Myrsky sisällä ja ulkona

Tällä viikolla ovat planeetat tainneet olla vähän vinksallaan. Herne on ollut herkästi nenässä ja olen ärsyyntynyt sekunnin sadasosassa liiankin monesta asiasta. Jouduin jopa käsirysyyn kopiokoneen ja kauppakassin kanssa. Riitelin lisäksi puhelimitse kahden sähköfirman kanssa, kinasin ja tiuskin loputtomiin töissä niin työkavereiden kuin pomonkin kanssa. Töissä homma kääntyi onneksi välillä nauruksi, kun myönsin avoimesti olevani erittäin huonolla tuulella. Ja jos joku sattuu löytämään työmotivaationi, niin lähettäkää se takaisin!

Keskiviikkona kävin luovuttamassa verta, ilman riitaa tosin. Se menikin paremmin kuin ensimmäinen kerta puolisen vuotta sitten, silloin oli vähän heikko olo pari päivää toimenpiteen jälkeen. Ihan ensimmäistä kertaa kävin luovuttamassa verta heti sen jälkeen kun täytin 18 vuotta (vaikka äiti pistikin vastaan), se kun oli yksi niistä asioista mitä olin päättänyt tehdä kun tulen täysi-ikäiseksi. Seuraavan kerran menen todennäköisesti taas syksyllä.

Uusi kevätliina on vihreä

Tänään ajattelin oikaista planeetat paikoilleen ja aloittaa päivän hyvillä mielin. Myrskytuuli ulvoo ulkona, tällä viikolla on saatu useammatkin myrskynrippeet Iso-Britannian suunnalta. Käyn kohta ostamassa uudet kukat maljakkoon, leivon ja illemmalla menen katsomaan kummipoikia ja kissanpoikia. Hyvää viikonloppua!

P.S. Lintukuva on netistä, mutta en kuollaksenikaan muista miltä sivulta. Kuvaa hyvin viikon tunnelmia.

"Kevätleskenä"

Kevättä ruokapöydällä

 Viisumi saapui eilen, tänään saatoin Tonyn lentokentälle ja nyt vilkuilen Moskovan lentoa Flightradarista:

Vähän on pallo hukassa, mitäs tässä nyt tehdään? Lähtö oli tietysti jo kauan tiedossa, mutta vasta nyt sitä alkaa tajuta että Tony on kolme kuukautta poissa. Nähdään toukokuussa!

Arki se kuitenkin jatkuu. Huomenna menen varmaan joogaan jos jaksan nousta aikaisin, sitten metsästän synttärilahjaa ystävälle. Ja teen kauppalistaa. Ostin nimittäin joulun lahjakorteilla kaksi keittokirjaa:

 

Jamie Oliverin kirjasta olenkin jo paria reseptiä kokeillut. Huvittaa vain joka kerta kirjan nimi: Jamie 15:ssa minuutissa. Minulla kun menee se vartti jo pelkän reseptin ymmärtämiseen, puhumattakaan kokkauksesta... Tuo toinen kirja on "vihannesraamattu". Paljon tietoa vihanneksista ja herkullisia reseptejä. Kukkakaalicurrya jo tein, mutta siitä tuli vähän liian tulista. Tarvitaan vielä paljon harjoittelua, mutta tässähän on koko kevät aikaa :)

Maukasta viikonloppua!

Lunta, Alpit ja lämpimiä muistoja

Komea hotellimme Dublinin liepeillä

Viime viikolla pääsin orkesteriin matkaan konserttikiertueelle. Pyrähdimme vuorokauden verran tihkusateisessa Dublinissa. Vuorokaudessa ehtii yllättävän paljon, pääsin jopa Bootsiin! ;D Siinä sitä riittikin riemua.

Irlannissa on vihreää, myös konserttisalissa

Dublinista lentokone vei Sveitsiin ja viivyimme kaksi yötä Zug-nimisessä kaupungissa. Zugissa riitti leipomoita, konditorioita ja kahviloita. Vesi kielellä katselin herkkuja lasin takana.

Konsertti pidettiin paikallisessa kirkossa (yllä kuva harjoituksista). Ulkona pikku pakkanen, kirkas tähtitaivas, sisällä lämmin, vierellä omat työkaverit. Tauolla yleisö poistui kirkon etuovesta ulos, minä seurasin mielenkiinnosta mukana. Pihalla odottivat tarjoilijat termoskannujen ääressä, mukeihin saatiin höyryävää glögiä. Siinä hetkessä oli taikaa!  

Sumuinen aamu Zug-järvellä

Zugista jatkettiin bussilla Alppien yli/läpi/ali Saanen-kylään. Henkeäsalpaavat maisevat, varsinkin näin Sveitsin-ensikertalaiselle. Istuin nenä ikkunassa kolmituntisen matkan ajan.

Pit stop Interlakenissa

Saanenissa oli lunta. Konsertin aikana sitä satoi vielä kymmenkunta senttiä lisää! Enpä ollut lunta vielä tänä talvena nähnytkään. Oli aivan kuin joulu!

Konsertti pidettiin taas kirkossa, tällä kertaa pienessä sellaisessa vuodelta 1604. Puupenkkien alla oli lämmitys ja ulkona kunnon lumipyry. Yleisönä oli paikallista kermaa kampauksista, rypyttömistä kasvoista ja turkiksista päätellen. Kuulimme muuten, että suurin osa paikallisista oli samana iltana Monacon Carolinen pojan häissä, jotka pidettiin lähellä sijaitsevassa Gstaadissa. Piti tietysti googlata että pitikö se paikkansa ja kyllä vain, tästä linkistä lisää. Itse hääjuhlaan oli kuulema kutsuttu tuhat vierasta. Ilmankos ei meidän konsertti ollut loppuunmyyty...

Joulu!

Sunnuntaina orkesteri jatkoi Saksaan, minä matkustin junalla Baseliin.

Kiertelin aikani kaupungilla, istuin kuppiloissa ja lensin illalla takaisin Amsterdamiin.
Lämpimät muistot jäi tästä pikku reissusta. Kaikki sujui oikein hyvin ja aikataulun mukaan (varsinkin Sveitsissä), mikäs siinä oli kulkea matkassa mukana. Minulla ei varsinaisesti ollut muuta työnkuvaa kuin orkesterin Facebookin ja Twitterin päivitys pari kertaa päivässä, joten oli ihan lomafiilis. Oli aivan upeaa nähdä Sveitsin Alpit ensi kertaa.

Täällä kotona elämä jatkuu harmaasti, tässä odotellaan edelleen Tonyn lähtöä Venäjälle töihin. Viisumin pitäisi saapua lähipäivinä, lähtö on mahdollisimman pian sen jälkeen. Mutta hei, tällä viikolla on koettu jo kaksi valopilkkuakin:
1) töistä lähtiessä (noin klo 17.15) on vielä valoisaa!
2) on ruusu- eli haisulikaali-aika! Ostin kilon hintaan 0,89 €. Arvatkaa mitä meillä syödään koko viikon ajan lisukkeena?? :D

Hyvän mielen iltapäivä

Eilen tapasin pitkästä aikaa Punaisen Ristin kaverini Matin. Olin Matin vapaaehtoisena kaverina reilun vuoden verran projektissa Samen in Amsterdam ("Yhdessä Amsterdamissa") aina joulukuulle 2012 saakka. Sen jälkeen hän sai toisen vapaaehtoiskaverin ja minä jatkoin ensiapukurssille. Matin nykyinen kaveri on pitkällä ulkomaanreissulla, joten minua pyydettiin kavaljeeriksi. Kävimme Matin ja tämän vaimon kanssa tutustumassa Hermitagen Gauguin, Bonnard, Denis-näyttelyyn.

Mukava oli nähdä pitkästä aikaa. Matin kunto on huonontunut viime vuoden aikana (hänellä on MS-tauti), muutama kuukausi sitten hän muutti hoitokotiin. Mieli oli kuitenkin pirteä ja huumori edelleen kohdallaan.

Édouard Vuillard: Lapset

Päivän päätteeksi saatoin Matin invataksilla takaisin kotiin. Lähtöä tehdessäni liikutuin. Matti kiitti iltapäivästä ja sanoi, että tällaista hoivaa (huolenpitoa ehkä parempi käännös) ei saa ostettua rahalla. Se oli minusta paras kiitos minkä olen vapaaehtoistyöstä saanut. Mikä pieni vaiva minulle, suuri ilo ja hyvä mieli meille molemmille. Menemme keväämmällä jazz-konserttiin, jos Matti jaksaa. Toivon niin.

Kesäsuunnitelmia harmauden keskellä

Keskellä tammikuun harmautta ja tihkusadetta on hyvä suunnitella tulevaa kesää. Viime viikolla sähköpostilootaan ilmaantui nimittäin vahvistus kesän vapaaehtoishommasta: pakkaan taas rinkan ja lähden puutarhuroimaan Skotlantiin! Tuonne punaiseen pisteeseen:

Eri paikka kuin viime kesänä ja eri säätiön kautta. Viime kesänä pääsin tämän National Trust for Scotlandin jonotuslistalle, tällä kertaa tärppäsi. Tuolla pisteessä on 1800-luvulla perustettu suuri puutarha, jossa on paljon eri puu- ja kasvilajeja ympäri maailmaa. Meitä on kahdeksan hengen ryhmä viikon verran kuopsuttamassa maata. Mennen tullen näen vielä muitakin maisemia - meidät haetaan Edinburgista ja palautetaan sinne viikkoa myöhemmin. Onpahan taas mitä odottaa.

Ensi viikolla on lähtö päiväksi (!) Irlantiin ja sieltä orkesterin mukana Sveitsiin. Alkaa tuo toimistolla istuminen ja töiden paljous kieltämättä jo kyllästyttää joten breikki tulee ihan hyvään saumaan. Ja hyvä uutinen tässä harmaudessa on myös se, että pikku hiljaa mennään kohti kevättä! Jee! :D

Tammikuun kuulumisia

No nyt, viimeinkin. Aika korkata vuosi 2014 täällä blogissakin!
Oma elämä on ollut viime viikot pausella töiden takia, nyt taitaa olla eka vapaapäivä pariin viikkoon. Orkesteri oli ja on edelleen kiertueella hollantilaisen De Dijk-bändin kanssa. De Dijk on vähän niinkuin Hollannin Rolling Stones tai sinne päin? Musiikkityyli on rock- ja blues-vaikutteista ja on sinne ohjelmaan laitettu muutama klassinenkin biisi väliin.

Kuulin konsertin viisi kertaa, eilen viimeksi ja kyllä siellä vielä jalka vipatti mukana. Nyt kyllä keskityn jo ihan mielellään toimistohommiin sekä lähenevään Euroopan kiertueeseen (12 konserttia kuudessa maassa), minne minäkin lähden muutamaksi päiväksi mukaan. Tässä alla lyhyt filmi tulevasta. Ai niin, kiertueen amerikkalainen solisti näyttää ihan Eric Forresterilta ;D

Kotonakin on jännää. Tony on lähdössä piakkoin, todennäköisesti ensi viikolla, Venäjälle töihin. Kolmeksi kuukaudeksi. Joo no on kai se parempi kuin työttömänä olo mutta kolme kuukautta on aika pitkä aika!
Tällaista täällä tänään. Odotellaan viikonloppua ja sitä että olisi enemmän vapaa-aikaa!

2014!

Meidän joulunpyhät ja -vapaat täällä Hollannissa sujuivat syöden, nukkuen ja lukien. Keskustassa pyörähdin kerran, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä että tulin pakokauhuisena kotiin. Huomenna on työpäivä, illalla kilistämme uuden vuoden tervetulleeksi täällä kotisohvalla. Vuoden 2014 otan avosylin vastaan.

Hyvää, parempaa ja iloisempaa vuotta 2014!

 

Joen tuolla puolen

Näin sitä on asetuttu joen tuolle puolen eli pohjois-Amsterdamiin. Tämän kaupunginosan erottaa vanhasta Amsterdamin keskustasta IJ-joki, jonka ylitse kuljen aamuin illoin lautalla. Lautat ovat ilmaisia ja niitä kulkee keskusrautatieaseman takaa kolmeen eri "satamaan" pohjoisrannassa. Kaksi satamaa on täällä meilläpäin ja lyhyempi lauttamatka kestää vain parisen minuuttia, pidempi noin neljä minuuttia. Pyörän saa ottaa mukaan ja moponkin.

Työmatkaa kertyy pyörällä yhteen suuntaan 5 kilometriä. Maisemat vaihtelevat lähes päivittäin - eräänä aamuna viime viikolla joen yllä leijui tällainen sumu. Viime torstaina puolestaan myrskysi ja iltapäivällä lauttaliikenne jopa pysäytettiin puuskaisen tuulen vuoksi.

Töihin pääsee toki bussillakin (ja ratikalla rautatieasemalta) jos tulee tarve tai laiskotus. Tai jos on kauhean kylmä tai märkä. Tänä aamuna maassa oli kuuraa.

Lauttanäkymä. Aamulla ennen yhdeksää siellä ollaan kuin sillit purkissa, iltapäivästä/illasta on yleensä enemmän tilaa. 

Kermit-takki!!

Tässä kuvassa näkyy lautalta käsin kaksi tai oikeastaan kolmekin muuta lauttaa.

Täällä kotona purkaminen on vielä täysin kesken. Billy-kirjahyllyt ovat hieman kärsineen näköisiä viime aikojen muuttojen jäljiltä, pitää ensin naputtaa ne vasaralla kuntoon ennen kuin pääsee purkamaan kirjalaatikoita. Joka päivä täällä kuitenkin edistytään pikkuisen, eikä tässä nyt jaksa stressata niin purkamisesta kuin joulustakaan. Hyvä on mieli kun meillä on taas tilaa ja avaraa ja asunto tuntuu jo kodilta. Ja uusi kuntosalikin löytyi lähistöltä. Joen tuolla puolen kaikki hyvin!

Uudessa kodissa

Täällä ollaan! Uudessa kodissa. Tavarat ovat levällään, sänky kokoamatta, laatikoita ja hyllyjä joka puolella, selkää pakottaa, ikkunoista puuttuu verhot. Mutta enkelikello pyörii vinhaa vauhtia ja joulutähti saatiin ikkunalaudalle. Ja täällä on lämmin - kerrankin asunto joka on osattu eristää! Ei lepata enää lahkeet tuulessa sohvalla istuessa.

Lämmintä joulukuun alkua!

Maalia ja laminaattia

Nyt ovat seinät saaneet kerroksen maalia ja betonilattia on peitetty laminaatilla. Lattialistat vielä puuttuu. Remonttireiskat ovat ahkeroineet uudella asunnolla, muutto on ensi viikolla (apua!).

Nykyinen asunto alkaa näyttää lohduttomalta; seinät ovat autiot, hyllyt tyhjät. Pakkausta on vielä vaikka millä mitalla, ei sitten yhtään huvittaisi. Onneksi perheen miehet ovat ahkeria pakkaajia... Moni muukin asia on vielä kesken - verhojen hankinta, lamput, matot. Kohta helpottaa sen verran että asutaan yhdessä asunnossa, eikä tarvitse poukkoilla paikasta toiseen viemässä tai hakemassa tavaroita.

Yhtä poukkoilua on tämä elämä tällä hetkellä, niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Eilen sentään rauhoituin joogassa ja lopuksi saatiin kuulla tämä Jeff Buckleyn cover-versio Hallelujah-biisistä. Buckley kuoli vain 30-vuotiaana, hukkui uintiretkellä. Onneksi jäi sentään musiikki. Peace.

Pohjoiseen!

No nyt tärppäsi! Tänään allekirjoitettiin vuokrasopimus tähän taloon, mihin muutamme tasan kuukauden kuluttua.

Asunto sijaitsee 11. kerroksessa. Talo on pohjois-Amsterdamissa, työmatkat taittuvat tulevaisuudessakin pyörällä ja bussi kulkee myös. Ennen muuttoa on kuitenkin tehtävä remonttia - seinät kaipaavat maalia ja lattia on tällä hetkellä pelkkää betonia. Tulevana viikonloppuna neuvotellaan remonttireiskan kanssa ja operaatio "asunto kuntoon" alkaa ensi viikolla. Ai niin ja sitten pitäisi vielä pakatakin tässä kotona, yök! Ei voi valittaa että olisi jotenkin tylsää! Iltaisin tulen töistä, syön ja menen nukkumaan, kaikki tämä häslinki väsyttää. Jos jollain on ylimääräistä energiaa niin lähettäkää tänne päin :)

Viime viikolla kävimme Tonyn kanssa Suomessa juhlimassa isän synttäreitä. Paljon mahtui mukavaa ohjelmaa ja tapaamisia muutamalle päivälle, valitettavasti vierailu oli taas ihan liian lyhyt... Lensimme takaisin Amsterdamiin maanantaina eli myrskypäivänä - pahin myrsky oli onneksi jo ohitse mutta kyllä se laskeutuminen oli aika kuoppainen! Vähän heikotti kun päästiin ulos koneesta. Amsterdam oli kärsinyt kovastikin myrskyn aikana. Työmatkan varrella, Haarlemmerpleinillä, oli kaatunut suuri puu ja tämä opiskelija jäi melkein alle:

Haarlemmerplein (kuva täältä)

Puita lojuu edelleen tuolla kanavien varsilla, raivaustyöt ovat käynnissä.

Nyt syvennyn hetkeksi Ikean kuvastoon ja haaveilen näteistä kattolampuista. Ja sitten nukkumaan.
Hyvää yötä!

Etsintä jatkuu

Oman pihan satoa. Loput 20 omppua
odottavat vielä puussa.

Asunnonmetsästys jatkuu. Tähän mennessä on nähty neljä kämppää, mutta vielä ei ole tärpännyt.

Tämä asunto oli kertakaikkisen upea lukuunottamatta toista makuuhuonetta - se oli suunnilleen vaatehuoneen kokoinen. Olisi sinne ehkä juuri ja juuri vauvansänky mahtunut.
Eräs toinen asunto taas oli kuvissa huomattavasti kauniimman näköinen kuin oikeasti. Kolmas oli niin uudessa kerrostalossa, että hissikin oli vielä suojapapereissa. Se kämppä olisi pitänyt laittaa itse aivan alusta asti - maalata seinät, laittaa lattiat jne. Tehtiin pikainen laskelma mitä se maksaisi ja lähdettiin allapäin kotiin.
Allapäin onkin aika osuva sana kuvaamaan viime viikkojen tunnelmaa.

Muuten menee onneksi ihan hyvin. Töissä kauhea kiire. Viime lauantaina totesin, että mulla on päässä niin kiire etten kuule omia ajatuksia.
Keskiviikkona kävin katsomassa ja kuuntelemassa uuden lastenesityksen kenraaliharjoitusta. Siellä oli kyllä hymy herkässä (kuvat yllä ja alla), hauska esitys ja kaunista (klassista) musiikkia.

Yksi mikä rauhoittaa on Philip Glassin minimalistinen musiikki. Tässä pätkä hänen hypnotisoivaa musiikkia harpisti Lavinia Meijerin soittamana. Lavinia on myös meidän ensi viikolla alkavan projektin solisti. Sitten päästäänkin taas tien päälle ja syömään yömyöhään huoltoasemien kuivahtaneita juustoleipiä.