Märkä Uitmarkt

Antaa yleisön tulla, me ollaan valmiita!

Olipas märkä Uitmarkt, täkäläisen kulttuurikauden avaus. Vettä on tullut perjantaista asti ajoittain kuin saavista kaatamalla. Perjantaiaamuna poljin pyörällä Dam-aukiolle pankkiasioille ja ehdin juuri ja juuri pankin ovelle kun oikea mega-ukkosmyrsky alkoi. Se oli juuri sellainen ukkonen kuin elokuvissa; salamat ja jyrinä samaan aikaan. Pyörä jäi sitten Damille ja minä juoksin sydän pamppaillen, kengät vettä lotisten ratikkaan ja töihin.

Sama homma jatkui eilen - oltiin juuri saatua pystytettyä meidän markkinakoju Museumplein-aukiolle (kuva yllä) kun taivas aukeni muhkean ukkosen saattelemana. Kumma kyllä huono sää ei näyttänyt lannistavan yleisöä; konserttiliput ja cd:t kävivät hyvin kaupaksi.

Eilen ja tänään iltapäivällä olin mukana seuraamassa meidän lastenkonsertteja Vondelparkissa. Eilen suuressa teatteriteltassa ja tänään Filmimuseon tiloissa. Myöskään konserteissa ei ollut pulaa yleisöstä, paikat täyttyivät viimeistä myöten.

Nyt voi huokaista helpotuksesta että huomenna on ihan vain toimistopäivä eikä tarvitse poukkoilla sateisilla markkinoilla. Ja jos pääsen eroon tästä iltalaiskotuksesta niin saatan jopa lähteä jumppaan (ehkä).

Cascais ja Sintra

Vietimme toisen lomaviikon pienessä rantakaupungissa nimeltä Cascais, joka sijaitsee
n. 30 kilometriä Lissabonista länteen. Kaunis pikku kylä, turistien suosiossa.

Rantabulevardi

Olimme varanneet muutamaksi päiväksi auton Cascaisista joten pääsimme tutkimaan myös lähiympäristöä. Lähistöltä löytyi muutama upea hiekkaranta kuten yläkuvassa, mutta sinne ei kovan tuulen vuoksi voinut jäädä pötköilemään.

Ajoimme myös kahtena päivänä lähellä sijaitsevaan Sintraan. Sintra on yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista ja tunnettu lukuisista palatseistaan ja huimista näköaloistaan. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Quinta da Regaleira-palatsiin ja puistoon.

1900-luvun alussa rakennetussa palatsissa ja puistossa riitti ihmeteltävää. Kiertelimme mm. maanalaisissa luolissa ja kiipesimme kurkkimaan eri tornien ikkunoista. Siellä oltiin kuin seikkailupuistossa (lue: jokaisen pienen ja isommankin pojan unelma)!

Toinen Sintra-kohde, Pena Palatsi, oli varsin maaginen tapaus. Korkealla kukkulalla sijaitsevaan palatsiin ajettiin piiiitkää ja kapeaa serpentiinitietä pitkin (minä kuskina, oli jännää!). Kukkulan ympäristössä leijuu usein pilvikerros (vaikka muualla ympäristössä olisikin pilvetön ja kirkas sää), niin meidänkin vierailupäivänä. Ajoimme siis pilveen, parkkeerasimme auton ja kävelimme palatsia ympäröivään puistoon, mistä ylläoleva kuva.

Tuolle pilvelle on varmaankin joku meteorologinen selitys - olen vähän yrittänyt googlailla mutten vielä löytänyt vastausta. Kaipa se liittyy meren läheisyyteen, ilmankosteuteen, kukkulaan ja sitä ympäröiviin metsiin.

Kiivettyämme puistossa vielä vähän ylöspäin löysimme palatsin ja pääsimme pilven yläpuolelle kirkkaaseen auringonpaisteeseen.
Palatsi on rakennettu 1800-luvulla keskiaikaisen luostarin raunioille ja kooltaan valtava!

Torneja, värejä, tilaa ja entisajan luksusta

Loppukuvakevennys: mites tämä fisu syödään?

Mukava loma kertakaikkiaan, kunpa sitä pääsisi taas pian reissuun.
Nyt ei auta muu kuin haaveilla tulevista matkoista ja alkaa taas kartuttamaan matkakassaa :-)
Aamulla aikainen herätys ja sitten taas...töihin. Huomenna edessä paluu arkeen!

Lissabon

Matka jatkui Coimbrasta Lissaboniin, missä vietimme muutaman päivän. Kaunis kaupunki, kuuma ja aurinkoinen! Yhtenä päivänä lämpötila oli +37C. Kävelimme ympäri kaupunkia, ylös alas pitkin kapeita kujia ja katuja (jalkaparat!).

Pyörähdimme Hard Rock Cafessa ja siellä katossa roikkui tällainen auto

Hellepäivän iltana kävelimme illallisen jälkeen vanhassa kaupungissa ja ajauduimme katubileisiin juomaan sangriaa ja mojitoa.

Hauskinta kaupungissa oli kuitenkin nämä pienet, vanhat ratikat! Päästiin sellaisen kyydissä kotiin hotellille parina iltana.

Kyllä lähtee!! Ratikat ajoivat aivan täyttä vauhtia ja me roikuttiin avoimista ikkunoista ja annettiin kesätuulen tuivertaa.

Ratikoissa (ja muutenkin) tuli myös otettua paljon höpökuvia, tässä malliesimerkki.

Kaikkein kuumimpana päivänä jätettiin kaupungilla kävely sikseen ja ajettiin metrolla katsomaan suurta meriakvaariota (Oceanário de Lisboa). Aivan upea paikka: keskellä rakennusta on suuri meriallas, tai paremminkin vesitankki, jonka ympäri voi kävellä ja näin katsella kalojen elämää joka puolelta.

Iik!!

Oceanariossa asustaa myös pingviiniyhdyskunta sekä muutama saukko.

Nemo!

Tuo meriakvaario kuului ehdottomasti matkan kohokohtiin, en ollut ikinä nähnyt noin suurta "kalatankkia"! Katselimme kaloja tuntitolkulla.
Lissabonista matka jatkui rannikolle Cascaisiin ja siitä lisää ensi kerralla!

Aurinkoinen loma

Porto

Kotona ollaan! Takana on aurinkoinen ja lämmin loma Portugalissa. Kotiin tultua kipaisin ensimmäisenä vaatekaapille ja kaivoin esiin sukat ja pitkähihaisen paidan - täällä on kylmä! Eilen tuli taas vettä kuin saavista kaatamalla.

Tässä muutamia kuvia Portosta ja Coimbrasta, matkamme kahdesta ensimmäisestä kohteesta.

Porto: näkymä Douro-joelta

Porto oli meistä varsin rumankaunis kaupunki. Kauniita, hyvinhoidettuja taloja vieri vieressä ikivanhojen talonröttelöiden kanssa.
Kaupunki jakautuu rinteille Douro-joen molemmin puolin ja siellä riittikin kiipeämistä mukulakivikaduilla.

Porto

Huomasimme että portugalilaiset ovat erittäin kekseliäitä autojen parkkeerauksen suhteen. Suosittuja parkkipaikkoja ovat mm. suojatiet, kapeat tien mutkat ja jalkakäytävät. Joskus jopa liikenneympyrätkin.

Istuimme iltapäiväkaffella terassilla kun viereen raahautui tämä erittäin väsyneen oloinen kissa :-) Helle vie veronsa!

Coimbra

Saavuimme Coimbraan loman ainoana sateisena päivänä. Painuimmekin saman tien tutustumaan hotellin allas- ja saunaosastoon, joten päivästä tuli loppujen lopuksi oikein mukava. Illalla sää selkeni sen verran että lähdimme kävelylle pieneen keskustaan, mikä koostui tällaisista kapeista kujista.


Kissoja ei näkynyt muuten kuin katukylteissä; on kissapolkua ja kissakatua! (travessa tarkoittanee jonkinlaista katua, kujaa tai polkua?)

Coimbra vaikutti oikein herttaiselta ja historialliselta pieneltä kaupungilta. Viivyimme siellä kuitenkin vain yhden (sateisen) päivän verran joten emme ehtineet nähdä paljoa. Kaupungissa on mm. vuonna 1290 perustettu yliopisto, jonka näkeminen jäi ensi kertaan.

Lisää kuvia on vielä tulossa. Nyt koetan asennoitua loma-bluesista ylipääsemiseen ja töihinpaluuseen (edessä maanantaina). Viikonlopuksi on luvattu tännekin aurinkoista ja lämmintä säätä joten häntä pystyyn vain!

Puistopäivä

Tänään vietettiin puistopäivää Vondelparkissa näin viehättävän seuralaisen kera!
Kaveri Lumi-tyttärensä kanssa on vierailulla Suomesta.

Kyllä oli sitten mukavaa istua ja maata pitkästä aikaa auringossa. Edellisestä aurinkoisesta puistopäivästä olikin jo vierähtänyt noin kolme kuukautta...

Sain juuri levitettyä rinkan makuuhuoneen lattialle ja kohta olisi tarkoitus vähän pakkailla, tai ainakin heitellä vaatteita rinkkaa kohden (=inhoan pakkaamista yli kaiken!). Blogissa seuraa pieni tauko sillä lennämme huomenna Portugaliin - palaan linjoille parin viikon kuluttua!

Mukavaa ja toivon mukaan aurinkoista elokuuta teille kaikille!

Museossa (taas)

Kävin tänään tutustumassa Tropenmuseumiin. Nimensä mukaisesti museossa on näytteillä monenlaisia esineitä trooppiselta vyöhykkeeltä.

Esillä oli myös paljon kertomuksia, videoita, valokuvia, maalauksia ja esineitä Alankomaiden entisistä siirtomaista - erityisesti Alankomaiden Itä-Intiasta eli nykyisestä Indonesiasta.

Kertailin mielessäni Alankomaiden historiaa enkä voinut olla (taas) ihmettelemättä miten aikoinaan niin suuri ja menestyksekäs kauppavaltio kutistui tällaiseksi kirpun kokoiseksi pläntiksi Euroopan kartalla.

Alankomaiden siirtomaahistoria alkoi jo 1500-luvulla. Valloituksia oli mm. Pohjois-Amerikassa (New Amsterdam, nyk. New York), Etelä-Amerikassa (Suriname), Karibialla (Aruba, Curaçao), Etelä-Afrikassa (Kapmaa), Taiwanissa, Sri Lankassa, Intiassa, Indonesiassa ja Uudessa-Guineassa.

Pikku hiljaa siirtomaita menetettiin varsinkin Isolle-Britannialle ja toisen maailmansodan aikaan myös Japanille. Vanhoista siirtomaista jäi Alankomaille loppujen lopuksi vain saaret Aruba, Curaçao ja Sint Maarten (josta siitäkin puolet on ranskalaisten hallusssa).

Jäljelle jäi lisäksi rikas historia, johon kuuluvat niin satoja vuosia kestäneet menestyksekkäät kauppatarinat kuin myös synkät kertomukset alkuperäisväestöjen hyväksikäytöstä ja vapaudenriistosta.

Edelleen sanotaankin, että Amsterdamin koko vanha keskusta idyllisine kanavataloineen on rakennettu orjarahoilla.










Vaikuttava museo. Astuessani ulos auringonpaisteeseen olikin vähän pöllähtänyt olo, kuin olisin ollut aikamatkalla ;-D
Talossa (kuten historiassakin) oli aivan valtavasti nähtävää ja koettavaa, pitää mennä toisenkin kerran ihmettelemään!