Myrskyä

Myrskyisä viikko on takana, sään puolesta siis. Sade on rummuttanut ikkuinoihin yötä päivää. Siihen heräsin yhtenä jos toisenakin yönä, kiva oli kuunnella ja vielä kivempi kääntää kylkeä täkin alla. Tuulestakaan ei ole ollut puutetta - maanantaina töistä tullessa otti tuulenpuuska kiinni pyörästä ja aivan kuin nosti hetkeksi ilmaan. Ehkä tosin kuvittelin, mutta siltä se tuntui ja tajusin että olisi ehkä ollut turvallisempaa mennä bussilla töihin.

Tänä aamuna olikin sitten näin nätit näkymät lauttaa odotellessa; ihana aamutaivas synkkien, alhaalla roikkuvien pilvien sijaan. Nyt sitten kylmenee, odotellaan tuleeko lunta.

Tänä viikonloppuna aletaan Tonyn kanssa selvitellä meidän varastoa - mitä lähtee mukaan Skotlantiin ja mitä laitetaan kiertoon. Kirjahyllyä olen myös katsellut sillä silmällä. Osalle pokkareista on etsittävä uusi omistaja. Timo muuttaa ensi viikolla omaan asuntoon Amsterdamissa ja tajusin tänään, että sittenhän minä asun ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin! Tony kun on täällä vain viikonloppuisin töiden takia. Uusi elämänvaihe sekin.
Mukavaa viikonloppua!

Amsterdamissa kääntymässä

Kuten olen jo aiemmin maininnutkin, arkiaamu alkaa ja työpäivä päättyy joen ylityksellä. Yleensä poljen leppoisasti puiston läpi lautalle, mutta tällä viikolla lähdin parina aamuna jostain syystä liian myöhään, joten sain kiitää rantaan renkaat ulvoen. Yleensä joki näyttää aamuisin tältä (yläkuva). Taivas ei suinkaan näytä usein pilvettömältä, tässä nyt vain kävi hyvä tuuri.

Tänä vuonna ollaan saatu entistä useammin ihastella näitä kelluvia kerrostaloja. Tässä on parkissa vuonna 1996 valmistunut Mein Schiff 1, tulee silloin tällöin vastaan Amsterdamissa.

Ja siellä menee AIDAsol, IJ-joen vakiovieras. On tässä matkalla kääntymään joen leveämmässä kohdassa. Käännöksen jälkeen se parkkeeraa Musiikkitalon viereen. Aida on helppo tunnistaa keulaan maalattujen silmien ja hymyhuulien ansiosta.

Eilen aamulla seurattin lautalta käsin jännityksellä MSC Magnifican käännösoperaatiota. Saa siinä olla kapteenilla kieli keskellä suuta, ei jäänyt paljoa tilaa joen rannoille. Yllättävän ketterästi kääntyminen kuitenkin sujui ja niin saatiin keula jo valmiiksi lähtösuuntaan.

Meidän toimiston ikkunat ovat keskustan suuntaan ja siitä saadaankin seurata turistien virtaa keskustaa kohti. Luulen että useimmat matkustajista ovat amerikkalaisia, ainakin lenkkareista päätellen (hohtavan valkoiset). Juu tiedän kyllä, valkoiset lenkkarit (ja vyölaukku pullean vatsan somisteena) ovat niin klisee, mutta aivan totisinta totta ainakin näillä risteilylaivoilla.
Turistien virta käy iltapäivällä takaisin, laivat parkkeeraavat yleensä vain noin 8-10 tunnin ajaksi ja jatkavat sitten matkaa. Joskus töräyttävät lähtiessä torvea niin että toimiston ikkunat helisevät.

                                                                               ***

Tänään käväisin toisella lautalla keskustassa sekä kahvilla Suomi-kaupassa. Mukaan lähti myös vaihtokirjoja (siellä on kirjahyllyllinen suomalaisia kirjoja joita voi ostaa ja vaihtaa), pari lehteä, ruisleipää ja suklaata.

Aarre!

Suomi-ikävä saattaa edelleenkin näiden vuosien jälkeen yllättää ja silloin on hyvä että meillä on tämä oma Suomi-kauppa Amsterdamissa. Siellä vaihdetaan kuulumiset, selataan lehdet, katsotaan onko hyllyyn tullut uusia kirjoja ja tuotteita. Juttelin kahvipöydässä myös erään hollantilaisen rouvan kanssa, joka on Suomi-fani (erityisesti Lappi-fani). Hän oli aikoinaan opiskellut Suomen kieltä, kiinnostunut sen myötä kulttuurista ja käynyt lukuisia kertoja Suomessa. Yritin kysellä miksi se Suomi niin kiinnostaa, mutta hän ei osannut selittää sitä sen kummemmin, kertoi vain tykkäävänsä maasta ja kaikesta suomalaisesta. Ja silloinhan A Piece of Finland-kauppa on ihan oikea paikka.

Nyt letunpaistoon. Iloista viikonloppua!

Loppukesän kuvia

Vuosi on karannut jo syyskuun puoliväliin ja minä odottelen syksyä. Sitä ei ole vielä näkynyt tai kuulunut, tällekin viikolle on luvattu yli +20C asteen lämpötiloja. Eipä siinä muuta kuin vapaapäivänä terassille, eilen istuskeltiin lähikuppilan pihalla (yllä). Kesä jatkuu Amsterdamissa, kuten näistä kuvista näkyy.

Lämmin loppukesä on esimerkiksi tarjonnut monipuolista näkymää keittiön ikkunasta:



Keskustan kanavissa järjestetään puolestaan kesäisin vaikka minkälaista menoa. Tässä esimerkiksi menossa kanavakonsertti ponttoonilavalla:

Ja tältä näytti Prinsengracht asuntolaivoineen parisen viikkoa sitten:

Minä olen laukannut viime viikot tukka hulmuten paikasta toiseen. On ollut paljon töitä, Punaisen Ristin kursseja, ensiapuvuoro ja syyskuun alussa tulikoekin: meidän Punaisen Ristin uusi valmiusryhmä joutui tositoimiin Diemenissä. Siellä tapahtui kaasuräjähdys kerrostalossa, minkä seurauksena 180 asukasta evakuoitiin. Olimme läpi yön auttamassa ruoan ja juomien jakelussa, evakuoitujen kuljetuksessa eri majapaikkoihin sekä erityisesti kuuntelemassa ja keskustelemassa. Se oli hieno ja opettavainen kokemus eikä varmasti ikinä unohdu.

Tuon onnettomuuden jälkeisenä päivänä lensin tokkuraisena Tonyn kanssa Pohjois-Irlantiin tapaamaan Tonyn vanhempia. Molemmat vanhemmat ovat sairaana ja enemmän ja vähemmän heikossa kunnossa, mutta siitä huolimatta vietimme iloisen viikonlopun perheen kesken.

Kävin myös Tonyn kanssa tutustumassa lähellä sijaitsevaan siirtolaismuseoon (Ulster American Folk Park), tässä kuvia sieltä. Siellä oppaat kertoivat entisajan elämästä Pohjois-Irlannissa sekä siirtolaisten matkasta Uuteen Maailmaan, Yhdysvaltoihin. Käymisen arvoinen paikka! :D

Kiireiset ajat jatkuvat, mutta hyvä näin. Eipähän käy aika pitkäksi!

Päivystystä ja jalkapalloa

Perjantaina pidin vapaapäivän toimistolta ja puin päälleni Punaisen Ristin työasun. Vuorossa oli ensiapupäivystys koululaisten urheilupäivänä. Kulkuneuvoksi päivystyspaikalle saimme kollegan kanssa Punaisen Ristin pyörät ja poljimme niillä Amsterdamse Bos-puistoon. Siellä järjestettiin kenttäjuoksukilpailu ja me parkkeerasimme kentän laidalle. Tarvittaessa pääsi pyörällä avustamaan juoksureitin varrelle.

Suurin osa avustettavista löysi itse tiensä meidän teltalle. Välillä syntyi jonoa ovelle!

Hieno päivä ja niin paljon tuli taas opittua! Kokemusta kertyi roppakaupalla.

Nuoret koululaiset olivat jakaantuneet päivän ajaksi ympäri Amsterdamia eri kilpailutapahtumiin. Loppupäivästä kaikki palasivat vielä Olympiastadionille loppujuhlaan. Juhlasta en ottanut kuvia, mutta stadionista kylläkin. Täällä järjestettiin kesäolympialaiset vuonna 1928. Stadionille mahtuu Wikipedian mukaan 65 000 henkeä.

Siinäpä sopiva aasinsilta parhaillaan meneillään olevaan urheilutapahtumaan, jalkapallon MM-kisoihin. Perjantain muikeaa yllätys-megavoittoa on täällä mediassa hehkutettu mielin kielin. Neljän vuoden takainen kirvelevä finaalitappio ei ollut unohtunut, perjantaina kostettiin Espanjalle korkojen kera. Jalkapallo on täällä iso juttu, joten:

kuva täältä

"Epäuskoa Espanjassa, euforiaa Hollannissa": (kuva täältä)

Jännityksellä odotellaan seuraavaa peliä!

Helle ja kesä!

Meillä oli eilen vapaapäivä, toinen helluntaipäivä. Siinäpä vasta hyvä alku viikolle :D Miksei joka maanantai voi olla vapaapäivä? Minulla ei ollut heilaa helluntaina, tai no, heila on Irlannissa tällä hetkellä. No ei siinä muuta kuin ulos helteeseen, pyörän selkään ja tutustumaan lähiympäristöön.

Ja mikäs täällä on pyöräillessä kun on tasaista. Kuvissa ei näy muita, mutta kyllä tuolla poluilla oli välillä ruuhkaakin varsinkin kun Ranskan ympäriajaja-wannabet pyyhälsivät laumoittain ohitse.
Alkumatkasta tuli vettä, alkoi aivan tyhjästä joten jouduin odottelemaan kymmenisen minuuttia puun alla ennenkuin pääsin jatkamaan matkaa. Lämpöä oli lähes +30C eikä sade yhtään viilentänyt.

Joen varresta, pusikon suojasta löytyi yllättäen tällainen terassi. Tänne pitää päästä uudelleen!

Loppumatkasta tuli vastaan tämä äkäinen - tai ainakin äkäisen näköinen - kissa. Ilmeisesti olin eksynyt hänen polulleen. Siinä mulkoiltiin hetki toisiamme ja jatkettiin sitten päinvastaisiin suuntiin.

Illalla grillailtiin ystävien luona ja pääsin Tom-kissan kanssa samaan kuvaan. 

Ihana Tom, ihana kesä. Hyvä mieli!

Viime viikkojen menoja

Tuliaisia Venäjältä

Näin on takana vauhdikkaat pari viikkoa. Tässä muutamia kuvia ja muistoja viime päiviltä.

Tony palasi kolmen kuukauden jälkeen Venäjältä ja jatkoi melkein samantien tuttuun työpaikkaan Etelä-Hollantiin. Harmi, mutta myös oikea onnenpotku että työt jatkuivat ilman sen pidempää taukoa. Välimatka sentään pienentyi huomattavasti - reilusta 2500 kilometristä 102:een :D

kuva täältä

5. toukokuuta täällä juhlitaan vapautumista Saksan vallan alta (2. maailmansota), sekä vapautta yleensä. Olin ensiapupäivystyksessä Amstel-joen konsertissa. Siellä oltiin kuin sillit purkissa, niin veneissä, kanavissa kuin silloillakin. Paikalla olivat myös Willem-Alexander, Máxima sekä Beatrix, mutta minä en nähnyt heistä vilaustakaan. Ei siinä että päivystyksessä olisi ollut kiirettä, mutta satuimme aina jonkin puun, rakennelman tai väkijoukon taakse mistä ei nähnyt yhtään mitään. No, katsoin sitten kotona netistä mitä rouvilla oli päällä. 

Viikko sitten oli tuplasynttärit: kummipoika veljineen täytti jo seitsemän vuotta! Niin se aika rientää. Juhlittiin kera kakkujen, kynttilöiden ja kissojen.

Nautin isolla ännällä täkäläisestä leikkokukkatarjonnasta, varsinkin näin keväisin. Täällä pohjoisessa (Pohjois-Amsterdamissa) hinnat ovat (usein) edullisempia kuin tuolla keskustan puolella ja olenkin ottanut tavaksi hankkia viikottain kukkia kotiin. Halvimmillaan bongasin 30 kpl tulppaaneja kolmella eurolla.

Ja viime viikolla katsottiin innolla Euroviisuja Timon kanssa. Jokaisena iltana (2 semifinaalia ja lauantain finaali) otettiin meitsie, jonkun viisuartistin lymyillessä taustalla. Lauantainen pisteidenlasku olikin tosi jännä paikka, melkein saatiin Euroviisu-sirkus Hollantiin!

Nyt sitten odotellaankin Suomen reissua kuun lopussa. Kohta saa alkaa kantaa tuliaisia (=stroopwafeleita eli siirappivohveleita) kaupasta, kun en kehtaa ostaa niita kaikkia (=monta monta kiloa) kerralla. Ennen Suomen-matkaa olisi vielä edessä muutama konsertti. Häntä vain pystyyn!

Koningsdag 2014

Näin aurinkoista ja oranssia oli eilen aamulla Amsterdamin keskustassa. Ensimmäinen Koningsdag eli kuninkaanpäivä sujui oikein hyvin ja mallikkaasti koko Hollannissa, kertoivat uutisissa. Kuningas Willem-Alexanderin varsinainen syntymäpäivä on tänään (täyttää 47 vuotta), mutta koska päivä sattuu sunnuntaille juhlat järjestettiin jo edellisenä päivänä. Ensi vuonna juhlitaan sitten 27.4.

Nam!

Minä vietin koko päivän ensiapuhommissa Noordermarktilla. Aukiolla oli valtavasti ihmisiä, ruuhkaksi asti. Meillä ei ensiapuasemalla ollut ruuhkaa, mutta monenlaista tallaajaa tuli vastaan ja paikattavaksi. Taas ollaan kokemusta rikkaampia!

Kuningaspari lapsineen vieraili eilen mm. Amstelveenissa, näin säteilevinä (kuva täältä). Ihmetyttää vain miksi prinsessat puetaan usein samanlaisiin mekkoihin...? Nätit mekot tosin, ei siinä mitään.
Kuningaskunnassa kaikki hyvin.

Terveisiä Suomesta!

Tai siis palasesta Suomea keskellä Amsterdamia:

Kävin tänään tutustumassa juuri avattuun Suomi-kauppaan. Ihana paikka! Löytyy osoitteesta Haarlemmerdijk 66.

Kaupan omistajat ovat suomalaiset Ramona ja Anna, ja hyvää työtä ovat leidit tehneet! Kauppa on niin nätti; kauniita tavaroita, Suomi-herkkuja, perällä pieni kahvinurkkaus.

Söin paikan päällä ison pullan ja join Pommacia (oo!). Kotiin lähti mukaan pienet ostokset:

***

Ensi viikolla on ensimmäinen Kuninkaan Päivä, lauantaina 26. huhtikuuta. Kuten varmaan arvaattekin, kaupat alkavat jo olla täynnä kaikenlaista oranssia krääsää.

No nämä kyllä maistuisi mullekin:

Minulla jää juhliminen vähälle, olen ensiapuvuorossa koko päivän. Tarkka aikataulu ja paikka on vielä auki, odotan jännityksellä. Kyseessä on ilmeisesti vuoden kiireisin päivä Punaisen Ristin kannalta katsottuna. Perhosia vatsassa!