Perjantaivapaa

Tämä työviikko otti voimille, vaikka istuinkin toimistolla vain neljä päivää, maanantaista torstaihin. Eilen poljin töiden jälkeen vielä hammashoitajalle tunnin (!) tapaamiseen. Kotiin palattua jaksoin vain kellahtaa sohvalle Manichen viereen. Unta häiritsi vain satunnainen valokuvaaja.

Perjantainen vapaapäivä tuli siis tarpeeseen. Sään suhteen se oli myös nappiosuma, tällä viikolla kun on saatu reippaasti sadettakin.

Matkasimme Tonyn kanssa lautalla IJ-joen toiselle puolelle ja poljimme pyörillä Pllek-ravintolaan. Luin tästä paikasta Kanavalla-blogista ja paikka olikin varsin mainio löytö (blogi myös)!

Istuimme rauhaisalla terassilla tuntikaupalla ja jatkoimme sitten matkaa viereiseen kuppilaan nimeltä Noorderlicht. Siellä olikin vähän ruuhkaisempaa, mutta silti mukavan tunnelmallista.

Paluumatkalla ihastelimme ja kummastelimme lautalta käsin pari kuukautta sitten avattua EYE-filmimuseota. Aikamoinen avaruusalus, eikö?

Kotona heittäydyin hetkeksi sängylle ja kas! Meitä oli kaivattu, kovasti! Kissa kipaisi hetkessä massun päälle kehräämään (au! kynnet pois sieltä!). 

Nyt saatiin taas illalla sadetta ja tuleville päiville on luvattu samaa: aurinkoa, sadetta, pilvistä. Perinteinen hollantilainen kesä...

Elokuu!

Näin vaihtui heinäkuu elokuuksi ja kesäloma on muisto vain. Saimme loman aikana vieraita Pohjois-Irlannista vajaaksi viikoksi: kiertelimme kaupungilla kunnon turistien tyyliin ja istuskelimme kanavaterasseilla. Hauskaa oli myös Heineken Experience-museossa ja shoppailemassa, sekä ihan omalla takapihalla auringonvarjon alla.

Heinäkuussa tuli myös tarkemmin tutustuttua meidän naapuruston kissoihin - ja niitähän riittää! Olisiko noita tullut sellaiset 8-9 kappaletta vastaan :-D Varsinkin tämä oranssi on kovin kotonaan tuolla takapihalla ja silmän välttäessä myös meidän sohvalla...

Nyt on ollut myös aikaa katsella mitä kaikkea tuolta pihalta löytyy. Takapihalla on mm. pieni omenapuu ja siellä näyttää olevan kymmenkunta omenaa. Tässä yritän kyttäillä että milloin ovat kypsiä.

Viime viikonloppuna saimme vielä tämännäköisen kesävieraan! Maniche-kissa tuli meille toista kertaa lomalle. Täällä on sitten juoksenneltu narun perässä ja vedetty hirsiä sohvalla sekä sängyllä päiväpeiton alla.

***

Töissä pidäteltiin tänään ilon ja surun kyyneleitä. Aamulla Performing Arts Fund NL (Fonds Podiumkunsten) julkisti mitkä esittävän taiteen laitokset, festivaalit, yhtyeet saavat valtiontukea ensi vuodesta eteenpäin, vuoteen 2016 asti. Meidän orkesteria onnisti: saimme pelkkiä kehuja ja suitsutusta sekä anotun rahasumman. Toimistonaapurina oleva kamariyhtye taas menetti koko tuen, positiivisesta palautteesta huolimatta. Ei ole rahaa. Budjetti pienentyi 39%; 203:sta hakijasta 123 jäi nollille. Pientä toivoa on vielä, että syyskuun parlamenttivaalien jälkeinen hallitus olisi myötämielinen joillekin ilman tukea jääneille, ehkäpä jostain löytyisi vielä pari miljoonaa kulttuurille.
Meillä on nyt kuitenkin tilaisuus hengähtää, pitkä odotus on ohitse. Kaikki saavat pitää työpaikkansa, konsertit jatkuvat. Huh!

Skotlannissa (2)

Valmiina töihin! (huom. Nokian aina yhtä tyylikkäät kumpparit)

Festivaalityöt alkoivat torstaina. Minun homma oli stewarding eli paikoillaan hengailu ja festarikansan silmälläpito yhdessä vartiointifirman kanssa. Eli ei siis mitään kovin glamouria hommaa. Tein yhteensä kaksi kuuden tunnin työvuoroa, torstaina ja lauantaina. Homma oli loppujen lopuksi aika ookoo juttu: meitä oli molemmilla kerroilla reilu 10 hengen tiimi ja päivystettävä paikka vaihtui reilun tunnin välein. Näin pääsin näkemään festaria monesta kulmasta: päivystin mm. molemmissa teltoissa, backstage-sisäänkäynnillä ja myyntiteltoilla. Palkaksi sain (ylisuuren) t-paidan, vapaalipun festivaalialueelle ja ruoan.
Mitään ongelmia en bongannut työvuoroissa, tosin lauantaina vuoron päätyttyä huomasin eksyneen pikkupojan ja toimitin hänet poliisien huostaan. Ja hetken kuluttua näin hätääntyneen äidin laukkaavan poliisien koppia kohden eli happy end oli siinäkin tarinassa :-)

Festarin musiikista en tiennyt paljoakaan etukäteen, mitä nyt joitakin biisejä kuuntelin netistä. Mielessä kalvoi pieni pelko siitä, että ohjelmassa olisi vain perinteistä säkkipillimusiikkia, mutta tämä pelko oli aivan turha - näin sellaisen marssivan säkkipilliyhtyeen vain torstai-iltana, muuten musiikki oli lähes pelkästään (osittain kansanmusiikkivaikutteista) pop/rockmusiikkia.

Torstain pääesiintyjä oli skottibändi The Proclaimers. Tunsin heiltä entuudestaan vain yhden kappaleen, I'm Gonna Be (500 miles). Nämä herrat vetivät hyvän show:n ja saivat koko teltan väen hyppimään tasajalkaa ;-D

Itse tykästyin kovasti kahteen skottibändiin, ensimmäinen on nimeltään Mánran. Pop/rockia gaelin kielellä! Ja tosi komeita ovat kanssa, hih. Tässä teille musiikkimaistiainen tekstin kanssa, koettakaapa laulaa mukana:




Toinen bändi taas on Skerryvore. Saa jalan vipattamaan ja säkkipilli on mukana menossa. Tykkään !!

***

Perjantaina ehdin käymään viereisellä saarella nimeltä Harris. Bussimatka kesti noin tunnin, reitti kulki vuorten ylitse. Aivan henkeäsalpaavat maisemat. Söin lounasta pikkuruisessa kylässä nimeltä Tarbert. Siellä näin tällaisen sekatavarakaupan - aika mielenkiintoinen, eikö ;-)

Kylän päivän tapahtuma taisi olla lautan saapuminen. Tämä lautta olisi kuljettanut Skye-saarelle. Ehkä sitten ensi kerralla?

Sunnuntaina matkustin lautalla takaisin Ullapooliin ja siitä eteenpäin bussilla Invernessiin. Istuin pari tuntia lautan kannella merta ja pilviä katsellen. Siinä yksi matkan kohokohtia.

Maanantaina Flybe lennätti kotiin Amsterdamiin. Vähän oli haikea olo, olisin mielellään jatkanut reissua vähän pidempäänkin. Jäi niin monta kylää ja saarta näkemättä. Onneksi on valokuvat ja muistot hauskasta viikosta, ja kokemusta rikkaampi olo. Ehkä joku vuosi taas uudelleen?

Skotlannissa

Inverness

Paljon terveisiä Skotlannista! Matka meni ihan nappiin, jopa säänkin puolesta. Sadetta sain niskaan vain Amsterdamissa lähtiessä, sekä ensimmäisenä aamuna Invernessissä. Aurinko porotti sen verran että naama alkoi punottaa ;-D

Kyllä siellä on kaunista. Nautin niin paljon puhtaasta ilmasta, merituulesta, vuorista, hiljaisuudesta. Yksin matkustaminenkaan ei ollut hullumpaa, ainoana miinuspuolena voisin mainita sen, että joutuu iltaisin syömään yksin! Lounastaminen tai kahvittelu ei niin vaivannut, vain se illallinen! Suuri plussa taas oli se, että tutustuminen muihin matkaajiin/paikallisiin kävi todella helposti. Tapasin paikallisten lisäksi reissaajia Etelä-Afrikasta, Uudesta-Seelannista, Itävallasta, Saksasta, Norjasta, Ruotsista, Englannista ja tietenkin muualta Skotlannista. Ja juttu luisti! Yhden saksalaisen tytön kanssa vähän ystävystyttiinkin.


Tässä matkan ensimmäisiä kuvia. Ehdin Stornowayn lisäksi nähdä vähän muitakin paikkoja Lewis- ja Harris-saarilla, bussilla oli helppo kulkea.

Tämä lautta vei Ullapoolista Stornowayhin

Hei hei Ullapool!

Stornoway

Ylhäällä Stornoway gaelin kielellä

Tuosta gaelin kielestä ei sitten ottanut yhtään selvää. Kuulin sitä myös puhuttuna ja laulettuna, ihan meni yli hilseen.

Paikallinen Stonehenge eli
"Callanish Standing Stones"

Rauhaa ja avaraa hiljaisuutta

Lewis-saaren länsirannikolta löytyy tällaisia
vanhoja kivitaloja, kylän nimi on Gearrannan Blackhouse Village

Hebridean Celtic Festival missä olin vapaaehtoistyössä alkoi keskiviikkona. Tämä näkyi myös katukuvassa, sieltä ja täältä kuului monenlaista musiikkia, taisi jossain nurkassa seisoskella säkkipillinsoittajakin.

Nämä sievät tyttöset pistivät ryhmänsä kanssa kadulla tanssiksi - sain pienen pätkän videolle. Gaelilaista tanssia siis. Lisää festivaalista pian kunhan saan valokuvat järjestykseen. Diddldi-dii!

Epävakaata

Kesäloma on alkanut varsin epävakaissa tunnelmissa. Tony tuli perjantaina puolikuolleena töistä kotiin, oli tehnyt maanantaista asti töitä kellon ympäri. Kotona odotti kaikenlaista purettavaa ja korjattavaa, ja kun yksi asia menee pieleen niin sitten näyttää menevän loputkin... Kylppärin betoniseinään ei saakaan (toistaiseksi) porattua reikää, sitten on tavarat kateissa, Riitalla on kuulema ihan liikaa krääsää, ei mahdu liikkumaan. Yhden kinan päätteeksi totesin että "koska olen nainen, minulla on oikeus omistaa enemmän tavaraa". Ja tätä rataa. Tänä viikonloppuna onkin kiroiltu harvinaisen paljon. Kirjat saatiin sentään hyllyihin ja lähes kaikki laatikot on nyt purettu. Ja lisäksi tänään on tullut jo melkein koko päivän vettä taivaan täydeltä, kuin pisteenä i:n päälle :-(


Mutta hei, äsken käytiin herkkulounaalla läheisessä kuppilassa ja nyt lähden hakemaan varastosta rinkan ja kumpparit. Huomenna lähden Skotlantiin ja blogi pitää taukoa viikon verran.

P.S. Bikineitä ja aurinkorasvaa ei tarvitse pakata mukaan, tässä ensi viikon Stornowayn sääennuste:

Aurinkoisempaa ja hyväntuulisempaa viikkoa teille!

Kotiutumista

Näkymä kotitalon edustalta

Kotiutuminen jatkuu mukavaan malliin. Asunnon läpi voi nyt jo itse asiassa kulkea kompastumatta kertaakaan muuttolaatikoihin!

Vietin tänään helteistä vapaapäivää; purin lisää laatikoita, istutin pari kukkasta ruukkuihin, kävin kaupungilla. Vieläkin tarkenee hihattomassa paidassa vaikka kello on jo kymmenen illalla, ollaan kuin Etelä-Euroopassa :-)

Takapiha ja makuuhuoneen ovet

Pieni etupiha ja naapuruston kissojen suosima penkki

Olen nähnyt täällä jo viisi kissaa ja tutustunut paremmin yhteen oranssivalkoiseen. Se kun kuikuili jo aamulla etupihan ovesta sisällekin. Kissateema jatkuu meillä olohuoneessakin tämän uuden tyynyliinan siivittämänä (H&M), en voinut vastustaa, hihhih!

Nyt on enää kaksi työpäivää jäljellä ja sitten alkaa kolmen viikon loma. Päivä kerrallaan mennään, kovasti on tekemistä niin töissä kuin kotonakin. Ja siinä välissä nautin kesästä :-)

Terveisiä lännestä

Uudet ja vanhat, sulassa sovussa

Nyt on muutettu! Eilen jätettiin itä-Amsterdam taakse ja ajettiin tavarat länteen.

Tavaroiden raahaus sujui sulavasti kuuden hengen tiimillä. Tänään saatiin jo aika paljon purettuakin ja asennettua. Nyt ajattelin tässä loppuillan vain uupuneena istuskella ja ihmetellä. Ja ehkä katsoa vähän jalkapalloakin. Väsynyt mutta onnellinen!

Lomaa laatikoista

Elämä on täällä kovin muuttolaatikkokeskeistä. Huoneet täyttyvät lukemattomista laatikoista, päivästä toiseen saa väistellä ja kompuroida. Vielä viikko!

Eilen sain kuitenkin mukavan paussin laatikkoelämään. Kävin vierailemassa Tonyn luona Bergen op Zoomissa (piste A yläkuvassa), hän asuu siellä viikot työnsä vuoksi. Miten kaunis ja historiallinen kaupunki! Ja rauhallinen ja hyvin siisti.

Kiertelin kaupungilla kaikessa rauhassa kuin turisti konsanaan ja illalla istuttiin terassilla, lämmin sää suosi. Bergen op Zoomiin on Amsterdamista kahden tunnin junamatka.

Vapaata kesti valitettavasti vain yhden päivän verran, tänään oli palattava takaisin sorvin ääreen. Katsokaas millainen vieras tuli isäntänsä mukana kokoukseen iltapäivällä:

Ei stressiä!

Tänään on yksi vuoden valoisimmista päivistä, mutta minä sytytin juuri olkkariin valot ja laitoin tulen kynttilöihin. Meidän ylle saapui nimittäin juuri sade- ja ukkosrintama, vettä tulee kuin saavista kaatamalla...

(karttakuva: Google Maps)

Matalan profiilin päivä

Hollannissa on ollut tänään hiljainen matalan profiilin päivä. Kirvelevä jalkapallotappio yritetään nopeasti unohtaa ja jättää taakse. Uutisissa on paljon tilaa politiikalle (parlamenttivaalit lähestyvät), talouskriisille, ulkomaan uutisille, ja kaikelle muulle millä ei ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa. Hollannilla on vielä yksi matsi edessä, sunnuntaina Portugalia vastaan, mutta harva uskoo joukkueen enää pinnistävän voittoon.

Myös minä vietin matalan profiilin päivää. Aamulla aivan ensimmäiseksi onnistuin pudottamaan toimistolla ison nastataulun suoraan jalkapöydän päälle - voi sitä kipua (ja matalaa kipukynnystä)! Yksin nyyhkin toimistotuolilla surkeaa käpälääni, joka värjäytyi pian siniseksi ja pullistui niin ettei kenkä mennyt jalkaan. Mitään ei ole murtunut ja hyvin pystyy jo kävelemään - tästä lähtien olen varovaisempi hyppivien nastataulujen kanssa!

Iltapäivällä vietimme työkaverin synttäreitä ja tällainen herkku lievitti myös huomattavasti kipua: 

Nyt asettaudun mukavasti sohvalle katsomaan jalkapalloa, käpälä pystyssä. Ja kohtahan se on jo viikonloppukin :-)

(jalkapallokuva: vk.nl)

Kaikki tai ei mitään

Tänä iltana jännätään telkkarin äärellä: miten käy Hollannin jalkapallojoukkueen pelissä Saksaa vastaan? "Kaikki tai ei mitään, mielenkiintoisin peli vuosiin" otsikoi De Volkskrant. Kollektiivisessa muistissa oleva kahden vuoden takainen jalkapallomenestys näkyy ja kuuluu. Viime lauantainen tappio Tanskaa vastaan on lähestulkoon unohdettu, tänään lähdetään puhtaalta pöydältä.

"Robbenille maistuvat saksalaiset raakana: Me olemme parempia" kertoo De Telegraaf.
Odotamme jännityksellä.

***

Minun ohjelmassa on tänään kiireinen vapaapäivä: muuttolaatikoiden haalimista, pakkailua, siivoamista, kampaaja. Nyt onkin niin että vapaapäivät ja viikonloput huhkitaan ja töissä levätään - siellä aletaan jo vähän rauhoittua kesäkauteen. Tällä viikolla on kauden viimeiset konsertit, sitten taukoa syyskuulle asti. Teen valmisteluja ensi kautta varten ja siinä lomassa ehdin myös testailla webcamia Karinin kanssa:

Naurusta ei ole puutetta meidän kahden huoneessa ;-D
Jännittävää keskiviikkoa!