Näin meillä

Meillä on saatu nauttia viikon verran kuivasta, tuulettomasta ja viileästä syyssäästä. Pyöräillessäni olen taas saanut perinteiseen tyyliin kauhistella hollantilaislasten pukeutumista - ei hattua, hansikkaita, puoli kinttua paljaana kylmässä viimassa. Tänä syksynä olen myös saanut (jälleen kerran) kauhistella hollantilaisten rakennustaitoja. Meidän kerrostalokompleksi on rakennettu vuonna 2001 ja aiemmin kesällä kuvittelin kuinka mukavan lämmintä täällä on asua talven tullen. Ja kattia kanssa, voi kuinka väärässä olinkaan! Ihan yhtä kylmä täällä on kuin siellä entisessä asunnossa, joka oli rakennettu 1900-luvun alussa. Hollantilaisten lämpöeristystaidot eivät ole kehittyneet sadassa vuodessa millin vertaa. (Tupla)ikkunoista hohkaa kylmä, varsinkin makuuhuoneessa. Onneksi olen kuudentoista Hollannin vuoden aikana karaistunut sen verran, että nukun hyvin viileässä. Ja onneksi meillä on paksu täkki. Kaikkeen ilmeisesti - osittain - tottuu ajan kanssa!

Nyt alkoi vapaa viikonloppu, kirjaimellisesti. Kaikki romanttiset viikonloppusuunnitelmat Tonyn kanssa voi välittömästi unohtaa, sillä tänään ja huomenna Tony viettää aikaansa toisen suuren rakkautensa, Playstationin, seurassa. On Playstation Double Point Weekend, kaikki ansaitut pisteet tuplataan, eli Riitta sanoo kiitos ja näkemiin. Ensin Zumbaan, sitten Timon kanssa glögitreffeille. Huomenna käyn ehkä tutustumassa Zaandamin Primark-vaatekauppaan, tai vingutan Museokorttia. Mutta en istu kotona kuuntelemassa sitä sadatusta ja taktikointia. Adios!