Kohta mennään taas

Perjantaina rysähtää käyntiin Sinfoniettan uudenvuodenkiertue fado-laulaja Cristina Brancon kanssa. Silloin ovat orkesterin herratkin siisteinä, suittuina ja parrat ajeltuina ajoissa lavalla (kuten itse ilmoittavat ylläolevassa filmissä), sillä kauniista Cristinasta tykätään kovasti.

En tunne itse paljonkaan fado-musiikkia. Olenkin nyt viime aikoina kuunnellut Brancon levyä ja vähän juutuubaillut ja ooh miten kauniista musiikista onkaan kyse.
Fado on peräisin 1820-luvulta ja se on portugalilaista, surumielistä kansanmusiikkia. Soveltuu siis myös hyvin synkälle ja melankoliselle suomalaiselle luonteelle.

Portugalilainen Cristina Branco on yksi tämän hetken kuuluisimmista fado-laulajista. Hän on toistamiseen Sinfoniettan vieraana, edellisestä kerrasta on kuusi vuotta. Tällä kertaa ohjelmassa on fadon lisäksi myös Debussyä, Cole Porteria, Bob Dylania ja Robert Schumannia eli aika jännittävä sillisalaatti. Lisäjännitystä tuo se että rouva Branco ei osaa lukea ollenkaan nuotteja - harjoitukset ovatkin kuulemma totuttelua puolin ja toisin.

Minä lähden kiertueelle mukaan ensi viikolla: konsertit ovat Rotterdamissa, Amsterdamissa, Eindhovenissa ja Tilburgissa. Se tietää taas junassa ja autossa istumista ja huoltoasemakahvia. Mutta eipähän ole sitten aikaa kököttää synkän pilven alla :-)

Mutta kuunnelkaa ihmeessä fadoa - suosittelen!