Kävin lauantaina Matin kanssa juutalaisessa museossa (
Joods Historisch Museum). Mukana oli myös Matin vaimo avustajansa kanssa.
Museossa riitti valtavasti nähtävää. Alakerrassa oli myös valokuvaaja Saul Leiterin näyttely New Yorkista, kuvia vuosilta 1948-1960, kerrassaan upeaa katsottavaa.
En tiedä kovinkaan paljoa juutalaisesta kulttuurista, joten tässä museossa käynti sisälsi paljon uutta ja ihmeellistä. Museossa kerrottiin myös pienimuotoisesti toisen maailmansodan aikaisista juutalaisvainoista. Luin, että Hollannissa yli 25000 juutalaista piiloutui natseilta ja että heistä 17000 selviytyi hengissä. Juutalaisia oli piiloteltu Matinkin isoäidin maatilalla.
Minulle oli myös uutta liikkua pyörätuolin kanssa. Koska museo oli vähän sokkeloinen, jakauduimme kahteen ryhmään. Havaitsin, että ihmiset todella tuijottavat pyörätuolissa istujaa. Ensin häntä, sitten minua. Joillakin tuntui välähtävän silmissä sääliä
(nuori mies pyörätuolissa, mikähän sitä vaivaa?). Eräs museovirkailija myös jututti hieman Mattia. Matin puhe kulkee hitaasti ja hieman epäselvästi MS-taudista johtuen - museovirkailija sen sijaan näytti käsittävän, että Matti on kehitysvammainen ja suuntasi puheensa minulle. Teki mieli sanoa, että ei Matin päässä ole mitään vikaa!
On minullakin paljon opittavaa. Olin tosi väsynyt tuon iltapäivän jälkeen, museossa oli paljon koettavaa ja keskittyminen Matin kanssa olemiseen ja puheen ymmärtämiseen tuntui aluksi uuvuttavalta. Mutta tekee hyvää laajentaa omaa
comfort zonea ja elämänpiiriä - miten paljon tuostakin iltapäivästä sai ajateltavaa ja myös hyvää mieltä.
Eilen sitten otinkin todella rennosti. Luin ensin puoli päivää ja iltapäivällä kävimme katsomassa
Puss in Boots-elokuvan. Kyllä se oli hauska! Naurunkyyneleitä sai pyyhkiä poskilta. Juoni ei ollut kovin kummoinen, mutta jos tykkää kissoista niin tykkää varmasti tästä leffastakin. Elokuvan jälkeen käytiin vielä syömässä ja tultiin massut pyöreinä kotiin.
Nyt se on taas maanantai-ilta ja
ensi viikolla on jo joulu! :-D
