Kammottavaa

Olipa kammottava päivä. Aamulla koin jokaisen ratikkamatkustajan painajaisen eli en päässyt omalla pysäkillä ulos ratikasta. Juutuin ujon japanilaistytön taakse joka ei uskaltanut painaa väkijoukon läpi tarpeeksi nopeasti. Ovet sulkeutuivat ja ratikka seisoi pysäkillä. Huusin vaunun puolivälistä kuskille kaksi kertaa Mag de deur nog open, mutta tämä ei kuullut/halunnut kuulla mitään. Pöyristyttävintä oli ettei kukaan kanssamatkustajista välittänyt pyytöä eteenpäin kuskille: puolet tuijotti ulos ikkunasta, toinen puolikas minua.
Thanks guys!
Onneksi seuraavalla pysäkillä kävi parempi tuuri ja pääsin ulos.

Kymmenen maissa hengästynyt kollega saapui töihin ja kertoi että Musiikkitalon edessä olevassa kanavanpätkässä kelluu ruumis. Ja niin todella kellui. Paikalle saapui pian parikymmentä poliisia, kaksi sukeltajaa, poliisivene, nosturi, pakettiauto ja kunnon CSI-henkilökunta eristysnauhan ja suuren sinisen teltan kanssa. Seurasimme aitiopaikoilta operaatiota ruumiin nosto. Jännäsimme ruumiin näkemistä, mutta ei se ollutkaan sen kummempaa - se oli vain tuntemattoman miehen hylätty keho, hylsy, kuori. Henki ja sielu olivat jo muualla.

Luin äsken netistä että miehen henkilöllisyys on saatu selville. Tapahtumaan ei ilmeisesti liity rikosta, vaan kyseessä on luultavimmin traaginen hukkumiskuolema.

Iltapäivälla soitti Timo ja kertoi että yläkerran katon läpi vuotaa vettä meidän portaikkoon. Kyseessä on ulkoportaikko, mutta kuitenkin. Omistajalle on ilmoitettu ja nyt odotellaan (taas) vakiokätyrin ilmaantumista paikalle voivottelemaan ja toistelemaan lempilausettaan Welkom in Amsterdam. Helkkarin helkkari!

Illalla lähdin epäluuloisena uudelle balance-tunnille - ties vaikka tämä päivä olisi saanut jonkun kammottavan päätöksen kuntosalilla. Muuten menikin ihan ok mutta minun takana rehki mies jolla oli kauhean pitkät varpaankynnet. Hyi hitto!