keskiviikko 6. elokuuta 2014

Skotlannin reissu - osa 1

Edinburghin linna

Terveisiä Skotlannista! Olin viikon verran vapaaehtoistyössä Skotlannin luoteisrannikolla, keskellä ei mitään. Työpaikkana oli 1800-luvulla perustettu puutarha metsineen ja viikon suurin urakka oli suurten alppiruusupuskien raivaus juurineen. Työleiri alkoi ja päättyi Edinburghissa, tässä ensin muutamia kuvia sieltä, matkan varrelta sekä vapaapäivän vaellusreissulta. Itse puutarhasta teen vielä toisen postauksen kunhan saan kukkakuvat järjestykseen, kuvia tuli otettua niin paljon!

Piipahdus Edinburghilaisessa pubissa

En oikein vieläkään tiedä mitä Edinburghista ajattelisin. Olen käynyt siellä nyt kaksi kertaa ja se on upea kaupunki, mutta jokseenkin kolkko. Megasuuret turistilaumat, varsinkin Edinburghin linnassa, toivat lähinnä mieleen Amsterdamin ylikansoitetun keskustan, teki mieli juosta pakoon! Löysin kyllä muutamia hauskoja pubeja ja kahviloita, kivan puiston ja mielettömän kasvisravintolan. Ehkä en ole vielä osannut oikeille kulmille tai en ole ollut oikeassa seurassa ymmärtääkseni miksi niin monet kehuvat kaupunkia maasta taivaaseen?



Edinburgista lähdettiin matkaan kohti Invernessiä tällä minibussilla, joka toimi meidän ryhmän kulkuvälineenä koko viikon ajan. Meitä oli yhteensä kymmenen henkeä: viisi englantilaista, neljä skottia ja minä. Ryhmän ikähaarukka oli 19-65 v. mikä olikin mukava juttu; meitä oli moneen lähtöön, monenlaisella taustalla ja kokemuksella.


Matkalla halki Skotlannin saimme mennen tullen ihastella uskomattomia maisemia. Tämän kuvan nappasin taukopaikalla Killiecrankiessa.
Työviikon kolme ensimmäistä päivää vietimme alppiruusupuskissa. Se oli rankkaa! Ainakin näin toimistotyöläiselle, joka ei ole tottunut fyysiseen työhön. Puskien leikkuu, sahaus ja kantojen kaivaminen maasta sujui kuitenkin aika joutuisasti ja saimme raivattua kohtalaisen suuren alueen.

Vapaapäivänä kävimme muutaman tunnin vaelluksella lähellä sijaitsevalla Fairy Lochs-alueella. Tämä on sitä Skotlantia mistä niin tykkään! Ympärillä vain tuuli, jylhät kukkulat ja kalliot.




Kukkuloilta löytyy myös traaginen onnettomuuspaikka: 13. kesäkuuta 1945 Yhdysvaltain ilmavoimien kone syöksyi täällä maahan, kaikki 15 koneessa ollutta menehtyivät. Onnettomuuden syytä ei ilmeisesti edelleenkään tiedetä. Kallioon laitetun muistolaatan lisäksi paikalta löytyy koneen osia, ne on jätetty paikoilleen. Kaikkein traagisinta tässä taisi olla se, että sota oli jo päättynyt ja kone oli matkalla kotiin :(


Minä pidin pienen tauon kivikasan vieressä. Tässä vaiheessa kengät ja housut olivat vielä aika puhtaat - tauon jälkeen maasto muuttui mutaiseksi ja siihen liejuun upposi yhden jos toisenkin kenkä nilkkaa myöten...


Vaelluksen jälkeen kiertelimme lähistöllä katselemassa. Gairloch-kylästä löytyi kaksikin kunnon hiekkarantaa. Sää ei tosin suosinut auringonpalvojia ;)
Venekuva on puolestaan meidän lounaspaikasta - söimme kunnon pubilounaan pikkuruisessa kylässä jonka nimen olen unohtanut. Noita kyliä kun riitti, meni laskut sekaisin! Laskuvesi on tässä jättänyt kalastusveneen kuiville.


Vapaapäivän kruunasi ceilidh-ilta kyläntalolla. Siellä pistettiin itse kukin jalalla koreasti! :D Musiikista huolehti kolmen hengen bändi ja kaikki paikalla olijat (lähemmäs 200 henkilöä sis. lukuisat turistit!) tanssivat yhdessä perinteisiä seuratansseja. Vähän niinkuin vanhojen tanssit mutta kansanmusiikin säestyksellä ja rempsakalla otteella. Ja tällaiselta se näytti ja kuulosti:



Kyllä meillä oli Hauskaa isolla H:lla! Harva osasi askeleita etukäteen, mutta se ei haitannut sillä ennen jokaista tanssia saatiin opastus bändin jäseniltä. Taisin tanssia kaikkia biisit lukuunottamatta tätä minkä filmasin kameralla. Tällaista ohjelmaa kun sitten saisi omiin häihin (kunhan on niiden aika)!!

Seuraavassa postauksessa sitten kuvia kukista ja puutarhasta!

2 kommenttia:

  1. Miten ihanan vihreää ja tuo linna,vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linna on tosi komea ja aivan keskellä Edinburghia. Sieltä käsin on ollut hyvä puolustautua vihollisia vastaan.

      Poista