Nyt tapahtuu

Työkaveri toi mukanaan tällaisia
herkkuja uuden työsopimuksen kunniaksi

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet yhtä pyöritystä. Ja jännää aikaa. En nyt tarkoita jalkapalloa (oijoijoi miten huono aloitus Hollannilta!) vaan sitä, että me muutetaan kolme viikon päästä!

Satuin 2,5 viikkoa sitten juttusille samassa kerroksessa työskentelevän kollegan kanssa. Kyselin miten muuttovalmistelut toiseen kaupunkiin edistyvät ja kollega kertoi, että koska hänen Amsterdamin asuntonsa ei mene kaupaksi hän laittaa sen vuokralle. Höristin korviani; täällä on aina joku tuttu tai kaverin kaveri joka etsii asuntoa. Jutun edetessä aloin kuitenkin kiinnostua yhä enemmän: kaksi makuuhuonetta, moderni kerrostalo, pienet etu- ja takapiha. Olisiko tämä asunto sopiva meidän pienelle kolmen aikuisen perheelle?

Pari päivää myöhemmin menimme Timon kanssa katsomaan. Asunto on vähän pienempi kuin missä me nyt asutaan, mutta moderni, hyvin eristetty. Tuplalasit ikkunoissa. Ei opiskelijanulikoita naapureina. Hmm. Parin päivän kuluttua uudelleen Tonyn kanssa. Kyllä! Mielellään!

Sitten alkoi pyöritys ja jännitys, pennien laskeminen, osoitteenmuutos, muuttolaatikoiden keräys, sopimuksen allekirjoitus. Kauhea pakkaus, tavaroiden läpikäyminen, pois heittäminen, myyminen, listojen teko. Vielä muutama viikko ja sitten me mennään.

Alkuvaiheessa iski myös jonkinlainen muutoksen pelko, vaikka muutamme vain toiselle puolen Amsterdamia, ei sen kauemmas. Nyt on hyvä ja innostunut, tosin väsynyt, olo.

Kesäkuun alkuun on kertynyt myös monenlaista muuta tapahtumaa ja menoa. Niistä tässä muutamia retrokuvia. Ei voi valittaa että olisi tylsää, nyt tapahtuu ja kaikki vielä samaan aikaan!

Kävin torstai-iltana Mahler Chamber Orchestran konsertissa Muziekgebouw:ssa. Kylläpä soittivat hyvin!

Konsertin tauolla

Katselua yläkerrasta lasin läpi alakertaan

Holland Festival edustettuna salin seinällä

Perjantainäkymä toimiston ikkunasta. Satoi vettä
vaakatasoon, tuuli kuin viimeistä päivää.

Perjantai-iltana matkustin vielä tuulisempaan
Haagiin tapaamaan vanhaa työkaveria.

Lauantai-iltana istuin teatterissa Leidsepleinillä.

Tällekin päivälle sattui vielä yksi mukava meno: tapasin serkkuja, jotka olivat tulleet Amsterdamiin viikonlopuksi.
Odotan jännityksellä mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Toivotaan että suotuisa kesätuuli puhaltaa eteenpäin.

Suomi kotonani-haaste

Mine Tuhat ja yksi tarinaa matkan varrelta-blogista lähetti minulle Suomi kotonani-haasteen. Tässä haasteessa pyydetään ulkosuomalaisia esittelemään kymmenen suomalaista asiaa kotonaan.

Yläkuvassa näkyykin jo rakas nr. 1: Muumimukit. Laskin ne juuri ja niitä löytyy 25 kappaletta. Lähes kaikki mukit on saatu lahjaksi, erityisesti sisko on kunnostautunut tässä asiassa :-D

Nr. 2: Suomalaiset astiat. Astioita on kertynyt ylioppilasjuhlista lähtien ja eniten on tullut kerättyä Teema-sarjaa ja Kartio-laseja. Astiakaappi on kuitenkin yksi iloinen sekamelska ;-)

Keittiössä kun ollaan niin tehdäänpä samalla kurkistus ruokakaappiin: sieltä löytyy nr. 3: mausteet. Vakio Suomen-tuliaisia. Pitäisi taas innostua leipomaan...

Makuuhuoneesta löytyy nr 4: pienet taulut. Tärkein on tuo alavasemmalla oleva Heljä Liukko-Sundströmin Mansikkapaikka, jonka sai ylioppilaslahjaksi.

Nr. 5: Suomen liput. Näitä on yhteensä kolme, kaksi "tikullista" ja sitten yksi iso. Ovat erityisesti tarpeen juhannuksena.

Nr. 6: Suomi-design. Lasiesineitä on saatu lahjaksi. Kynttilöitä poltetaan kesät talvet Kivi-tuikuissa ja muissa lasikipoissa. Aalto-mineissä tulee säilöttyä milloin mitäkin pientä. Mini-poron olen ostanut itse Pentikin liikkeestä Joensuusta ja tuonut sellaisen tänne monelle tuliaiseksi.

No näitä riittää ja joka Suomen reissulla tulee raahattua lisää: nr. 7 kirjat. Hätä tulee kun loppuu suomenkielinen luettava. Nyt on vielä onneksi monta pokkaria jäljellä.

Nr. 8 on Sibelius. Hän on läsnä cd:n ja kirjojen muodossa. Tästä käy kiittäminen vuonna 2006 valmistunutta gradua. Ja loppumatonta Sibelius-rakkautta.

Olkkarista löytyy nr. 9: kalenteri. Tästä yritän seurata suomalaisia nimipäiviä mutta unohdan lähes poikkeuksetta onnitella nimpparisankaria...

Olkkarin sohvalla lepäävät nämä kaksi rakasta villaista - nr. 10: viltit. Molemmat on saatu lahjaksi äidiltä ja isältä. Alempi on ostettu eräältä maatilalta Joensuu-Lieksa-välillä, villa on maatilan omista lampaista ja peitto on emännän kutoma. Tilkkutäkki on äidin yhteen virkkaama ja taitaa siinä olla minunkin neulomia paloja. Tätä vilttiä kutsutaan myös kissanviltiksi eli on kissavieraiden suosiossa ;-)

Eli paljon on tärkeää Suomi-tavaraa ympärillä. Monesta esineestä on myös hyvin muistissa milloin ja mistä on hankittu, tai keneltä saatu.
Haasteen saa tästä napata ken haluaa - mukavaa on ollut käydä katselemassa muiden Suomi-kokoelmia!

Kettuja liikkeellä

Vondelpark eilen. Kuva on otettu jollain
retroasetuksella - nurmikko oli oikeasti vihreä!

Lämmintä on piisannut koko viikonlopuksi ja vielä tällekin päivälle. Tänään on ollut vapaapäivä, toinen helluntaipäivä, joten mikäs tässä on rentoillessa.

Tony bongasi erään eläinliikkeen seinässä tällaisen kissan. Ei muuta kuin Riitta siihen eteen ja kamera käyntiin.

Tänä aamuna olin lähdössä kauppaan. Hetken etsittyäni löysin pyöräni hautautuneena kahden muun pyörän alle - yläkuvassa minun pyörä on täältäpäin katsottuna kolmantena.

Ei helkkari sentään! Kaksi vasemmanpuolimmaista pyörää on köytetty pitkillä ketjuilla minun pyörään sekä pyörätelineeseen!

"Kuka idiootti parkkeeraa pyöränsä tällä tavalla?"

Niin ketutti ja sappi kiehui, että kipaisin takaisin kotiin ja kirjoitin laput pyörien satuliin. Ja teippasin vähän liiankin innokkaasti. Sitten olen kyräillyt parvekkeelta pyörien omistajia, mutta eipä ole näkynyt. Mielessä kävi myös pyörien kumien puhkaisu tai lukkojen irrottaminen pihdeillä, mutta sain sitten hillittyä itseni. Voihan se olla että kun huomenaamuna menen omalle pyörälle niin sitä ei enää olekaan, jos nuo laput saavat jollain herneen nenään. Kettujen kettu! Katsotaan miten käy :-(

Kesähelle

Huh hellettä :-D Lähdin eilen illalla vielä yhdeksän jälkeen kauppaan ostamaan mehujäätä kun ei muuten tuntunut viilentyvän.

Tänään on Euroviisuilta nr. 2 - tiistaina meitä oli kahdeksan henkeä ruudun ääressä meidän olkkarissa, tänään ilmeisesti muutama vähemmän. Lauantaina on sitten todennäköisesti megabileet, hih!
Hauskaa viisuiltaa!

Maanantaikuulumiset

Lounasnäkymä Musiikkitalon portailta

Maanantai alkoi kiroilulla. Silitysrauta hyppäsi rannetta vasten ja poltti uniikin palomerkin, rakkula ja kaikki. On se kumma tuo rauta kun noin käy kimppuun. Juuri alkoi edellinen palovamma vasemmassa käsivarressa haalistua, nyt on sitten uusi oikeassa ranteessa. Helkutin helkutti näin siististi sanottuna :-(

Muuten oli ihan mukava päivä. Nyt riittää lämpöä ihan helteeksi asti! Söimme työkavereiden kanssa lounaseväät Musiikkitalon portailla ja kuikuilimme suuria risteilijöitä ja amerikkalaisia turisteja valkoisissa lenkkareissaan.

Töistä lähtiessä bongasin vielä risteilijän peräpään kaukana joella. Lähtöhetkestä ei voinut erehtyä, kaamea töräys, koko talo kaikui.

Tämän illan vietän rauhallisesti kotona ja kerään voimia huomiselle. Huomenna se nimittäin alkaa, Euroviisukausi. Meillä on viisukatsomo tiistaina, torstaina ja lauantaina - pähkinät ja naksut odottavat jo keittiössä :-)

Amsterdamia veneestä katsottuna

Amstel-joki. Taustalla Amstel-aseman viereinen "Manhattan".

Eilen saimme sateisten päivien jälkeen yhden aurinkoisen ja kohtalaisen lämpimän kevätpäivän. Meillä oli tarkoitus viettää laiska lauantai-ilta sohvalla telkkaria katsellen, mutta illansuussa soi puhelin ja kaverit pyysivät mukaan veneilemään. Ei muuta kuin siiderit kylmälaukkuun, aurinkolasit nenälle ja menoksi.

Risteilimme pienellä veneellä tuntikausia Amstel-joella sekä keskustan kanavilla. Tuulensuojassa tarkeni melkein t-paidassa, illalla oli takki tarpeen.

Asuntolaiva ja sen katolla vanha amerikanrauta!

Amstel-hotelli joelta päin kuvattuna

Happy chaps ;-D

Amsterdamilaista taidetta (?)

Asumista veden äärellä

Illan pimetessä viritimme veneen keulaan ja perään lyhdyt

Amsterdam kauneimmillaan: lämmin ilta,
tyyni kanava, silloista veteen heijastuvat valot

Se oli hyvä ilta. Toivottavasti tulee lisää tällaisiä hyviä hetkiä tänä kesänä.

Catherine Russell

Eilen olin pitkästä aikaa Bimhuisissa, jazzklubilla. Seurana olivat Punaisen Ristin kaverini Matti vaimoineen sekä kaksi heidän ystäväänsä.


Esiintymässä oli amerikkalainen laulajatar Catherine Russell pienen yhtyeensä kera. Kuulimme oikein kunnon old school-jazzia ja bluesia tyyliin Louis Armstrong / Billie Holiday / Ella Fitzgerald.

Jalka alkoi vipattamaan heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Kyllä me nautittiin! Taitava laulaja, niin kuulosti helpolta ja sujuvalta. Ja kyllä sitä bändiäkin mielellään kuunteli.

"I've got the blues... just want my man come back to me"

Eräässä laulussa taas laulettiin "I like my men how I like my whiskey... aged and mellow" ja koko täysi sali purskahti nauruun ;-D
Kyllä oli piristävä perjantai-ilta ja saatiin kaikki roppakaupalla hyvää mieltä! Seuraavan konsertti-illan suunnittelu on jo käynnissä.

Tässä vielä pätkä teillekin kuunneltavaksi, antaa jalan vipattaa!

Kesäidea

Kesä lähestyy, vaikka ei siltä oikein tunnu täällä Hollannin sateessa ja tuulessa. Lämpötila pysyttelee sitkeästi +10-15 asteen välillä ja sadetta riittää - tänäänkin jouduin pyöräillessä yllätyssadekuuron uhriksi. Ihan tyhjästä ropsautti saavillisen vettä niskaan, loppui kuin seinään parin minuutin päästä.

Ja kun kesä kerta lähestyy niin samalla lähestyy myös loma. Vielä jokin aika sitten minulla oli haaveissa yläkuvan tyylinen loma cocktaileineen :-D 

Mutta sitten keksin että voihan sitä tehdä muutakin. Jotain hyödyllistä. Ja erilaista. Muistin viime kesänä hiukan seuraamani festivaalin Skotlannissa, kurkkasin nettisivua ja ta-daa! Ilmoittauduin sinne vapaaehtoiseksi apulaiseksi. (iik!)

Sain myöntävän vastauksen ilmoittautumiseeni alkuviikosta, varasin lennot ja nyt sumplin vielä viimeisiä majoitusjärjestelyjä festivaalin ajaksi. Jo matka sinänsä on varsinainen seikkailu, sillä festivaali sijaitsee tuolla pisteessä A:

Lennän Invernessiin, sieltä sitten bussilla Ullapooliin ja lautalla Stornowayhin.

Festivaali on kelttiläisen kulttuurin festivaali, mukana on paljon uutta ja vanhaa (diddldi-diddldi-diddldi-dii) musiikkia, laulua, tanssia, työpajoja ja vaikka mitä aiheeseen liittyvää. Mulle uutta ja ihmeellistä ;-) Tällaista on odotettavissa:



Eli heinäkuussa rinkka selkään ja menoksi. Sitä ennen olisi vielä hankittava tuulta ja sadetta pitävä takki ja kevyemmät kumpparit (jos löytyy).
Vierivä Riitta ei sammaloidu!

(kissakuva: bongattu Facebookista, karttakuvat: Google Maps)

Kolme ja puoli minuuttia täyttä musiikkia

Tässä kolmen ja puolen minuutin kooste Sinfoniettan huhtikuun konserteista. Kuulin konsertin livenä kolme kertaa ja katsoin videon jo ainakin viisi kertaa. Tykkään!

Tuliainen

Ai että mikäkö oli paras ostos Irlannista? No Asdan juutti-ostoskassi tietenkin!

Peittoaa mennen tullen meidän Albert Heijnin eli Alpparin juuttikassin. Ja lyhyemmät kantokahvat sopivat paremmin pyörän kyytiin. Hyvä ostos!

Viikonloppu Pohjois-Irlannissa

Kunnon aamiainen! (minun lautasella kasvismakkaroita!)

Täällä ollaan taas! Olimme viikonlopun Pohjois-Irlannissa ja tässä vähän kuvasatoa.

Lensimme perjantaina Belfastiin - siinä olikin yksi sellainen päivä jolloin lähes kaikki meni pieleen. Säästän teidät turhalta mankumiselta mutta kerrottakoon sen verran, että päivä alkoi klo 05.15 jolloin heräsin Timon huutoon Riitta HERÄÄ, tuu kattomaan! Säntäsin keittiöön ja siinä sitten seisoimme katsellen keittiön kattoa josta satoi ropisten vettä. Kävi ilmi että yläkerran pennuilta opiskelijapojilta oli jäänyt keittiön hana auki joka sitten tiputti läpi yön vettä meidän keittiöön. Kaikki märkänä käytävän mattoa myöten, rullaverho jäi käteen, joka paikka täynnä vettä. Sähköt pois koko asunnosta lukuunottamatta jääkaappia ja uunia (onni onnettomuudessa!). Sähköt palasivat sitten lauantaina ja nyt odottelemme korjaus- ja vakuutusmiesten vierailua. Toivotaan vaan ettei katto tipu sitä ennen :-/



Lauantaina heräsimme onneksi uuteen ja aurinkoiseen päivään ja viikonlopusta tuli oikein mukava. Käväisimme lauantaina yhdessä Belfastin vanhimmista pubeista nimeltä Morning Star ja bongasin Pisan tornin tai siis Albert Memorial Clockin eli yhden kaupungin maamerkeistä. Shoppailimme kaikenlaista pientä kivaa keskusta kaupoissa - Belfast sopii tähän tarkoitukseen erittäin hyvin!

Liamin ja Dianen häitä vietettiin sunnuntaina Belfastin liepeillä olevassa kartanossa. Vieraita oli noin kuutisenkymmentä, vihkiminen kesti puolisen tuntia, sen jälkeen nautittiin kahvia ja myöhemmin illallista ja pistettiin vielä jalallakin koreasti bändin säestyksellä. Oikein mukavat häät, välitön ja rento tunnelma! Ei turhaa pokkurointia eikä pitkiä puheita ;-)

Kävimme napsimassa valokuvia talon kauniissa puutarhassa, tässä ensin tällainen normaali kuva. Ja minun juhlamekko!

Ei kestänyt kauaakaan kun normaalit kuvat vaihtuivat höpökuviin...

Miten ihmeessä mulla on kieli ulkona tuossa kuvassa? No juu, tällaista menoa.

Kotiin palattiin eilen iltapäivällä vaikka ei olisi huvittanut. Olisin viihtynyt pidempäänkin. Niin mukava oli taas tavata Tonyn perhettä sekä ystäviä, joista pikku hiljaa alkaa tulla minunkin ystäviä.
Mutta niin oli vain aika palata arkeen ja töihin, tämä viikko onkin konserttiviikko joten tekemistä riittää. Seuraavaa reissua odotellen!