Keskiviikkomenoja

Tänään on mukavan vauhdikas päivä. Istuin aamulla jo klo 09.30 meidän lastenkonsertissa Concertgebouw:ssa ja sen jälkeen pyrähdin muutamaksi tunniksi toimistolle. Iltapäivällä käväisin kaupungilla ostamassa lahjan työkaverille ja tulin sitten kipin kapin kotiin Midnightin seuraksi. Sitten vähän poseerattiin kameralle ;-D

Mirrin suosikki nukkumapaikka päivisin
on meidän sänky. Iltaisin nokoset vetäistään
mieluiten tuolilla ruokapöydän alla.

 ***

Tänään tipahti postilaatikosta tällainen syntymäpäiväkalenteri, lahja eläinsuojeluyhdistykseltä. Hurraa! Nyt on meilläkin vessassa roikkumassa synttärikalenteri, tämä on varsinainen hollantilaisperinne. Muissa maissa en ole vielä törmännyt vessassa roikkuvaan kalenteriin, ainakaan vielä. Kalenterista voi sitten pöntöllä öö... istuessaan tiirailla että kenenkäs synttärit on seuraavana vuorossa. Kätevää, eikö?

Ruokakaupassa päästin päivän toisen hurraa-huudon: sieltä löytyi spruitjes eli haisulikaalia, siis ruusukaalia! Monen lapsen inhokki, minä kyllä tykkään. Kohta pistän kaalit kiehumaan, saa talo täyttyä muhkeilla kaaliaromeilla ;-D

Ja vielä illaksikin riittää ohjelmaa; menemme koko "perheen" (Timo, Tony ja minä) kesken Paradisoon konserttiin. Siellä esiintyy pop-soulbändi Graffiti6. En tunne muutamaa hittiä (mm. Stare Into The Sun, Annie You Save Me) lukuunottamatta tämän duon musiikkia, mutta eiköhän tuo tule illan myötä tutuksi.

Vauhdikasta keskiviikkoa teillekin!

Kissa kuumalla ikkunalla

Kissa vai Batman?

Näin se vain on viikko vierähtänyt ja taas on sunnuntai! Aika mukava viikko on takana ja toinen mokoma edessä: ensi viikolla viihdytetään meille lomalle saapunutta Midnight-kissaa, käydään pop/rock-konsertissa, baletissa ja lastenkonserteissa. Töitäkin riittää jokaiselle päivälle (kääk!).

Pitäiskö ottaa vielä nokoset...

Joo, ei tästä jaksa nousta.
Niin väsyttää että meni takatassutkin ristiin.

Häntä paukkaa, alkaa jo ketuttaa
valokuvamallina olo

Tämä päivä on luonnollisesti vietetty kotona Midnightia palvellen. Lisäksi olen pelannut kännykällä scrabblea, mihin jäin eilen illalla aivan totaalisesti koukkuun. Aivan kauhea kiire siis. Nyt on taas mentävä - lämmintä sunnuntai-iltaa teillekin!

Uutisia

Rauhallinen viikonloppu. On ollut aikaa olla ja levätä ja lukea lehteä kahvikupposen kera. Eilisessä lehdessä pisti silmään tällainen uutinen:

'Alankomaat on yksi Euroopan saastuneimmista maista'
(ruutukaappaus nrc.nl-uutissivulta)

Artikkelista käy ilmi, että Alankomaissa on Euroopan saastunein ilma, pintavesi sekä maaperä. "Nederland is een vies, grauw land" (Alankomaat on likainen, harmaa valtio), kirjoittaja toteaa. Artikkelissa kumotaan lisäksi paikallisen hallituksen viljelemä väite, että Alankomaat olisi yksi menestyneimmistä Euroopan valtioista kestävän kehityksen saralla.

Tästä sainkin taas lisää vettä omaan haavemyllyyni. Jossain tulevaisuudessa siintää se päivä jolloin pakkaamme tavarat muuttolaatikoihin ja lähdemme. Määränpäänä saattaa olla Skotlanti, vaikka siellä sataakin joka päivä. Tai ainakin melkein. Vielä ei uskalla lähteä, tässä odotellaan ja ollaan jo kauan odoteltukin talouden elpymistä. Ilman työpaikkaa ei ole muuttamista, ainakin toisella on oltava töitä.

Siihen asti vain haaveillaan. Omasta talosta tai ainakin asunnosta, oikeasta, aidosta luonnosta, missä ei ole viivottimella vedettyjä kanavanvarsia vaan jokia ja järviä, metsiä ja mikä ettei vuoriakin. Sitten on myös aika hankkia karvaista perheenlisäystä, kissoja vaikka kaksin kappalein ja vaikka koirakin. On muuten hyvin mahdollista että minusta tulee vanhana sellainen crazy old cat lady ;-D

***

Löytyi netistä eilen hyviäkin uutisia. Huomasin, että pian elokuvateattereihin tulee leffa Puss in Boots, joka on tietenkin nähtävä :-D

kuva täältä

Kissan äänenä on Antonio Banderas ja netistä löytyi muutamia loistavia mainoskuvia, haha! Ei muuta kuin mukavaa sunnuntai-iltaa ja miau!

kuva täältä

Elokuvan ensi-ilta
kuva täältä

kuva täältä

6

Nyt on meneillään konserttiputki - saan kuulla viikon sisällä kuusi konserttia! Viime perjantaina Sinfonietta Muziekgebouw:ssa, sitten sunnuntaina kaksi lastenkonserttia Leidenissä ja maanantaina menin vielä kuuntelemaan Radion sinfoniaorkesteria (siis Suomesta!) Concertgebouw:n. Ohjelmassa oli Lisztiä, Mahleria ja (tottakai) Sibeliusta.

Olin odottanut tätä konserttia jo kauan, täällä ei todellakaan kuulla usein suomalaista orkesteria. Lipun hankinnan olin kuitenkin jättänyt viime tippaan halvemman lipun toivossa (hinnat vaihtelivat € 39,- ja € 95,- välillä...), mutta ei, last minute-pääsyliputkin maksoivat € 40,-! Minusta aika kallista, varsinkin ottaen huomioon ettei sali ollut läheskään täynnä. Ystävällinen työkaverini kuunteli siinä sitten jonkin aikaa tuskailuani ja päätti soittaa tuttavalleen Concertgebouw:un, joka sai järjestettyä vapaalipun! Voi sitä riemua!

Hain illalla lipun kassalta, avasin kuoren ja sitten pitikin nielaista pari kertaa tyhjää:

"Etuparveke", rivi 1, tuoli 61

Tämähän on salin paras paikka! Se tuoli jolla kuningatar Beatrix aina istuu!

Maximan 40-vuotissynttäreiden juhlintaa Concertgebouw:ssa
viime toukokuussa, juuri sillä samalla parvekkeella
 (kuva täältä)

Veikkaan että suomalaisuudesta oli tässä tapauksessa suuresti hyötyä! Siinä olikin yksi minun syksyn kohokohdista, pääsi kerrankin tällainen tavan tallaaja eturivin pehmeälle penkille (ja oli paljon jalkatilaakin) :-D

Näköala minun paikalta tauon alkaessa

***

Eilen oli vuorossa Sinfoniettan sponsoritapahtuma ja -konsertti entisessä kirkossa Keizersgrachtilla. Olin siellä mukana vastaanottamassa vieraita ja huolehtimassa siitä, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan (ja onneksi sujuikin). Paikan nimi on De Rode Hoed, tässä näkymä kanavalta käsin:

(kuva täältä, eilen ei todellakaan paistanut aurinko!)

Pari kuvaa talosta kanavalle päin:

Talon takana näytti puolestaan tältä (sateisen ikkunan läpi):

Vielä viimeinen kuva aulasta ennen h-hetkeä

Orkesteri harjoittelemassa entisessä kirkkosalissa

Nam nam!

Vieraille tarjoiltiin ennen konserttia näitä pieniä leivoksia. Niitä jäi sen verran yli, että sain pari mukaan kotiinkin. Niitä sitten natusteltiin Timon kanssa puolen yön jälkeen meidän keittiössä ;-D

Huomenna on vuorossa konsertti 6/6 - tällä kertaa jälleen Sinfonietta Tilburgissa. Perjantaina saa sitten toivottavasti vähän levätä.

Konsertteja aikuisille ja lapsille

Konserttimestari/taiteellinen johtaja Candida Thompson
signeeraamassa uutta cd:tä

Tänä viikonloppuna ei ole laakereilla lepäilty. Perjantaina oli toimistopäivän jatkeeksi konsertti Amsterdamin Muziekgebouwssa. Amsterdam Sinfoniettan konserttikausi on nyt virallisesti avattu ja samalla julkistettiin uusi cd:kin, The Mahler Album.

Cd:llä on seuraavat teokset: Mahlerin Adagietto sinfoniasta nr. 5,
Adagio Sinfoniasta nr. 10 sekä Beethovenin Jousikvartetto op. 95
jousiorkesteriversiona (Mahlerin sovittama)

Uunituoreet cd:t saapuivat torstaiaamuna toimistolle. Pian sen jälkeen kaikista meidän neljästä toimistohuoneesta kaikui Mahler - kaikki nautittiin suunnattomasti tästä kauniista musiikista, volyymit kaakossa. Nämä Adagietto ja Adagio ovat juuri sellaista musaa että kulkee kylmät väreet selkäpiissä ♥.

Varsinaisen konsertin jälkeen ohjelmassa oli vielä pieni after party konserttisalin aulassa, kamarimusiikin säestyksellä.

***

Tänään matkustin jo aamusta Leideniin. Siellä oli puolestaan ohjelmassa kaksi lastenmusiikkikonserttia, neljän muusikon voimin. Konsertit olivat jälleen De Waagissa, "vaakatalossa", missä soitimme tasan vuosi sittenkin.

Tällä kertaa sää ei suosinut, koko päivän on ollut harmaata ja tihkusateista. Ei ollut Leiden kauneimmillaan.

Sain napattua nyt kuvan talon vanhasta vaa'astakin,
unohtui viime kerralla ;-)

Harjoitus ennen esitystä

Ruuhkaa

Molemmat esitykset olivat loppuunmyytyjä, joten menoa ja hulinaa riitti mukavasti ;-D

Nyt on jo sen verran väsynyt olo, että pötköilen loppuillan vain tässä sohvalla. Huomenna alkaa taas uusi työviikko ja - jälleen - kiireinen sellainen. Wish me luck!

Opetus

Tämänaamuinen työmatka sujui vähemmän sujuvasti. Lähdin pahaa aavistamatta polkemaan toimistoa kohti, matkalla rapsahti niskaan muutama kevyt sadepisara. 20 minuuttia myöhemmin käännyin toimiston kadulle, ja silloin se alkoi - käsittämätön kaatosade, aivan tyhjästä. Tuulenpuuskat piiskasivat meitä pyöräilijöitä, oli pakko pysähtyä sillä muuten tuuli olisi kaatanut nurin. Kastuin minuutissa melkein läpimäräksi ja talsin siitä sitten pyörän kanssa, tuulta vastaan taistellen toimiston alaovelle. Alakerran pyörävarastossa kaadoin vedet pois korkkareista ja lompsin vettä valuen hissiin, onneksi ei tullut ketään vastaan! Toimistolla löysin vanhan pyyhkeen jonka kietaisin turbaaniksi hiuksille, ne kun valuttivat vettä tietokoneen näppäimistölle. Siinä sitä riittikin lystiä työkavereille. Myöhemmin huomasin pomon katsahtavan huvittuneesti pöyhkeää hiuspehkoani - tulipahan todettua että tuo paikallinen "happosade" tekee kuontalosta erittäin kuohkean ilmestyksen!
Kesti vielä pitkälle iltapäivään että farkut ja kengät kuivuivat, hyi että!

Mitä tästä opimme? 1) Kannattaa luottaa säätiedotukseen! Jos edeltävänä iltana sääneiti kertoo telkussa että aamuksi on luvassa sadekuuroja, se voi pitää paikkaansa! 2) Pitää tarkistaa Buienradar-säätutka ennen lähtöä! 3) On hankittava kevyt, mukava, hengittävä sadetakki tuon muovisen tilalle! Sellainen mikä myös näyttää hyvältä ja mitä ehkä kehtaa pitää muulloinkin kuin sadekelillä.

(kuva: fietsjunk.nl)

Akkujen latausta

Tänään käytiin pyörähtämässä kaupungilla ja tultiin sitten tuohon Amstel-joen varteen istuskelemaan. Vieressä on soutuklubi josta lähti jos jonkinmoista venettä liikkeelle.

Hassua pyyhkiä hikeä otsalta kun samaan aikaan puut varistavat lehtiään

Tämä mirri tavattiin tuossa kulman takana. Kuvat ei oikein ottaneet onnistuakseen... 

Se oli rento päivä. Lisää tällaista! Kohta heitetään pakastepitsat uuniin ja mennään ajoissa nukkumaan. Ensi viikko on työn puolesta kiireinen joten tällainen lämmin akkujenlatausviikonloppu oli tarpeen :-)

Kukapa olisi uskonut

että istumme lokakuun ensimmäisenä päivänä helteisessä Vondelparkissa?

Huh täällä on oikeasti kuuma

Käväisin välillä kampaajallakin ;-D

Illan joutuessa ilman täytti sakea grillaussavu - tuulesta ei tietoakaan

Sitten vähän retrotunnelmaa...

Kavereilla oli mukana tuore perheenlisäys, pieni musta kissanpentu, tuolla kassissa!

Pienen kissan elämä on ihmeitä täynnä

Oli niin jännää että alkoi nukuttaa