Skotlannissa (2)

Valmiina töihin! (huom. Nokian aina yhtä tyylikkäät kumpparit)

Festivaalityöt alkoivat torstaina. Minun homma oli stewarding eli paikoillaan hengailu ja festarikansan silmälläpito yhdessä vartiointifirman kanssa. Eli ei siis mitään kovin glamouria hommaa. Tein yhteensä kaksi kuuden tunnin työvuoroa, torstaina ja lauantaina. Homma oli loppujen lopuksi aika ookoo juttu: meitä oli molemmilla kerroilla reilu 10 hengen tiimi ja päivystettävä paikka vaihtui reilun tunnin välein. Näin pääsin näkemään festaria monesta kulmasta: päivystin mm. molemmissa teltoissa, backstage-sisäänkäynnillä ja myyntiteltoilla. Palkaksi sain (ylisuuren) t-paidan, vapaalipun festivaalialueelle ja ruoan.
Mitään ongelmia en bongannut työvuoroissa, tosin lauantaina vuoron päätyttyä huomasin eksyneen pikkupojan ja toimitin hänet poliisien huostaan. Ja hetken kuluttua näin hätääntyneen äidin laukkaavan poliisien koppia kohden eli happy end oli siinäkin tarinassa :-)

Festarin musiikista en tiennyt paljoakaan etukäteen, mitä nyt joitakin biisejä kuuntelin netistä. Mielessä kalvoi pieni pelko siitä, että ohjelmassa olisi vain perinteistä säkkipillimusiikkia, mutta tämä pelko oli aivan turha - näin sellaisen marssivan säkkipilliyhtyeen vain torstai-iltana, muuten musiikki oli lähes pelkästään (osittain kansanmusiikkivaikutteista) pop/rockmusiikkia.

Torstain pääesiintyjä oli skottibändi The Proclaimers. Tunsin heiltä entuudestaan vain yhden kappaleen, I'm Gonna Be (500 miles). Nämä herrat vetivät hyvän show:n ja saivat koko teltan väen hyppimään tasajalkaa ;-D

Itse tykästyin kovasti kahteen skottibändiin, ensimmäinen on nimeltään Mánran. Pop/rockia gaelin kielellä! Ja tosi komeita ovat kanssa, hih. Tässä teille musiikkimaistiainen tekstin kanssa, koettakaapa laulaa mukana:




Toinen bändi taas on Skerryvore. Saa jalan vipattamaan ja säkkipilli on mukana menossa. Tykkään !!

***

Perjantaina ehdin käymään viereisellä saarella nimeltä Harris. Bussimatka kesti noin tunnin, reitti kulki vuorten ylitse. Aivan henkeäsalpaavat maisemat. Söin lounasta pikkuruisessa kylässä nimeltä Tarbert. Siellä näin tällaisen sekatavarakaupan - aika mielenkiintoinen, eikö ;-)

Kylän päivän tapahtuma taisi olla lautan saapuminen. Tämä lautta olisi kuljettanut Skye-saarelle. Ehkä sitten ensi kerralla?

Sunnuntaina matkustin lautalla takaisin Ullapooliin ja siitä eteenpäin bussilla Invernessiin. Istuin pari tuntia lautan kannella merta ja pilviä katsellen. Siinä yksi matkan kohokohtia.

Maanantaina Flybe lennätti kotiin Amsterdamiin. Vähän oli haikea olo, olisin mielellään jatkanut reissua vähän pidempäänkin. Jäi niin monta kylää ja saarta näkemättä. Onneksi on valokuvat ja muistot hauskasta viikosta, ja kokemusta rikkaampi olo. Ehkä joku vuosi taas uudelleen?

Skotlannissa

Inverness

Paljon terveisiä Skotlannista! Matka meni ihan nappiin, jopa säänkin puolesta. Sadetta sain niskaan vain Amsterdamissa lähtiessä, sekä ensimmäisenä aamuna Invernessissä. Aurinko porotti sen verran että naama alkoi punottaa ;-D

Kyllä siellä on kaunista. Nautin niin paljon puhtaasta ilmasta, merituulesta, vuorista, hiljaisuudesta. Yksin matkustaminenkaan ei ollut hullumpaa, ainoana miinuspuolena voisin mainita sen, että joutuu iltaisin syömään yksin! Lounastaminen tai kahvittelu ei niin vaivannut, vain se illallinen! Suuri plussa taas oli se, että tutustuminen muihin matkaajiin/paikallisiin kävi todella helposti. Tapasin paikallisten lisäksi reissaajia Etelä-Afrikasta, Uudesta-Seelannista, Itävallasta, Saksasta, Norjasta, Ruotsista, Englannista ja tietenkin muualta Skotlannista. Ja juttu luisti! Yhden saksalaisen tytön kanssa vähän ystävystyttiinkin.


Tässä matkan ensimmäisiä kuvia. Ehdin Stornowayn lisäksi nähdä vähän muitakin paikkoja Lewis- ja Harris-saarilla, bussilla oli helppo kulkea.

Tämä lautta vei Ullapoolista Stornowayhin

Hei hei Ullapool!

Stornoway

Ylhäällä Stornoway gaelin kielellä

Tuosta gaelin kielestä ei sitten ottanut yhtään selvää. Kuulin sitä myös puhuttuna ja laulettuna, ihan meni yli hilseen.

Paikallinen Stonehenge eli
"Callanish Standing Stones"

Rauhaa ja avaraa hiljaisuutta

Lewis-saaren länsirannikolta löytyy tällaisia
vanhoja kivitaloja, kylän nimi on Gearrannan Blackhouse Village

Hebridean Celtic Festival missä olin vapaaehtoistyössä alkoi keskiviikkona. Tämä näkyi myös katukuvassa, sieltä ja täältä kuului monenlaista musiikkia, taisi jossain nurkassa seisoskella säkkipillinsoittajakin.

Nämä sievät tyttöset pistivät ryhmänsä kanssa kadulla tanssiksi - sain pienen pätkän videolle. Gaelilaista tanssia siis. Lisää festivaalista pian kunhan saan valokuvat järjestykseen. Diddldi-dii!

Epävakaata

Kesäloma on alkanut varsin epävakaissa tunnelmissa. Tony tuli perjantaina puolikuolleena töistä kotiin, oli tehnyt maanantaista asti töitä kellon ympäri. Kotona odotti kaikenlaista purettavaa ja korjattavaa, ja kun yksi asia menee pieleen niin sitten näyttää menevän loputkin... Kylppärin betoniseinään ei saakaan (toistaiseksi) porattua reikää, sitten on tavarat kateissa, Riitalla on kuulema ihan liikaa krääsää, ei mahdu liikkumaan. Yhden kinan päätteeksi totesin että "koska olen nainen, minulla on oikeus omistaa enemmän tavaraa". Ja tätä rataa. Tänä viikonloppuna onkin kiroiltu harvinaisen paljon. Kirjat saatiin sentään hyllyihin ja lähes kaikki laatikot on nyt purettu. Ja lisäksi tänään on tullut jo melkein koko päivän vettä taivaan täydeltä, kuin pisteenä i:n päälle :-(


Mutta hei, äsken käytiin herkkulounaalla läheisessä kuppilassa ja nyt lähden hakemaan varastosta rinkan ja kumpparit. Huomenna lähden Skotlantiin ja blogi pitää taukoa viikon verran.

P.S. Bikineitä ja aurinkorasvaa ei tarvitse pakata mukaan, tässä ensi viikon Stornowayn sääennuste:

Aurinkoisempaa ja hyväntuulisempaa viikkoa teille!

Kotiutumista

Näkymä kotitalon edustalta

Kotiutuminen jatkuu mukavaan malliin. Asunnon läpi voi nyt jo itse asiassa kulkea kompastumatta kertaakaan muuttolaatikoihin!

Vietin tänään helteistä vapaapäivää; purin lisää laatikoita, istutin pari kukkasta ruukkuihin, kävin kaupungilla. Vieläkin tarkenee hihattomassa paidassa vaikka kello on jo kymmenen illalla, ollaan kuin Etelä-Euroopassa :-)

Takapiha ja makuuhuoneen ovet

Pieni etupiha ja naapuruston kissojen suosima penkki

Olen nähnyt täällä jo viisi kissaa ja tutustunut paremmin yhteen oranssivalkoiseen. Se kun kuikuili jo aamulla etupihan ovesta sisällekin. Kissateema jatkuu meillä olohuoneessakin tämän uuden tyynyliinan siivittämänä (H&M), en voinut vastustaa, hihhih!

Nyt on enää kaksi työpäivää jäljellä ja sitten alkaa kolmen viikon loma. Päivä kerrallaan mennään, kovasti on tekemistä niin töissä kuin kotonakin. Ja siinä välissä nautin kesästä :-)

Terveisiä lännestä

Uudet ja vanhat, sulassa sovussa

Nyt on muutettu! Eilen jätettiin itä-Amsterdam taakse ja ajettiin tavarat länteen.

Tavaroiden raahaus sujui sulavasti kuuden hengen tiimillä. Tänään saatiin jo aika paljon purettuakin ja asennettua. Nyt ajattelin tässä loppuillan vain uupuneena istuskella ja ihmetellä. Ja ehkä katsoa vähän jalkapalloakin. Väsynyt mutta onnellinen!

Lomaa laatikoista

Elämä on täällä kovin muuttolaatikkokeskeistä. Huoneet täyttyvät lukemattomista laatikoista, päivästä toiseen saa väistellä ja kompuroida. Vielä viikko!

Eilen sain kuitenkin mukavan paussin laatikkoelämään. Kävin vierailemassa Tonyn luona Bergen op Zoomissa (piste A yläkuvassa), hän asuu siellä viikot työnsä vuoksi. Miten kaunis ja historiallinen kaupunki! Ja rauhallinen ja hyvin siisti.

Kiertelin kaupungilla kaikessa rauhassa kuin turisti konsanaan ja illalla istuttiin terassilla, lämmin sää suosi. Bergen op Zoomiin on Amsterdamista kahden tunnin junamatka.

Vapaata kesti valitettavasti vain yhden päivän verran, tänään oli palattava takaisin sorvin ääreen. Katsokaas millainen vieras tuli isäntänsä mukana kokoukseen iltapäivällä:

Ei stressiä!

Tänään on yksi vuoden valoisimmista päivistä, mutta minä sytytin juuri olkkariin valot ja laitoin tulen kynttilöihin. Meidän ylle saapui nimittäin juuri sade- ja ukkosrintama, vettä tulee kuin saavista kaatamalla...

(karttakuva: Google Maps)

Matalan profiilin päivä

Hollannissa on ollut tänään hiljainen matalan profiilin päivä. Kirvelevä jalkapallotappio yritetään nopeasti unohtaa ja jättää taakse. Uutisissa on paljon tilaa politiikalle (parlamenttivaalit lähestyvät), talouskriisille, ulkomaan uutisille, ja kaikelle muulle millä ei ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa. Hollannilla on vielä yksi matsi edessä, sunnuntaina Portugalia vastaan, mutta harva uskoo joukkueen enää pinnistävän voittoon.

Myös minä vietin matalan profiilin päivää. Aamulla aivan ensimmäiseksi onnistuin pudottamaan toimistolla ison nastataulun suoraan jalkapöydän päälle - voi sitä kipua (ja matalaa kipukynnystä)! Yksin nyyhkin toimistotuolilla surkeaa käpälääni, joka värjäytyi pian siniseksi ja pullistui niin ettei kenkä mennyt jalkaan. Mitään ei ole murtunut ja hyvin pystyy jo kävelemään - tästä lähtien olen varovaisempi hyppivien nastataulujen kanssa!

Iltapäivällä vietimme työkaverin synttäreitä ja tällainen herkku lievitti myös huomattavasti kipua: 

Nyt asettaudun mukavasti sohvalle katsomaan jalkapalloa, käpälä pystyssä. Ja kohtahan se on jo viikonloppukin :-)

(jalkapallokuva: vk.nl)

Kaikki tai ei mitään

Tänä iltana jännätään telkkarin äärellä: miten käy Hollannin jalkapallojoukkueen pelissä Saksaa vastaan? "Kaikki tai ei mitään, mielenkiintoisin peli vuosiin" otsikoi De Volkskrant. Kollektiivisessa muistissa oleva kahden vuoden takainen jalkapallomenestys näkyy ja kuuluu. Viime lauantainen tappio Tanskaa vastaan on lähestulkoon unohdettu, tänään lähdetään puhtaalta pöydältä.

"Robbenille maistuvat saksalaiset raakana: Me olemme parempia" kertoo De Telegraaf.
Odotamme jännityksellä.

***

Minun ohjelmassa on tänään kiireinen vapaapäivä: muuttolaatikoiden haalimista, pakkailua, siivoamista, kampaaja. Nyt onkin niin että vapaapäivät ja viikonloput huhkitaan ja töissä levätään - siellä aletaan jo vähän rauhoittua kesäkauteen. Tällä viikolla on kauden viimeiset konsertit, sitten taukoa syyskuulle asti. Teen valmisteluja ensi kautta varten ja siinä lomassa ehdin myös testailla webcamia Karinin kanssa:

Naurusta ei ole puutetta meidän kahden huoneessa ;-D
Jännittävää keskiviikkoa!

Nyt tapahtuu

Työkaveri toi mukanaan tällaisia
herkkuja uuden työsopimuksen kunniaksi

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet yhtä pyöritystä. Ja jännää aikaa. En nyt tarkoita jalkapalloa (oijoijoi miten huono aloitus Hollannilta!) vaan sitä, että me muutetaan kolme viikon päästä!

Satuin 2,5 viikkoa sitten juttusille samassa kerroksessa työskentelevän kollegan kanssa. Kyselin miten muuttovalmistelut toiseen kaupunkiin edistyvät ja kollega kertoi, että koska hänen Amsterdamin asuntonsa ei mene kaupaksi hän laittaa sen vuokralle. Höristin korviani; täällä on aina joku tuttu tai kaverin kaveri joka etsii asuntoa. Jutun edetessä aloin kuitenkin kiinnostua yhä enemmän: kaksi makuuhuonetta, moderni kerrostalo, pienet etu- ja takapiha. Olisiko tämä asunto sopiva meidän pienelle kolmen aikuisen perheelle?

Pari päivää myöhemmin menimme Timon kanssa katsomaan. Asunto on vähän pienempi kuin missä me nyt asutaan, mutta moderni, hyvin eristetty. Tuplalasit ikkunoissa. Ei opiskelijanulikoita naapureina. Hmm. Parin päivän kuluttua uudelleen Tonyn kanssa. Kyllä! Mielellään!

Sitten alkoi pyöritys ja jännitys, pennien laskeminen, osoitteenmuutos, muuttolaatikoiden keräys, sopimuksen allekirjoitus. Kauhea pakkaus, tavaroiden läpikäyminen, pois heittäminen, myyminen, listojen teko. Vielä muutama viikko ja sitten me mennään.

Alkuvaiheessa iski myös jonkinlainen muutoksen pelko, vaikka muutamme vain toiselle puolen Amsterdamia, ei sen kauemmas. Nyt on hyvä ja innostunut, tosin väsynyt, olo.

Kesäkuun alkuun on kertynyt myös monenlaista muuta tapahtumaa ja menoa. Niistä tässä muutamia retrokuvia. Ei voi valittaa että olisi tylsää, nyt tapahtuu ja kaikki vielä samaan aikaan!

Kävin torstai-iltana Mahler Chamber Orchestran konsertissa Muziekgebouw:ssa. Kylläpä soittivat hyvin!

Konsertin tauolla

Katselua yläkerrasta lasin läpi alakertaan

Holland Festival edustettuna salin seinällä

Perjantainäkymä toimiston ikkunasta. Satoi vettä
vaakatasoon, tuuli kuin viimeistä päivää.

Perjantai-iltana matkustin vielä tuulisempaan
Haagiin tapaamaan vanhaa työkaveria.

Lauantai-iltana istuin teatterissa Leidsepleinillä.

Tällekin päivälle sattui vielä yksi mukava meno: tapasin serkkuja, jotka olivat tulleet Amsterdamiin viikonlopuksi.
Odotan jännityksellä mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Toivotaan että suotuisa kesätuuli puhaltaa eteenpäin.