Osittainen stressitartunta

Konserttimestarin kukat

Thank God rauhallisista viikonlopuista. Oli ihan hullu viikko töissä juuri alkaneen konserttikiertueen vuoksi. Minä toimin milloin minäkin assistenttina ja juoksutyttönä, ja yritin olla saamatta "stressitartuntaa". Varsin vaikeaa pysyä rauhallisena kun toiset juoksevat ympäriinsä päättöminä kanoina ja kukkoina.

Torstaina oli sarjan ensimmäinen konsertti Eindhovenissa. Sain sieltä muistoksi nämä kukat, konserttimestari ei ottanut mukaansa. Ajoin työkaverin kanssa konsertin jälkeen vielä toimistolle tekemään viimeiset matkavalmistelut, ja kello oli puoli kaksi yöllä kun lähdimme kotiin.

Sinfonietta lensi aikaisin perjantaiaamuna Tukholmaan. Nämä kuvat ovatkin Konserthusetin konsertista. Näyttelijä Jeroen Willems tulkitsee tässä monologina Alban Bergin rakkauskirjeisiin perustuvaa tekstiä. Hän on opetellut monologit englanniksi ja saksaksi, ruotsinkielinen käännös heijastetaan suurelle kankaalle orkesterin taakse.

Jeroen Willems

Ja hei, minä ostin tuon viinilasin sekä karahvin aiemmin tällä viikolla! Ovat näköjään päässeet ehjinä Tukholmaan!

Viimeisenä teoksena on hollantilaisen nykysäveltäjä Michel van der Aan teos soolosellolle, jousiorkesterille ja filmille. Sellistin (Sol Gabetta) takana olevalle suurelle valkokankaalle heijastetaan Amsterdamin metsässä kuvattu lyhytelokuva, jossa on päähenkilönä vanhempi nainen - sellisti itse tulevaisuudessa.

Orkesteri matkasi eilen aamulla Luxemburgiin. Kuulin iltapäivällä että muusikot olivat saapuneet perille, mutta osa matkatavaroista ei... Viimeiset kuulumiset sain tuntia ennen konsertin alkua - puuttuvien tavaroiden (mm. tuo valkokangas) oli määrä saapua konsertin ensimmäisen puoliskon aikana joten teknikoilla on juuri ja juuri tarpeeksi aikaa virittää se lavalle. Huh! Sujuikohan kaikki hyvin..? Perästä kuuluu.

Kaiken tuon työsählän välissä ehdin myös harrastaa kulttuuria vapaa-ajalla. Eilen se The King's Speech ja perjantai-iltana kävimme musahistorian ryhmän rouvien kanssa Concertgebouworkesterin konsertissa. Se olikin aika show, sillä lava oli ahdettu aivan täyteen muusikoita ja instrumentteja - olivat näköjään ottaneet koko arsenaalin käyttöön. Hans Werner Henzen kappaleeseen tarvittiin yli sadan hengen orkesteri, johon kuului mm. seitsemän lyömäsoittajaa, kaksi tuubaa, 16 ykkösviulistia, kaksi flyygeliä, kaksi harppua, celesta jne. Vaikuttava kokemus.

Nyt haen lisää kahvia ja rentoilen. Rauhallista sunnuntaita teillekin!

(Tukholman kuvat: Jan-Olav Wedin, konserthuset.se)