2014!

Meidän joulunpyhät ja -vapaat täällä Hollannissa sujuivat syöden, nukkuen ja lukien. Keskustassa pyörähdin kerran, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä että tulin pakokauhuisena kotiin. Huomenna on työpäivä, illalla kilistämme uuden vuoden tervetulleeksi täällä kotisohvalla. Vuoden 2014 otan avosylin vastaan.

Hyvää, parempaa ja iloisempaa vuotta 2014!

 

Joen tuolla puolen

Näin sitä on asetuttu joen tuolle puolen eli pohjois-Amsterdamiin. Tämän kaupunginosan erottaa vanhasta Amsterdamin keskustasta IJ-joki, jonka ylitse kuljen aamuin illoin lautalla. Lautat ovat ilmaisia ja niitä kulkee keskusrautatieaseman takaa kolmeen eri "satamaan" pohjoisrannassa. Kaksi satamaa on täällä meilläpäin ja lyhyempi lauttamatka kestää vain parisen minuuttia, pidempi noin neljä minuuttia. Pyörän saa ottaa mukaan ja moponkin.

Työmatkaa kertyy pyörällä yhteen suuntaan 5 kilometriä. Maisemat vaihtelevat lähes päivittäin - eräänä aamuna viime viikolla joen yllä leijui tällainen sumu. Viime torstaina puolestaan myrskysi ja iltapäivällä lauttaliikenne jopa pysäytettiin puuskaisen tuulen vuoksi.

Töihin pääsee toki bussillakin (ja ratikalla rautatieasemalta) jos tulee tarve tai laiskotus. Tai jos on kauhean kylmä tai märkä. Tänä aamuna maassa oli kuuraa.

Lauttanäkymä. Aamulla ennen yhdeksää siellä ollaan kuin sillit purkissa, iltapäivästä/illasta on yleensä enemmän tilaa. 

Kermit-takki!!

Tässä kuvassa näkyy lautalta käsin kaksi tai oikeastaan kolmekin muuta lauttaa.

Täällä kotona purkaminen on vielä täysin kesken. Billy-kirjahyllyt ovat hieman kärsineen näköisiä viime aikojen muuttojen jäljiltä, pitää ensin naputtaa ne vasaralla kuntoon ennen kuin pääsee purkamaan kirjalaatikoita. Joka päivä täällä kuitenkin edistytään pikkuisen, eikä tässä nyt jaksa stressata niin purkamisesta kuin joulustakaan. Hyvä on mieli kun meillä on taas tilaa ja avaraa ja asunto tuntuu jo kodilta. Ja uusi kuntosalikin löytyi lähistöltä. Joen tuolla puolen kaikki hyvin!

Uudessa kodissa

Täällä ollaan! Uudessa kodissa. Tavarat ovat levällään, sänky kokoamatta, laatikoita ja hyllyjä joka puolella, selkää pakottaa, ikkunoista puuttuu verhot. Mutta enkelikello pyörii vinhaa vauhtia ja joulutähti saatiin ikkunalaudalle. Ja täällä on lämmin - kerrankin asunto joka on osattu eristää! Ei lepata enää lahkeet tuulessa sohvalla istuessa.

Lämmintä joulukuun alkua!

Maalia ja laminaattia

Nyt ovat seinät saaneet kerroksen maalia ja betonilattia on peitetty laminaatilla. Lattialistat vielä puuttuu. Remonttireiskat ovat ahkeroineet uudella asunnolla, muutto on ensi viikolla (apua!).

Nykyinen asunto alkaa näyttää lohduttomalta; seinät ovat autiot, hyllyt tyhjät. Pakkausta on vielä vaikka millä mitalla, ei sitten yhtään huvittaisi. Onneksi perheen miehet ovat ahkeria pakkaajia... Moni muukin asia on vielä kesken - verhojen hankinta, lamput, matot. Kohta helpottaa sen verran että asutaan yhdessä asunnossa, eikä tarvitse poukkoilla paikasta toiseen viemässä tai hakemassa tavaroita.

Yhtä poukkoilua on tämä elämä tällä hetkellä, niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Eilen sentään rauhoituin joogassa ja lopuksi saatiin kuulla tämä Jeff Buckleyn cover-versio Hallelujah-biisistä. Buckley kuoli vain 30-vuotiaana, hukkui uintiretkellä. Onneksi jäi sentään musiikki. Peace.

Pohjoiseen!

No nyt tärppäsi! Tänään allekirjoitettiin vuokrasopimus tähän taloon, mihin muutamme tasan kuukauden kuluttua.

Asunto sijaitsee 11. kerroksessa. Talo on pohjois-Amsterdamissa, työmatkat taittuvat tulevaisuudessakin pyörällä ja bussi kulkee myös. Ennen muuttoa on kuitenkin tehtävä remonttia - seinät kaipaavat maalia ja lattia on tällä hetkellä pelkkää betonia. Tulevana viikonloppuna neuvotellaan remonttireiskan kanssa ja operaatio "asunto kuntoon" alkaa ensi viikolla. Ai niin ja sitten pitäisi vielä pakatakin tässä kotona, yök! Ei voi valittaa että olisi jotenkin tylsää! Iltaisin tulen töistä, syön ja menen nukkumaan, kaikki tämä häslinki väsyttää. Jos jollain on ylimääräistä energiaa niin lähettäkää tänne päin :)

Viime viikolla kävimme Tonyn kanssa Suomessa juhlimassa isän synttäreitä. Paljon mahtui mukavaa ohjelmaa ja tapaamisia muutamalle päivälle, valitettavasti vierailu oli taas ihan liian lyhyt... Lensimme takaisin Amsterdamiin maanantaina eli myrskypäivänä - pahin myrsky oli onneksi jo ohitse mutta kyllä se laskeutuminen oli aika kuoppainen! Vähän heikotti kun päästiin ulos koneesta. Amsterdam oli kärsinyt kovastikin myrskyn aikana. Työmatkan varrella, Haarlemmerpleinillä, oli kaatunut suuri puu ja tämä opiskelija jäi melkein alle:

Haarlemmerplein (kuva täältä)

Puita lojuu edelleen tuolla kanavien varsilla, raivaustyöt ovat käynnissä.

Nyt syvennyn hetkeksi Ikean kuvastoon ja haaveilen näteistä kattolampuista. Ja sitten nukkumaan.
Hyvää yötä!

Etsintä jatkuu

Oman pihan satoa. Loput 20 omppua
odottavat vielä puussa.

Asunnonmetsästys jatkuu. Tähän mennessä on nähty neljä kämppää, mutta vielä ei ole tärpännyt.

Tämä asunto oli kertakaikkisen upea lukuunottamatta toista makuuhuonetta - se oli suunnilleen vaatehuoneen kokoinen. Olisi sinne ehkä juuri ja juuri vauvansänky mahtunut.
Eräs toinen asunto taas oli kuvissa huomattavasti kauniimman näköinen kuin oikeasti. Kolmas oli niin uudessa kerrostalossa, että hissikin oli vielä suojapapereissa. Se kämppä olisi pitänyt laittaa itse aivan alusta asti - maalata seinät, laittaa lattiat jne. Tehtiin pikainen laskelma mitä se maksaisi ja lähdettiin allapäin kotiin.
Allapäin onkin aika osuva sana kuvaamaan viime viikkojen tunnelmaa.

Muuten menee onneksi ihan hyvin. Töissä kauhea kiire. Viime lauantaina totesin, että mulla on päässä niin kiire etten kuule omia ajatuksia.
Keskiviikkona kävin katsomassa ja kuuntelemassa uuden lastenesityksen kenraaliharjoitusta. Siellä oli kyllä hymy herkässä (kuvat yllä ja alla), hauska esitys ja kaunista (klassista) musiikkia.

Yksi mikä rauhoittaa on Philip Glassin minimalistinen musiikki. Tässä pätkä hänen hypnotisoivaa musiikkia harpisti Lavinia Meijerin soittamana. Lavinia on myös meidän ensi viikolla alkavan projektin solisti. Sitten päästäänkin taas tien päälle ja syömään yömyöhään huoltoasemien kuivahtaneita juustoleipiä.

Kissa ja Damista Damiin

Elviksestä eli naapurin kissasta sitä on sitten paljon iloa. Aamuisin se on usein kyttäysasemissa pihalla - pyörän tai mopon päältä on hyvä tarkkailla näkyykö perivihollisia eli harmaa-valkoista luihua kissaa tai pikimustaa pantterikissaa.

Elvis ei paljoa puhu, maukuu vain tositilanteessa ja silloin sitä ääntä lähteekin. Piha raikaa vihollisten kohdatessa. Joskus menen avuksi jos on meidän piha kyseessä, silloin saa vihollinen pullosta pläjäyksen kylmää vettä niskaan.

***

Viime sunnuntaina olin taas vapaaehtoisena ensiapujoukoissa, tällä kertaa tien varressa. Päivystimme Dam tot Dam-loopin eli Damilta Damille-juoksun osallistujia. Aamulla 16 kilometrin reitillä olivat ensin vuorossa pyöräilijät ja klo 11 alkaen juoksijat. Matka alkoi Amsterdamista ja päättyi viereiseen Zaandamiin - Damista Damiin siis :).

Meidän päivystyspisteessä ei ollut kiirettä, kuulimme kyllä myöhemmin (ja luin lehdestä) että yhteensä 14 juoksijaa oli saanut ambulanssikyydin sairaalaan. Lämmin ja kostea ilma teki ilmeisesti monelle tepposet. Muutaman viikon päästä on sitten seuraava päivystysvuoro soutukilpailussa.

Jos muuten muistatte niin pitäkää tulevana lauantaina peukkuja pystyssä: menemme silloin katsomaan muutamaa uuden uutukaista asuntoa Pohjois-Amsterdamissa. Paperit on laitettu hakuun, katsotaan hyväksyykö asuntoyhtiö meidät asukkaiksi, jännää on myös onko niihin paljon hakijoita. Katsotaan kuinka käy!

Syyskuulumisia

Sateiset syysterveiset sohvalta! Viikot vilahtavat huomaamatta, ei käy aika pitkäksi.

Kävin reilu viikko sitten muutaman päivän pyrähdyksellä Pohjois-Irlannissa. Kierrettiin Tonyn kanssa sukulaisissa Antrim-Omagh-akselilla ja ehdittiin Belfastiinkin päivävisiitille.

Irlannissa ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolella! Kaunista oli, vehreää, ilma oli puhdasta, ihmiset ystävällisiä. Siinä sitä taas mietittiin että mitä hittoa me vieläkin täällä Hollannin ruuhkissa ja happosateissa junnataan, eikö sitä jo viimein voisi muuttaa pois. Meitä täällä pidättelee lähinnä lama, työpaikat siellä haaveilukohteessa eli Skotlannissa ovat kiven alla ja ennen sitä Suurta Muuttoa olisi saatava rahaa kasaan. Rahaa taas ei kasaannu jos toisella ei ole töitä, mikä on tänäkin vuonna ollut valitettavan monen kuukauden ajan ongelmana. Nyt onneksi taas tärppäsi ja Tonylla alkaa huomenna työt (joksikin aikaa).

Anopin tekemä Irish coffee (oli hyvää!)

Ennen Suurta Muuttoa on kuitenkin vielä edessä pienempi muutto Amsterdamin sisällä (ihan tarpeeksi hommaa jo siinäkin!). Asunnon etsintä on nyt "korkattu", kävimme viime viikolla katsomassa ensimmäistä kämppää. Itse asunto oli ihan ok mutta rakennus ja ympäristö sitten eivät niinkään innostaneet. Häntä painui alas jo taloa lähestyttäessä - tälle alueelle me ei kyllä muuteta! Nukkavieru, harmaa ja meluisa katu - kiitimme kohteliaasti ja palasimme suorinta tietä nykyiseen kotiin.
Suurin ongelma asunnonhaussa on tällä hetkellä se, että me ollaan liian aikaisessa - suurin osa nyt tarjolla olevista asunnoista on joko vapaana heti tai 1. lokakuuta alkaen. Koeta siinä sitten löytää asunto 1. joulukuuta alkaen...

Mutta juu, valitukset sikseen! On täällä tapahtunut parin viime viikon aikana paljon kivaakin. Kävimme esim. viime sunnuntaina Tonyn kanssa Rijksmuseumissa, mistä kirjoitinkin jo keväällä täällä. Upeasti remontoitu paikka ja valtava! Jaksettiin kiertää puolet museosta, toinen puoli jäi seuraavaan kertaan.

Kirjastoonkin pääsee kurkistamaan laidan yli

Nämähän kävis kivasti meidän olohuoneeseen...

Jozef Israëlsin maalaus. Niin kaunis!

Töissäkin on mukavan kiirettä tällä hetkellä - ensi viikolla on orkesterin 25-vuotiskonsertti ja tässä sitä on ihmetelty että miten yhden konsertin järjestämisessä voikin olla niin paljon hommaa. 25-vuotisjuhlaa varten teetettiin mm. myös erikoisjuhlajulisteita (kuva yllä) - muusikot valokuvattiin menneenä kesänä ympäri Amsterdamia heille tärkeissä paikoissa ja nyt julisteita on ympäri kaupunkia. Juhlakonsertti-iltana julisteita on myös nähtävillä Musiikkitalossa.
Minä vastaan konsertin kutsuvieraslistasta (pitäkää peukkuja etten ole tehnyt virheitä!) sekä nyt elokuun alusta myös orkesterin Facebook-fanisivusta sekä Twitteristä. Mieluisaa hommaa eikä pääse kyllästymään :D
Täkäläisestä syyssateesta huolimatta aurinkoista viikonjatkoa! Hännät vain pystyyn :)

Kuulumisia laidasta laitaan

Amsterdam viime keskiviikkona

Tervehdys pitkästä aikaa! Blogi on jäänyt päivittämättä kun on ollut niin kiirettä että hyvä että olen itse (itseni) perässä pysynyt!

Hyviä ja huonoja kuulumisia on tällä kertaa, aloitan niistä huonoista ensin. Tonyn työt loppuivat viime viikolla, kovasti lupailevat että parin viikon päästä alkaa taas. Se lupaus on tosin kuultu niin monta kertaa aiemminkin, että ei sitä oikein tosissaan jaksa ottaa. Toivossa on tosin hyvä elää, eikös se niin mene. Tony lähti tänään Pohjois-Irlantiin vajaaksi pariksi viikoksi, käy sitten moikkaamassa perhettä ja ystäviä kun kerta on aikaa.

Asuntoasiassa iskettiin viimeinen naula arkkuun tällä viikolla. Tämä kämppä on nyt myyty ja meille tulee lähtö joulukuun alussa. Siinä sitä stressiä kerrakseen ja huolta ja harmia. Mutta ei tämän takia yöunia ole menetetty, kyllä se meille koti löytyy vielä jostain. Enemmän ottaa pattiin se hemmetin pakkaus... ja purkaminen. Minulle kun jo matkalaukun pakkaaminen on erittäin vastenmielistä hommaa. Mutta tässä se on taas hyvä tilaisuus käydä tavaroita läpi ja laittaa joutava roju kiertoon...

Huonojen uutisten vastapainoksi on viime viikoissa onneksi ollut paljon iloa ja riemuakin. Pari viikkoa sitten kävin moikkaamassa kummipoikaa ja tapasin samalla perheen uudet jäsenet: pikkuiset kissanpennut Lizzyn ja Tomin!

Mitä suloisia karvapalloja! Tuntikaupalla voisi seurata (kissa)lasten leikkiä :D

Tällä viikolla kävi mukava onnenpotku oopperalipun muodossa. Ystävä pyysi seuraksi Wagnerin Siegfried-oopperan kenraaliharjoitukseen ja minähän menin. Tämä oli jatkoa sille keväiselle Valkyyrialle, tarussa Nibelungin Sormus. Me nautittiin! Vaikka olihan se kaikki aika yliampuvaa (orkesterissa esim. 16 ykkösviulua ja kuusi harppua!) ja ylidramaattista, ja ooppera kesti taukoineen 5 ja puoli tuntia. Elämys!

Siegfriedin lavastus

Vapaaehtoistyö on myös lähtenyt mukavasti käyntiin. Viime viikkoina olin kaksi kertaa mukana ensiapujoukoissa; ensin teatterifestivaalilla ja viime maanantaina yliopisto-opiskelijoiden tutustumisbileissä. Mitään suurempia haavereita ei sattunut, teatterifestarilla sain tosin putsata kuin liukuhihnalta haavoja ja leikata metritolkulla laastaria :)

Tänä viikonloppuna olen ihan oman orkesterin hommissa Uitmarktilla (=kulttuurikauden avajaiset). Tänään ja huomenna meillä on lastenkonsertteja vanhassa teatterissa. Tunnelma katossa! :D

Vielä yksi kiva juttu on se, että lähden ensi viikolla lyhyelle visiitille Tonyn luo Pohjois-Irlantiin. Pikku breikki.
Välillä kun olisi kiva tehdä niinkuin tuo naapurin katti ja käydä päiväksi kerälle pihapenkille. (Kuvitteellinen) Häntä siihen viereen ja tassut sievästi käperrettynä leuan alle. Ei stressiä tai huolia ja ruokakin ilmestyy kuin itsestään nenän eteen!

Viikonloppuloma Haagissa

Kesälomaviikonloppu Haagissa oli hyvä idea. Kaunis, siisti ja tuulinen kaupunki, ystävälliset ihmiset (hyvä palvelu kaupoissa!) ja paljon nähtävää.

Lauantaina tutustuimme minimaahan eli Madurodamiin. Meitä kiinnostivat erityisesti Amsterdamin tutut rakennukset. Hieno paikka, rakennukset olivat ihan kuin aitoja!

Varokaa jättiläislintua! :D

Amsterdamin Dam-aukio: toisen maailmansodan
muistomerkki ja kuninkaallinen palatsi

Ja kun tarkkaan katsoi, näki palatsin parvekkeella kuningas
Willem-Alexanderin, kuningatar Maximan sekä kolme prinsessaa!

Hienoin rakennus oli tietenkin mini-Concertgebouw!

Minilandiasta ajoimme ratikalla rannalle Scheveningeniin. Tarina muuten kertoo, että toisen maailmansodan aikaan hollantilaiset käyttivät Scheveningen-sanaa maanmiesten tunnistamiseen - saksalaiset sotilaat erotti helposti siitä etteivät he osanneet ääntää Scheveningeniä oikein. Tuo alun sch-äänne lähtee nimittäin kurkusta, siitä vain harjoittelemaan.

Rannalta käsin kelpasi ihailla upeaa Kurhaus-hotellia

Tämä koira olisi jo ollut lähdössä kotiin

Sunnuntaina tutustuimme M.C. Escherin graafisiin teoksiin Haagin keskustassa sijaitsevassa palatsissa. Mitä käsittämätöntä tarkkuutta, taitoa, osaamista, mielikuvitusta tuli vastaan noissa töissä.

Näyttelyn lisäksi myös itse palatsissa (kuningataräiti Emman entinen koti) riitti runsaasti ihailtavaa! On noissa portaissa ollut palvelusväellä juoksemista!

Huoneissa roikkui jännittäviä kristallikruunuja, kuten tämä tässä alla. Nämä ovat hollantilaisen taitelijan Hans van Bentemin käsialaa. Yhdessä huoneessa roikkui mm. hai, toisessa merihevonen.

Näyttelyn lopuksi pääsimme itse tutustumaan Escherin perspektiivihullutteluihin. Tai voihan se olla että minä olen vähän kasvanut (pituutta ja leveyttä) tässä loman aikana (on tullut syötyä NIIN paljon hyvää ruokaa) tai että Tony-parka on kutistunut. Mutta eikös vain näytä siltä että minä määrään meillä kaapin paikan :D

Laitumella ja Mr. Darcy

No sinne se sitten meni, kesäloma. Onneksi jäi kauniita, rakkaita, lämpimiä ja ihania muistoja, niiden avulla luulisi pääsevän ainakin kevyesti alkusyksyyn. Tai ainakin ensi viikkoon!

Viime viikolla tapasin keskiviikkona hyvän ystävän ja tämän pienen pojan, torstaina leivoin pullaa ja läksin sitten pullat kainalossa Anne-Marin luo Hilversumiin pullakahville. Oi sitä pullan tuoksua junassa! Istuin nenä kiinni kassissa koko matkan. 

Kahvin jälkeen kävimme katsomassa Anne-Marin hevosta Mandya (kuvassa oikealla), joka viettää eläkepäiviä läheisellä tallilla.

Misty & Mandy

Mandy-neidin seuralaisena laitumella on toinen eläkeläinen, Misty-poni, joka on korviaan myöten ihastunut Mandyyn. Tunne ei valitettavasti ole molemminpuolinen, Mandy vain luimistelee korviaan ja mulkoilee ärtyneesti Mistyn tullessa lähelle. Tosin luulen, että tämä on kaikki vain silmänlumetta - oikeasti Mandy on varmasti mielissään komean (vaikkakin pienemmän) herrasmiesponin seurasta. Kuka nyt ei noin uljaasta ponista välittäisi! Minusta Misty muistuttaa ihan tyttökirjojen ihanaa, ystävällistä, uskollista ponia.

Laitumelta siirryimme käyskentelemään Groeneveld-linnan englantilaistyyliseen puutarhaan. Linna sijaitsee Baarnissa ja se on rakennettu 1700-alkupuoliskolla. Alunperin linna toimi amsterdamilaisen paremman väen kesänviettopaikka - nykyään sitä voi vuokrata, siellä järjestetään näyttelyitä, erilaisia luentoja ja tuossa vasemmalla olevassa rakennuksessa sijaitsee kahvila terasseineen.

Lampi ja taustalla pilkottava linna olivat kuin suoraan Ylpeys ja ennakkoluulo-sarjasta. Näin sieluni silmin Mr. Darcyn hyppäävän lampeen ja uivan kohti kotia... Oooh Mr. Darcy!

Viikonloppuna olimme Tonyn kanssa Haagissa - laitan sieltäkin pian kuvia tänne kunhan vain saan kuvat ensiksi ojennukseen. Nyt pää tyynyyn ja huomenna taas... töihin.