieto onnettomuudesta saatiin toimistolle jo klo 10.50 radion välityksellä, eli vain parikymmentä minuuttia rysäyksen jälkeen. Viimeisen tunnin ajan olen seurannut tiedotusta telkun kautta, muutamat tv-kanavat lähettävät uutisia lähes nonstoppina. Äsken haastateltiin maanviljelijää jonka pellolle kone putosi - vain 500 metrin päähän asuintalosta! Tilanne veti niin viljelijän kuin toimittajankin hiljaiseksi. Toisessa uutispätkässä haastateltiin viereisen kylän asukkaita, jotka katselivat järkyttyneinä 650 metrin päässä makaavaa konetta. Reaktiot olivat järkyttyneitä ja kysymys mitä jos kone olisi pudonnut kylään poltteli monen mielessä.
Pikantti yksityiskohta on muuten se, että CNN oli ensimmäinen uutistoimisto joka julkaisi kuvamateriaalia onnettomuudesta - tässä jäivät hollantilaiset tänään kakkoseksi.

Kippistys viikonlopulle

Ihanaa, viikonloppu! Enää kaksi viikkoa töitä. Kyllä, luitte oikein: enää kahden viikon ajan töitä joka päivä. Oma moka, itsepähän tuli haalittua lisätunteja. Keräänpä rahaa matkakassaan (tai tuhlaan muuten vain).
Perjantait ovat tällaisia kevyempiä työpäiviä - vain puolikas päivä toimistolla. Iltapäivällä kävin purkamassa agressioita ja ylimääräistä energiaa (hah) combat-tunnilla. Luulenpa että huomenna on kroppa niin kipeä etten pääse ylös sängystä..tekniikka on vielä vähän haussa.

Kuvittelin että säästän rahaa tässä työputken aikana kun en ehdi kauppoihin, mutta toisin kävi: eksyin nettikauppoihin! Tilasin eilen H&M:sta tyynyliinan (uusi home-sarja on tullut myyntiin nettiin) sekä pari ale-vaatekappaletta. Tänään tilasin kirjoja bol.com-sivustolta. Luen Åke Edwardsonin Erik Winter-sarjaa hollanniksi ja olen juuri lopettelemassa sarjan viidettä kirjaa. Kuudes kirja on loppuunmyyty, mutta löysin sen käytettynä bolista ja tilasin saman tien. Ja myös jo valmiiksi seitsemännen osan. Raivostuttavaa tuollainen kirjojen loppuminen - myöskään sarjan neljättä kirjaa ei enää (toistaiseksi) paineta joten jouduin lukemaan sen englanniksi.

Nyt kaadan jääpaloja lasiin ja korkkaan viikonlopun alun kunniaksi Magners-tölkin. Iloista viikonloppua kaikille!

Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos

Taudista on selvitty ja massu on tyytyväinen, juhuu! Toimistolla on kaikilla päät ja kädet täynnä töitä. Ensi vuoden esite on pian valmis, muuta materiaalia vielä valmistellaan. Ensi viikolla alkaa taas uusi projekti kamarikuoron kanssa. Meidän toimistolaisten työhön projekti ei juuri vaikuta sillä kyseessä on kuoron proggis jossa me ollaan vierailijoina. Hengessä ollaan mukana ja mennään tietysti kuuntelemaan parin viikon päästä.

Tällä viikolla jouduin jo kaksi kertaa tytöttelyn ja/tai alentavan suhtautumisen kohteeksi. Siitä jos mistä menee herne nenään (grrr)! Ei ole aina helppoa olla uusi, naispuolinen työntekijä joka ei ehkä vielä tiedä aivan kaikkea. Ensimmäinen tapaus (jo selvitetty) oli väärinkäsitys erään vanhemman herran puolelta. Sain töykeän vastauksen kohteliaaseen sähköpostiviestiini tyyliin "Riitta, älä kuvittele että minulla on aikaa hoitaa tällaisia asioita". Toinen tapaus sattui tänään puhelimessa. Soitin erääseen teatteriin Amsterdamin ulkopuolella. Esittelin itseni ja olin hädin tuskin päässyt kysymykseni puoliväliin, kun mies linjan toisessa päässä tokaisi "Kuule, minulla ei kertakaikkiaan ole aikaa puhua kanssasi, lähetä sähköpostia". Varmistaessani sähköpostiosoitetta hän totesi pitkästyneenä että "kyllä se osoite sieltä teidän tiedostoista löytyy". Kumma kyllä herra suvaitsi vastata sähköpostiviestiini tunnin sisällä. Onkohan tämä joku pinna kireällä-viikko? Miksi pitää olla niin töykeä tuntemattomalle ihmiselle? Tiedän kyllä että kyseiset henkilöt ovat isoja ja tärkeitä herroja, mutta liekö tärkeys kohonnut päähän? Onneksi viikkoon on mahtunut mukaviakin kohtaamisia, kuten tänään puhelimitse erään tärkeän hollantilaisen musiikkitieteilijän kanssa. Siinä vasta hauska setä!

Maha

Minun makuuhuoneessa on nyt (feikki)takka!

Ah niin tunnelmallista

Maha kiukkuilee edelleen. Kiristää, puristaa, kramppaa ja syömisen jälkeen olo on kuin tynnyrillä. Vessasta onkin tullut kuin toinen olohuone, tosi viihtyisää. Tänään on viimeinen vapaapäivä pitkään aikaan, huomenna on raahauduttava töihin. Onneksi siellä on vessa lähellä.

Lauantaina olin saanut mahan lääkkeillä sen verran kuriin että uskaltauduin lyhyelle ystävänpäiväillalliselle Tonyn kanssa. Pyöräilimme nollakelissä keskustassa sijaitsevaan, nimeltä mainitsemattomaan trendikkääseen ravintolaan. Olin tehnyt pöytävarauksen hyvissä ajoin mikä oli hyvä juttu sillä ravintola oli aivan täynnä. Meidät ohjattiin pikkuruiseen pöytään kiireisen ja meluisan keittiön viereen. Hapan tarjoilijatyttönen tyrkkäsi eteen ruoka- ja viinilistan ja tuli ottamaan juomatilauksemme jo ennen kuin olin saanut takin päältäni. Se siitä viinilistasta, enpä tuota ehtinyt edes vilkaista. Ruoka saapui ennätysnopeasti ja oli pettymys - minun kasvisroti oli jokseenkin vetinen ja mauton, Tonyn annos oli sentään kohtalaisen maukas mutta pieni. Emme todellakaan jääneet jälkiruoalle (ei olisi tähän tynnyrivatsaan mahtunutkaan) vaan poistuimme paikalta alle tunnissa ja menimme vielä hetkeksi istuskelemaan vastapäisen kuppilan takkatulen loimuun.

Muuten viikonloppu sujui sohvalla elokuvien ja tv-sarjojen merkeissä. Tuli nähtyä taas pitkästä aikaa About Schmidt - Jack Nicholsonin tähdittämä elokuva eläkkeelle jäävästä miehestä. Katsoin myös näitä sarjoja: Medium, The Smoking Room, Californication ja Six Feet Under (Mullan Alla). Siinä muuten vasta onkin kammottava sarja! Tosin taisin kyllä jäädä jo koukkuun.
Iltapäivisin kapusin riippumattoon ja pidin siellä lauantaina kunnon siestankin tyynyjen ja täkkien turvassa.

Viime viikon valopilkku oli ehdottomasti tuo sähkötakka, jonka Tony raahasi minun makuuhuoneeseen. Asennus on vielä vähän kesken mistä johtuen tukena on palanen teippiä yläosassa. Takka on olevinaan universal-malli jonka voi asentaa jokaiseen sopivaan koloon mutta eihän se tietenkään tuonne sopinut. Mutta kyllä se lämmittää ihanasti!!

Elämä voittaa

Terveisiä sohvapotilaalta. Vietin keskiviikon ja torstain välisen yön vessassa laataten, ilmeisesti söin jotain pilaantunutta ruokaa. Tai sain pöpön jostain. Eilinen meni suurimmaksi osaksi nukkuen, tämä päivä sohvalla kaukosäätimen kanssa. Tänään olen syönyt jo voileivän, hurraa - pienet ovat ilot! Viikon suunnitelmat menivät siis uusiksi mutta eihän tälle mitään voi. Vähän kyllä harmittaa sillä sain lisätöitä eiliselle ja tälle päivälle, mutta tässä sitä nyt pötkötellään toipilaana. Sainpahan katsottua Kung Fu Pandan (ihan hauska).

Hiljaista

Nyt alkaa olla jo vähän liikaakin vapaa-aikaa, ha mikä "luksusongelma". Minun hotellin työvuorot ovat pakkautuneet tuonne kuun puoliväliin putkeksi joten tässä nyt sitten oleillaan. Toimistolle menen huomenna, keskiviikkona ja torstaina ja sitten onkin taas vapaata. On se kumma kun on niin vaikeaa vaan olla. Kohta onkin mentävä salille ja kauppaan. Illalla menen moikkaamaan kummipoikaa ja tämän veljiä ja vanhempia. Huomenna illalla tulee Anne-Mari hakemaan Hannin ja perjantaina menen Haagiin - näen pitkästä aikaa vanhan työkaverini Timin. Lauantaina on 14. päivä ja äidin syntymäpäivä - onnea jo etukäteen! Mitään romanttista Valentine-hömpötystä ei ole odotettavissa, mutta ollaan me Tompan kanssa menossa jonnekin syömään. Mietittiin jos käytäisiin sunnuntaina katsomassa Bolt-elokuva (Disneyn tarina koirasta joka kuvittelee olevansa super dog) - lasten leffa eli minun mieleen ;-D

Onko jo ruoka-aika?

Not interested

Viikko on sujunut ilman erikoisempaa valopilkkua. Töitä ja jumppaa...ja Hannin viihdytystä. Turkin harjausta, ruoan kyttäilyä, karvojen keräilyä.

Olin torstain konsertissa ja kohta lähden taas Muziekgebouwlle. Torstaina möin mm. cd:tä ja tänä iltana päivystän kutsuvierastiskillä. Ja kuuntelen konsertin toistamiseen. Ohjelma ei ole aivan minun makuuni (säveltäjinä mm. R. Strauss, Liszt - vanha teos modernina sovituksena -, Schnittke, Schulhoff), liian moderni. Paitsi tuo Straussin teos, se on kyllä hieno. Solistina on viulisti Julian Rachlin joka on aivan mieletön taituri. Hyvin se lauantai-ilta sujuu konserttisalissakin..

Hanni lomailee

Pitäiskö jäädä tähän torkuille..

Ihanan pehmoinen viltti, tätä pitää leipoa vähän tassuilla

Hanni on taas meillä! Anne-Mari lähtee huomenna viikon lomalle joten Hanni (aka His Majesty, Hannybal, Hanni-no-balls, Honey, Kissa) tuli meille lomailemaan. Herralla on muuten ikää jo 16 vuotta! Lempiharrastuksiin kuuluvatkin torkut ja iltaruoan kyttäys.

Viikonloppu meni liiankin nopeasti. Lauantaina käytiin hyytävässä tuulessa Albert Cuyp-torilla. Löysin sieltä lankakaupan mistä ostin pörröisen villakerän - virkatut ranteenlämmittimet ovat melkein valmiit. Lounasta syötiin lempiravintolassa Bazarissa ja ruoka oli taas älyttömän hyvää. Illalla virittäydyttiin Skotlannin tunnelmaan selailemalla uutta Rough Guidea ja katsomalla Billy Connollin World Tour of Scotland-dvd:tä. Siellä on niin kaunista! Hauskaa että Rough Guiden (melkein) kaikissa kuvissa paistaa aurinko...heh voi olla toiveajattelua. Ajattelin ottaa mukaan sadevaatteet.. Makuupussi pitää myös hankkia ja todennäköisesti myös rinkka.

Eilen käytiin leffassa katsomassa The Curious Case of Benjamin Button. Se on tarina miehestä (Brad Pitt), joka syntyy vanhuksena ja nuorenee koko elämänsä ajan. Erikoinen tarina ja aika ok leffa, mutta aivan liian pitkä (2,5 tuntia). Jotain olisi voinut jättää pois.

Tällä viikolla on kaksi konserttia Amsterdamissa; torstaina ja lauantaina. Menen luultavasti molempiin, ja ainakin lauantaina olen siellä myös töissä. En tiedä vielä mikä tämän viikon valopilkku on - ehkäpä se on tuo hauska Hanni!