Skotlannin reissu - osa 2

Viime viikko aherrettiin Inverewe Gardenissa. Puutarha on aivan mieletön kokoelma eksoottisia kasveja ja puita ympäri maailmaa, monta kertaa piti hieraista silmiä kun vastaan tuli mitä kummallisempia kasveja, joiden kuvittelisin kasvavan vain eteläisemmillä leveysasteilla (tai kasvitieteellisissä puutarhoissa). Kasveja keräsi puutarhaan 1860-luvulta alkaen sen perustaja, Osgood Mackenzie. Puutarha on nykyisin National Trust for Scotlandin omistuksessa ja sitä hoitaa kuuden puutarhurin joukko. Alue on suuri (puutarha itse noin 20 hehtaaria ja lisäksi sen ympärillä suuret alueet metsää), joten ei ole mikään ihme että sinne haetaan säännöllisesti vapaaehtoisia avustamaan. Kasvit ja puut menestyvät alueella leudon golfvirran ansiosta.

Ja kas, vastaan tuli palmupuitakin! Huomatkaa kuvassa viikon tärkein asuste: hyttysverkko. Ilman verkkoa en olisi selvinnyt hengissä - tämä ei ole liioittelua. Luoteis-Skotlannin "erikoisuutena" on nimittäin pieni musta kärpänen, midgie (tai highland midge), joka jahtaa miljoonien muiden lajitovereidensa kanssa erityisesti ihmisten verta. Joinakin päivinä näitä kärpäsiä pörräsi ympärillä sankkoina pilvinä. Siitä oli nauru kaukana ja kaikista varotoimista (paita housun sisään, sukat lahkeiden päälle, käsineet käteen, verkko päähän) huolimatta sain nelisenkymmentä puremaa, jotka kutisivat ensimmäiset päivät lähes lakkaamatta. Vyötärön seudulla koreilee edelleen kymmenkunta punaista pistettä!

Viikon toinen kiusaus olivat punkit, mutta niiden suhteen päästiin helpolla: meidän ryhmässä todettiin (löydettiin) vain kaksi punkinpuremaa ja ne punkit saivat nopeasti kyytiä.

Puutarhan keskellä on tämä vuonna 1937 valmistunut komea talo, jossa asui aikoinaan puutarhan perustajan Osgood Mackenzien tytär Mairi. Pääsimme viimeisenä päivä kurkistamaan sisälle tyhjillään olevaan taloon. Talo on päässyt pahasti rappeutumaan ja odottaakin parhaillaan peruskorjausta (ja rahaa mikä peruskorjaukseen tarvitaan).

Tässä kuvassa näkyy meidän "toimisto" eli alppiruusu-viidakko.
Kaadetut oksat ja juurakot poltetaan.

Metsässä vakioseuralaisina olivat ihmisiä pelkäämättömät punarinnat

Viimeisenä päivänä pääsimme opastetulle kiertokävelylle puutarhaan. Siellä tuli vastaan tämä jättigunnera, jonka alle mahtui seisomaan.
Puutarhassa voisi kierrellä tuntikausia, nähtävää on todella paljon. Siellä kävikin aika paljon turisteja, jo ensimmäisenä päivänä näin parkkipaikalla kaksi hollantilaista turistibussia. Vastaan tuli myös paljon saksalaisia, amerikkalaisia ja espanjalaisia ryhmiä - espanjalaiset erotti jo kaukaa iloisen papatuksen ansiosta ;) Mikäli liikutte Skotlannin luoteisrannikolla niin tämä puutarha on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka!

Puutarha sijaitsee niemessä ja niemennokasta avautui aivan kuin suomalainen järvimaisema! Täällä nähdään kuulemma usein saukkoja ja näätiä (ei tullut vastaan).

Se oli hieno viikko, hieno kokemus. Oli kiva tehdä jotain aivan muuta kuin istua tietokoneen takana toimistolla. Mutta oli se myös rankkaa ja uuvuttavaa tällaiselle puutarhaummikolle, joka ei ole tottunut fyysiseen työhön eikä työkaluihin. Mutta ihan hyvin pysyi saha ja raivaussakset (ne oli vielä Fiskarsin!!) kädessä ja siinähän sitä oppi tehdessä.

Ensi kesän leirit tulevat loppuvuodesta nettiin, voi olla että innostun lähtemään uudelleen. Vaihtoehtoja on monia, ympäri Brittein saaria.
Mutta nyt lomailen Hollannissa, ensi viikkokin on vielä vapaata! :D

Skotlannin reissu - osa 1

Edinburghin linna

Terveisiä Skotlannista! Olin viikon verran vapaaehtoistyössä Skotlannin luoteisrannikolla, keskellä ei mitään. Työpaikkana oli 1800-luvulla perustettu puutarha metsineen ja viikon suurin urakka oli suurten alppiruusupuskien raivaus juurineen. Työleiri alkoi ja päättyi Edinburghissa, tässä ensin muutamia kuvia sieltä, matkan varrelta sekä vapaapäivän vaellusreissulta. Itse puutarhasta teen vielä toisen postauksen kunhan saan kukkakuvat järjestykseen, kuvia tuli otettua niin paljon!

Piipahdus Edinburghilaisessa pubissa

En oikein vieläkään tiedä mitä Edinburghista ajattelisin. Olen käynyt siellä nyt kaksi kertaa ja se on upea kaupunki, mutta jokseenkin kolkko. Megasuuret turistilaumat, varsinkin Edinburghin linnassa, toivat lähinnä mieleen Amsterdamin ylikansoitetun keskustan, teki mieli juosta pakoon! Löysin kyllä muutamia hauskoja pubeja ja kahviloita, kivan puiston ja mielettömän kasvisravintolan. Ehkä en ole vielä osannut oikeille kulmille tai en ole ollut oikeassa seurassa ymmärtääkseni miksi niin monet kehuvat kaupunkia maasta taivaaseen?

Edinburgista lähdettiin matkaan kohti Invernessiä tällä minibussilla, joka toimi meidän ryhmän kulkuvälineenä koko viikon ajan. Meitä oli yhteensä kymmenen henkeä: viisi englantilaista, neljä skottia ja minä. Ryhmän ikähaarukka oli 19-65 v. mikä olikin mukava juttu; meitä oli moneen lähtöön, monenlaisella taustalla ja kokemuksella.

Matkalla halki Skotlannin saimme mennen tullen ihastella uskomattomia maisemia. Tämän kuvan nappasin taukopaikalla Killiecrankiessa.
Työviikon kolme ensimmäistä päivää vietimme alppiruusupuskissa. Se oli rankkaa! Ainakin näin toimistotyöläiselle, joka ei ole tottunut fyysiseen työhön. Puskien leikkuu, sahaus ja kantojen kaivaminen maasta sujui kuitenkin aika joutuisasti ja saimme raivattua kohtalaisen suuren alueen.

Vapaapäivänä kävimme muutaman tunnin vaelluksella lähellä sijaitsevalla Fairy Lochs-alueella. Tämä on sitä Skotlantia mistä niin tykkään! Ympärillä vain tuuli, jylhät kukkulat ja kalliot.

Kukkuloilta löytyy myös traaginen onnettomuuspaikka: 13. kesäkuuta 1945 Yhdysvaltain ilmavoimien kone syöksyi täällä maahan, kaikki 15 koneessa ollutta menehtyivät. Onnettomuuden syytä ei ilmeisesti edelleenkään tiedetä. Kallioon laitetun muistolaatan lisäksi paikalta löytyy koneen osia, ne on jätetty paikoilleen. Kaikkein traagisinta tässä taisi olla se, että sota oli jo päättynyt ja kone oli matkalla kotiin :(

Minä pidin pienen tauon kivikasan vieressä. Tässä vaiheessa kengät ja housut olivat vielä aika puhtaat - tauon jälkeen maasto muuttui mutaiseksi ja siihen liejuun upposi yhden jos toisenkin kenkä nilkkaa myöten...

Vaelluksen jälkeen kiertelimme lähistöllä katselemassa. Gairloch-kylästä löytyi kaksikin kunnon hiekkarantaa. Sää ei tosin suosinut auringonpalvojia ;)
Venekuva on puolestaan meidän lounaspaikasta - söimme kunnon pubilounaan pikkuruisessa kylässä jonka nimen olen unohtanut. Noita kyliä kun riitti, meni laskut sekaisin! Laskuvesi on tässä jättänyt kalastusveneen kuiville.

Vapaapäivän kruunasi ceilidh-ilta kyläntalolla. Siellä pistettiin itse kukin jalalla koreasti! :D Musiikista huolehti kolmen hengen bändi ja kaikki paikalla olijat (lähemmäs 200 henkilöä sis. lukuisat turistit!) tanssivat yhdessä perinteisiä seuratansseja. Vähän niinkuin vanhojen tanssit mutta kansanmusiikin säestyksellä ja rempsakalla otteella. Ja tällaiselta se näytti ja kuulosti:

Kyllä meillä oli Hauskaa isolla H:lla! Harva osasi askeleita etukäteen, mutta se ei haitannut sillä ennen jokaista tanssia saatiin opastus bändin jäseniltä. Taisin tanssia kaikkia biisit lukuunottamatta tätä minkä filmasin kameralla. Tällaista ohjelmaa kun sitten saisi omiin häihin (kunhan on niiden aika)!!

Seuraavassa postauksessa sitten kuvia kukista ja puutarhasta!

Hollanti hiljenee

loman viettoon sekä Malaysia Airlines MH17-lennon uhrien muistamiseen. Lisätietoja uhreista on tullut pitkin päivää, kurkkua kuristaa uutisia seuratessa. Liput ovat tänään liehuneet puolitangossa ja ympäri Hollantia (sekä netissä) voi jättää surunvalittelut eri rekistereihin.

Hiljaista on muutenkin, paitsi rannoilla ja Amsterdamin keskustassa. Kaikki koululaiset ovat lomalla, töissä on puhelin lakannut soimasta ja aamulla sähköpostilootassa ei ole yhtään uutta viestiä. Minulla on vielä muutama työpäivä ennen paussia. Ensin on kuitenkin edessä lämmin viikonloppu:

Ja huomenna tulee Tony taas pitkästä aikaa kotiin, hetkeksi. Lämmintä kesäviikonloppua.

Reissussa

Kesä on karannut jo heinäkuun puolelle! Vuoden ensimmäiseen puolikkaaseen on mahtunut niin paljon. Kauheasti (liikaa) töitä, etäsuhdetta, yksinoloa, hauskoja kohtaamisia, uutta opittavaa. Mutta myös huolta - Tonyn molemmat vanhemmat ovat hyvin sairaita, mistä johtuen Tony on reissannut viime kuukaudet aktiivisesti Hollannin ja Irlannin väliä. Seuraava lähtö sinne suuntaan on keskiviikkona, tällä kertaa hieman pidemmäksi aikaa. Minä lähden toivon mukaan elokuun lopulla mukaan.

Kaikkein parasta tänä (alku)vuonna on ollut mahdollisuus matkustamiseen. Reissujen odotus, valmistelu, uusiin paikkoihin tutustuminen, akkujen lataus, valokuvien katselu ja muistelu matkan jälkeen. Viimeisin reissu oli viime viikolla; loma Kreetalla siskon ja siskontytön kanssa. Miten hyvää teki rentoutuminen, hyvä seura ja ruoka, lämmin aurinko iholla. Näitä kuvia tulen katselemaan vielä usein tulevina kuukausina ja ensi talvena. Harmi ettei sitä valoa ja lämpöä saanut mukaan pulloon!

Huomenna on edessä paluu toimistolle. Kolme viikkoa töitä, sitten Skotlantiin. Kesä jatkuu.

Päivystystä ja jalkapalloa

Perjantaina pidin vapaapäivän toimistolta ja puin päälleni Punaisen Ristin työasun. Vuorossa oli ensiapupäivystys koululaisten urheilupäivänä. Kulkuneuvoksi päivystyspaikalle saimme kollegan kanssa Punaisen Ristin pyörät ja poljimme niillä Amsterdamse Bos-puistoon. Siellä järjestettiin kenttäjuoksukilpailu ja me parkkeerasimme kentän laidalle. Tarvittaessa pääsi pyörällä avustamaan juoksureitin varrelle.

Suurin osa avustettavista löysi itse tiensä meidän teltalle. Välillä syntyi jonoa ovelle!

Hieno päivä ja niin paljon tuli taas opittua! Kokemusta kertyi roppakaupalla.

Nuoret koululaiset olivat jakaantuneet päivän ajaksi ympäri Amsterdamia eri kilpailutapahtumiin. Loppupäivästä kaikki palasivat vielä Olympiastadionille loppujuhlaan. Juhlasta en ottanut kuvia, mutta stadionista kylläkin. Täällä järjestettiin kesäolympialaiset vuonna 1928. Stadionille mahtuu Wikipedian mukaan 65 000 henkeä.

Siinäpä sopiva aasinsilta parhaillaan meneillään olevaan urheilutapahtumaan, jalkapallon MM-kisoihin. Perjantain muikeaa yllätys-megavoittoa on täällä mediassa hehkutettu mielin kielin. Neljän vuoden takainen kirvelevä finaalitappio ei ollut unohtunut, perjantaina kostettiin Espanjalle korkojen kera. Jalkapallo on täällä iso juttu, joten:

kuva täältä

"Epäuskoa Espanjassa, euforiaa Hollannissa": (kuva täältä)

Jännityksellä odotellaan seuraavaa peliä!

Helle ja kesä!

Meillä oli eilen vapaapäivä, toinen helluntaipäivä. Siinäpä vasta hyvä alku viikolle :D Miksei joka maanantai voi olla vapaapäivä? Minulla ei ollut heilaa helluntaina, tai no, heila on Irlannissa tällä hetkellä. No ei siinä muuta kuin ulos helteeseen, pyörän selkään ja tutustumaan lähiympäristöön.

Ja mikäs täällä on pyöräillessä kun on tasaista. Kuvissa ei näy muita, mutta kyllä tuolla poluilla oli välillä ruuhkaakin varsinkin kun Ranskan ympäriajaja-wannabet pyyhälsivät laumoittain ohitse.
Alkumatkasta tuli vettä, alkoi aivan tyhjästä joten jouduin odottelemaan kymmenisen minuuttia puun alla ennenkuin pääsin jatkamaan matkaa. Lämpöä oli lähes +30C eikä sade yhtään viilentänyt.

Joen varresta, pusikon suojasta löytyi yllättäen tällainen terassi. Tänne pitää päästä uudelleen!

Loppumatkasta tuli vastaan tämä äkäinen - tai ainakin äkäisen näköinen - kissa. Ilmeisesti olin eksynyt hänen polulleen. Siinä mulkoiltiin hetki toisiamme ja jatkettiin sitten päinvastaisiin suuntiin.

Illalla grillailtiin ystävien luona ja pääsin Tom-kissan kanssa samaan kuvaan. 

Ihana Tom, ihana kesä. Hyvä mieli!

Kesän alku Suomessa

Takana rauhallinen viikko Joensuussa! Paljon syömistä ja kahvin juontia, parin kaverin tapaamista, pyöräilyä ja laulua laulurinteellä yli 5600:n lapsen ja suuren yleisön kanssa. Kesä on näin virallisesti avattu ja toivotettu tervetulleeksi!

Perjantaina, laulurinnepäivänä, satoi koko päivän, muuten reissun aikana olikin hyvä ja lämmin sää. Ja mikä tuoksu! Kesä, metsä, puhdas ilma.

Kaunista Joensuuta

Sunnuntaina vierailin kaverin mökillä. Siellä oli niin kaunista ja rauhallista. Paikka kuin postikortti.

Reissulta lähti mukaan kaikenlaista perinteistä kuten ruisleipää, Muumi-kirja, lehtiä, äidin herkkukakkuja ja sitruunapippuria. Ja tämä pahan päivän varalle:

Poissaollessa luonto oli vihertynyt täällä Amsterdamissa entisestään ja ostarille oli ripustettu kilometreittäin oransseja viirejä. Oranssihysteria on alkanut ja ensi viikolla alkavat pelitkin. Pitääpä kaivaa kaapin pohjalta neljän vuoden takainen oranssi t-paita siltä varalta että Hollanti pärjää hyvin ;)